Kukat kuin luoteja

Nadeem Aslam: Elävältä haudatut. Suom. Vuokko Aitosalo. Like 2010.

Pakistanilaissyntyisen Nadeem Aslamin Afganistaniin sijoittuva kolmas romaani Elävältä haudatut (Wasted Vigil, 2008) vaatii lukijaltaan. Se sulkee sisäänsä pitkiä historiallisia ajanjaksoja, eri uskontokuntien ja ideologioiden toisiaan demonisoivia intressejä, ihmisen kokoisia unelmia, pakahduttavia kohtaloita.

Elävältä haudatut on intensiivinen romaani, joka on vaatinut myös kirjoittajaltaan. Romaani syntyi pitkän tutkimus- ja kenttätyön jälkeen siten, että Aslam sulkeutui huoneeseensa seitsemäksi kuukaudeksi. Kirjailija ei tuona aikana tavannut ketään.

Useita aikatasoja limittävä romaani kuvaa Afganistanin sotien keskelle jääneiden ihmisten mahdottomalta tuntuvaa selviytymistä tilanteessa, jossa ”idän ja lännen sankarit teurastavat toisiaan Afganistanin hiekassa”.

Päähenkilöt edustavat konfliktin kaikkia osapuolia: britti, venäläinen, yhdysvaltalainen, afgaani. He kohtaavat englantilaisen lääkärin Marcus Caldwellin tarinoita pursuvassa talossa, jonka kattoon – talebaneilta piiloon – on naulattu satoja kirjoja.

Kaikki romaanin henkilöt elävät menetysten keskellä. Menetys on kaikkialla, kaikessa.

Marcus on menettänyt konflikteissa neuvostoarmeijan ja talebanien kanssa vaimonsa, tyttärensä ja toisen kätensä.

Nuori sodasta turvaa saava jihadisti Casa on orpo, joka epäilee, ovatko hänen vanhempansa edes olleet olemassa. Hän toivoo, että olisi saanut elää neuvostomiehityksen aikana saadakseen tappaa venäläisiä. Hän lohduttaa itseään ajatuksella, että elää nyt ja voi tappaa amerikkalaisia, toisia vääräuskoisia.

Moskovalainen Lara on tullut etsimään miehityksessä kuollutta veljeään. Hänkin majoittuu Marcusin talossa.

He kaikki ovat ihmisiä, lukija ajattelee monta kertaa. Ja he ovat vielä elossa.

Aslamin tyyli on omintakeinen, rekisterit vaihtelevat. Tiheä, sodan raakuudesta kumpuava inhorealistinenkin kerronta hidastuu, aika pysähtyy tarkennettuun yksityiskohtaan – usein etäännyttävään ja rauhoittavaan luontohavaintoon.

Raakaa ja kamalaa seuraa herkkä ja runollinen. Romaanin maailmassa sodan jäljet ovat kaikessa – myös kauniissa. Kukkien nuput ovat luotien näköisiä, rakkaus miinakenttä.

Jopa tämän maan ilmalla on tarina kerrottavanaan sodasta. Täällä on mahdollista poimia pala leipää lautaselta ja sen vaiheita seuraamalla kerätä kymmeniä tarinoita sodasta. Miten sota vaikutti käteen, joka otti leivän uunista, ja käteen, joka vaivasi taikinan. Miten sota vaikutti peltoon, jolla vehnä oli kasvanut.

Islamilaisessa kulttuuripiirissä kasvanut kirjailija tunnustautuu uskonnottomaksi. Eri taustoista tulevien romaanihenkilöidensä suulla Aslam puhkoo ristiriitaisia tunteita, joita hän tuntee islaminuskoa kohtaan. Rituaaleja hän katselee etäältä: Polvistuneet miehet nousevat ylös samanaikaisesti – kuin lastenkirjan sivujen välistä ponnahtavat pahvikuvat.

Repivämpää on käsitellä uskon henkistä ja psyykkistä puolta, kuten ehdottomuutta, kieltäymystä, alistamista, alistumista.