Ilmastokriisin vaikutukset näkyvät entistä vahvemmin uutisotsikoissa.
Kesäkuussa Pakistanissa nähtiin humanitaarinen katastrofi. Sen aiheuttivat Himalajan jäätiköiden sulaminen sekä “monsuunisateet steroideilla”, kuten YK:n pääsihteerin Antonio Guterres luonnonoloja kuvasi.
Pakistanin tulvien seurauksena noin 1 700 ihmistä on kuollut ja Unicefin mukaan 10 miljoonaa lasta on välittömän hengenpelastusavun tarpeessa. Maassa on julistettu poikkeustila.
Aiemmin huhtikuussa Etelä-Afrikassa poikkeuksellisten rankkasateiden aiheuttamien tulvien seurauksena kuoli yli 400 ihmistä ja yli 10 000 taloa tuhoutui.
Näillä katastrofeilla on suora yhteys ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Kaiken lisäksi ennusteiden mukaan vastaavien katastrofien, kuten rankkasateiden tai äärimmäisen kuivuuden todennäköisyys ja mittakaava sen kun kasvavat ilmastonmuutoksen edetessä.
Ilmastokriisi ei osu meihin kaikkiin samalla tavalla, vaan eriarvoisuus lisää haavoittuvuutta katastrofeille, kriiseille ja konflikteille.
Globaalisti eriarvoista asetelmaa ilmentää myös se, että usein ne, joihin ilmastokatastrofien seuraukset osuvat voimakkaimmin, eivät ole ilmastokriisiä aiheuttaneet.
Neuvotteluissa pöydän yhdellä puolella istuvat saastuttajat ja toisella puolella päästöjen uhrit.
Ilmastonmuutos onkin globaali oikeudenmukaisuus- ja ihmisoikeuskysymys. Nämä näkökulmat alkavat hivuttautua kansainväliselle agendalle.
YK:n ihmisoikeuskomitea teki syyskuussa historiallisen linjauksen, jonka mukaan Australia on rikkonut Torresinsalmen saarelaisten oikeuksia, sillä se ei ole suojellut asukkaita ilmastonmuutoksen seurauksilta tarpeeksi tehokkaasti.
Vanuatun saarivaltio on myös laittanut tulille aloitteen, jonka tavoitteena on saada maailman korkein juridinen elin, YK:n kansainvälinen tuomioistuin (ICJ), antamaan neuvoa-antava lausunto liittyen valtioiden velvoitteisiin suojella nyky- ja tulevia sukupolvia ilmastonmuutoksen seurauksilta.
Vaikka tuomioistuimen lausunto ei ole valtioita laillisesti sitova, sen tekemä tulkinta on sekä moraaliselta, poliittiselta että lailliselta painoarvoltaan poikkeuksellisen merkittävä.
Kysymys ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen ja menetyksien korvaamisesta on nousemassa merkittäväksi aiheeksi kansainvälisen ilmastopolitiikan kentällä.
Kansainvälisesti johtavan ilmastorahoituksen asiantuntijan ja ilmastoneuvotteluissa vähiten kehittyneiden maiden (LDC) ryhmän neuvonantajana toimiva Saleemul Huqin mukaan neuvotteluissa pöydän yhdellä puolella istuvat saastuttajat ja toisella puolella päästöjen uhrit.
”Pyydämme kompensaatiota menetyksistä ja vahingoista, joita he aiheuttavat”, Huq totesi Fingon järjestämässä lehdistötilaisuudessa.
Huqin muotoilu kuvastaa asetelmaa, tunnelmaa ja odotuksia marraskuussa Egyptissä järjestettävän ilmastohuippukokouksen (COP27) alla.
COP27 kokouksessa jää nähtäväksi, pääsevätkö neuvotteluosapuolet yhteisymmärrykseen menetyksien ja vahinkojen korvauskysymyksissä, joiden käsittelyä muun muassa EU on vastustanut.