Kaisa Beltran on aiemmissa kirjoissaan käsitellyt Aurinkorannikon seksikaupan uhreja ja siirtotyöläisten riistoa Euroopan maataloudessa. Uusinkaan teos Vauvakaupan varjot ei ole kepeä. Aiheena on nyt kaupallinen sijaissynnytys.
Reportaasimainen tietokirja vie lukijan tutustumaan välittäjätoimistojen toimintaan, vierailemaan hedelmöitysklinikoilla Kolumbiassa ja kuulemaan sijaissynnyttäjien tarinoita ja kokemuksia. Isommin ääneen pääseviä naisia on yhteensä seitsemän, joista yksi on värvääjäksi ryhtynyt, itsekin entinen sijaissynnyttäjä.
Naisten taustoissa on yhtäläisyyksiä: kouluttamattomuutta, väkivaltaisia puolisoja, teiniäitiyttä, uhkarohkeita ja epätoivoisia siirtolaisuussuunnitelmia ja pakottavaa rahan tarvetta. Vain yksi haastatelluista naisista ei ole lähtenyt ”järjestelyyn” taloudellisista syistä.
Tarinoista selviää, miten haavoittuvassa asemassa naiset ovat. Synnytyksen jälkeinen hoito takkuaa, sopimukset ovat epäselviä ja voivat muuttua prosessin aikana. Naisten toiveita raskauden ja synnytyksen hoidosta tai yhteydenpidosta tilaajavanhempiin ei kuunnella. Palkkiokin voi kutistua luvatusta.
Kaupallinen sijaissynnytys on Suomessa ja monessa muussa maassa laitonta, mutta siitä huolimatta houkuttelevaa. Suomestakin lähtee joka vuosi kymmeniä lapsettomuudesta kärsiviä maihin, joissa sijaissynnytys on mahdollista. Ennen hyökkäyssotaa kohteena oli Pietari tai Ukraina, mutta nyt katse kääntyy Suomessakin yhä useammin kaukaiseen Kolumbiaan.
Beltranin teos on pysäyttävä ja lisää ymmärrystä tämän päivän todellisuudesta.
Beltran haastatteli myös suomalaisia tilaajavanhempia heidän kokemuksistaan. Haastatteluja ei teoksesta kuitenkaan löydy, sillä kirjoittaja ei halunnut altistaa perheitä julkisuudelle. Tämä on tietysti fiksu ja eettisesti perusteltu ratkaisu.
Jäin kuitenkin miettimään, miten hyvin teoksen alaotsikko vastaa kirjan sisältöä. Suomalaisten kytkeytymistä sijaissynnytyksiin Kolumbiassa käsitellään toki useaan otteeseen, mutta Suomi ei lopulta nouse kokonaisuudessa kovin keskeiseen rooliin. Entä miksi eettisiä periaatteita sovelletaan suomalaisiin muttei kolumbialaisiin haastateltaviin?
Beltranin teos on pysäyttävä ja lisää ymmärrystä tämän päivän todellisuudesta.
Erityisesti pidän siitä, miten maltillisesti ja inhimillisellä otteella kirjoittaja kuvaa karuja olosuhteita ja tapahtumia.
Kurjuus, valta-asetelmat ja epäoikeudenmukaisuus piirretään näkyviin selvästi, mutta niitä ei erityisesti osoitella tai paisutella. Lukijalle jää mahdollisuus – ja velvollisuus – muodostaa asiasta oma näkemyksensä.
Kaisa Beltran: Vauvakaupan varjot. Sijaissynnytysmarkkinat globaalista etelästä Suomeen. Atena 2026