Simon Mane on tehnyt vuosikausia avustustyötä haastavissa olosuhteissa: konfliktitilanteissa ja hauraissa valtioissa.
Sudanin sisällissota ja sen aiheuttama humanitaarinen kriisi on silti jotain, mitä hänkään ei ole aiemmin kokenut.
”Tämä on ensimmäinen kerta, kun näen tällaista avuntarvetta samaan aikaan, kun koko maailma jättää huomiotta sen, mitä Sudanissa tapahtuu. Koko järjestelmä on romahtanut, ja kaikki etsivät turvaa. Edes me avustustyöntekijät emme ole turvassa”, hän kuvailee.
Senegalilainen Mane johtaa avustusjärjestö World Visionin Sudanin ja naapurimaiden avustusoperaatiota Port Sudanin kaupungissa. Hän vieraili toukokuussa Suomessa ja muissa Pohjoismaissa kiittämässä hallituksia World Visionin saamasta avusta mutta myös vaatimassa, että maailma kääntäisi katseensa Sudaniin ja saisi konfliktin loppumaan.
Sudanin sisällissota vaikuttaa myös muuhun maailmaan, hän muistuttaa.
”Kansainvälinen yhteisö on kiinnostuneempi Ukrainasta, Gazasta ja Lähi-idästä. Silti tälläkin kriisillä on vaikutuksia muuhun maailmaan. Jos sitä ei ratkaista, nuoret muuttavat Sudanista Eurooppaan hakeakseen turvaa tai parempaa elämää.”
Niin on jo tapahtunut: tuhansia sudanilaisia on paennut myös Eurooppaan.
Sudanin sisällissota alkoi huhtikuussa 2023, kun maan armeija ja puolisotilaallinen RSF-ryhmittymä eivät päässeet sopuun siitä, miten RSF sulautettaisiin armeijaan.
Alkoi sisällissota, jolle ei näy loppua. Tällä hetkellä Sudan on käytännössä jakautunut armeijan hallussaan pitämään itäosaan ja pääkaupunki Khartumiin sekä RSF:n hallussaan pitämään länsiosaan.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat raportoineet laajamittaisesta siviileihin kohdistuvasta väkivallasta. Seksuaalisesta väkivallasta on tullut arkipäivää. Yli 150 000 arvioidaan kuolleen. Todellista määrää ei tiedä kukaan.
Ihmisen tappaminen on Sudanissa kuin ”veden juomista”, Mane luonnehtii tappamisen arkipäiväisyyttä.
Hän uskoo, että väkivallan raakuutta selittävät konfliktin pitkät juuret. Sudanissa on käyty erilaisia etnispohjaisia sisällissotia itsenäistymisestä, vuodesta 1956, asti.
Olen pohtinut, miksi en ottanut häntä mukaani. Mutta miten? Samanlaisia lapsia on 42 000.
Nykyisen konfliktin tausta liittyy valtadynamiikkaan ja vuosina 1989–2019 Sudania hallinneen presidentti Omar Al-Bashirin politiikkaan. Hänen tukemansa pääosin arabitaustaiset janjaweed-joukot syyllistyivät 2000-luvun alussa laajoihin julmuuksiin, mahdollisesti jopa kansanmurhaan, Darfurin alueella. RSF on janjaweedien seuraaja. Se on syyllistynyt myös nykyisen konfliktin aikana siviilien joukkomurhiin.
Al-Bashir syrjäytettiin vuonna 2019, mutta käytännössä armeija ja RSF eivät päässeet vallanjaosta sopuun. Lopputuloksena on nykyinen valtataistelu.
Kun katsotaan pakolaisten ja avuntarvitsijoiden määrää, konflikti on aiheuttanut niin laajan humanitaarisen kriisin, ettei sille löydy verrokkia, vaikka monet maailman muutkin kriisit ovat saavuttaneet valtavat mittasuhteet.
Mane osaa tilastot ulkoa.
Yhteensä 33,7 miljoonaa apua tarvitsevaa ihmistä.
17 miljoonaa lasta, joilla ei ole suojaa, koulutusta eikä terveyspalveluita.
4,2 miljoonaa lasta, jotka kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta.
Yhdeksän miljoonaa pakolaista maan sisällä, neljä miljoonaa ulkomailla.
Häntä vaivaavat kuitenkin myös tarinat tilastojen takia. Hän pohtii yhä hiljattain Darfurissa tapaamaansa 13-vuotiasta poikaa, joka oli saapunut pakolaisleirille yksin. Kun Mane myöhemmin palasi katsomaan poikaa, tämä oli lähtenyt etsimään äitiään.
”En tiedä, onko hän elossa vai onko hänet värvätty aseelliseen ryhmään. Olen pohtinut, miksi en ottanut häntä mukaani. Mutta miten? Samanlaisia lapsia on 42 000.”
Väkivalta on Sudanissa tänä vuonna kasvanut. Mane on erityisen huolissaan siitä, että sodan osapuolet ovat alkaneet käyttää drooneja sodankäynnin välineenä.
”Sudanissa ei ole enää jatkuvia kahakoita, vaan useimmat hyökkäykset tehdään drooneilla. Se tarkoittaa, ettei kukaan voi paeta. Jos on väärässä paikassa väärään aikaan, joutuu uhriksi.”
Päivää haastattelun jälkeen 26 ihmistä kuolee Etelä- ja Pohjois-Kordofanin osavaltioissa drooni-iskuissa. YK:n mukaan drooni-iskut ovat vaatineet pelkästään tämän vuoden tammi- ja huhtikuun välillä 880 siviilin kuoleman ja ovat nyt yleisin syy siviilien kuolemiin Sudanissa.
Jos näitä tukijoita ei olisi, konflikti loppuisi.
Siksi Mane toivoo nyt toden teolla, että kansainvälinen yhteisö puuttuisi sotaan. Hänen mielestään katseet pitäisi kääntää konfliktin “kolmanteen osapuoleen”, ulkovaltoihin, jotka tukevat sisällissodan osapuolia.
”Ne valavat öljyä liekkeihin. Muuten osapuolilla olisi haasteita saada aseita. Jos näitä tukijoita ei olisi, konflikti loppuisi.”
RSF:n päätukija konfliktissa on Arabiemiraatit. Sudanin hallituksen puolella taas ovat esimerkiksi Saudi-Arabia, Egypti ja Qatar. Egypti, Arabiemiraatit ja Qatar ovat kaikki mukana myös Yhdysvaltain johtamassa Quad-ryhmässä, joka yrittää saada rauhaa aikaan.
Mane haluaa, että kansainvälinen yhteisö painostaa ulkovaltoja lopettamaan osapuolten tukemisen ja kokoaa sitten osapuolet johonkin neutraaliin maahan keskustelemaan – vaikkapa Suomeen tai Ruotsiin.
”Silloin kahden johtajan pitäisi istua pöydän ääreen ja puhua. Jos tukea jatketaan, sota ei lopu koskaan.”
Jos lasten värvääminen aseellisiin joukkoihin jatkuu, sota ei lopu vaan tuloksena on sukupolvi, joka jatkaa sotimista
World Vision toimittaa apua sekä Sudaniin että sen naapurimaihin Etiopiaan, Tšadiin, Ugandaan ja Etelä-Sudaniin, jonne on paennut sudanilaisia. Se on tavoittanut kolmen vuoden aikana noin 5,3 miljoonaa ihmistä.
Mane kiittelee vuolaasti Suomea ja muita Pohjoismaita World Visionin tukemisesta mutta muistuttaa, että apua ei ole tarpeeksi. YK on saanut kasaan vasta noin viidenneksen tarvitsemastaan summasta. Globaalit rahoitusleikkaukset ovat kutistaneet budjetteja, ja Iranin sota nostaa kuljetusten hintaa.
Turvattomuus ja byrokratia vaikeuttavat avun saamista perille silloinkin, kun sitä olisi.
World Visionillakin on käytössään vähemmän rahaa kuin aiemmin. Kaikki konstit on otettu käyttöön: järjestö on alkanut jakaa toimistotiloja muiden järjestöjen kanssa säästääkseen hallinto- ja energiakuluja, yhdistellyt operaatiomatkoja kulujen leikkaamiseksi ja myös vähentänyt avunsaajien määrää.
Samalla apua tarvittaisiin koko ajan lisää. Manea huolettaa tuleva sadekausi. Viime vuonna se toi mukanaan koleraepidemian.
Kaikkein eniten häntä huolettaa kuitenkin Sudanin tulevaisuus. Lapset eivät pääse kouluun ja moni kärsii nälästä. Osa rekrytoidaan taistelijoiksi.
”Se tarkoittaa, että tulevaisuudessa meillä ei ole sudanilaisia johtajia. Jos lasten värvääminen aseellisiin joukkoihin jatkuu, sota ei lopu vaan tuloksena on sukupolvi, joka jatkaa sotimista.”