Muovilla peitetylle lattialle on levitelty mustavalkoisia valokuvakopioita. Seinällä olevalla taululla lukee ”work in progress – a thousand ways to escape” (keskeneräinen työ – tuhansia tapoja paeta).
Sitä työ usein edustaa tamperelaiselle valokuvaajalle Salih Basheerille: pakoa tunteista, tai oikeastaan niiden käsittelyä taiteen avulla.
Juuri nyt hän käy läpi vanhoja valokuviaan ja pohtii, millaisia ideoita niistä syntyy. Myöhemmin ne voivat olla osa uutta projektia.
Basheerin, 31, valokuvaprojektien aihe on usein hänen kotimaansa Sudan. Uusin valokuvateos, kirjan muodossa julkaistu The Return, kertoo hänen paluustaan maahan, jonka sisällissodan syttymisestä tulee huomenna keskiviikkona kuluneeksi kolme vuotta.
Teos sisältää kuvien lisäksi Sudanin sisällä ja maan ulkopuolelle paenneiden kertomuksia siitä, millaista on, kun normaalilta elämältä viedään pohja.
”Toivon, että ihmiset välittäisivät enemmän Sudanista ja siitä, mitä siellä tapahtuu ja loisivat painetta sen eteen, että tilanne saataisiin ratkaistua ja ihmiset saisivat elämänsä takaisin”, Basheer sanoo.
Basheer vietti pääosan lapsuudessaan Sudanin pääkaupungissa Khartumissa. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan kolmevuotias. Sen jälkeen hänestä huolehti isoäiti. Vanhempia sisaruksia hänellä on neljä.
Lukion jälkeen Basheer muutti Kairoon opiskelemaan maantiedettä yliopistossa. Oikeasti hänen intohimonsa oli taide, mutta Sudanissa arvosanat eivät riittäneet siihen.
Pian Basheer huomasi, kuinka kiinnostava kaupunki ihmisiä kuhiseva, yli 20 miljoonan asukkaan Kairo oli. Hän ryhtyi valokuvaamaan kaikkea näkemäänsä.
”Olin vasta 18-vuotias, ja Kairo tuntui suurelta. Kadut, rakennukset ja kulttuuri inspiroivat minua, ja kuvasin kaiken aikaa.”
Sitten yliopistolla järjestettiin valokuvakilpailu. Basheer päätti osallistua ja tuli toiseksi.
Sen jälkeen hänen uransa on edennyt nopeasti. Vuonna 2022 hän pääsi British Journal of Photographyn listalle, jolla nimetään 15 valokuvaajalupausta. Seuraavana vuonna ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa 22 days in between, joka on samalla ensimmäinen sudanilaisen valokuvaajan valokuvakirja.
Ennen valokuvausta olin aina vähän hukassa, kun yritin löytää asioille merkitystä.
Basheerin kuvia on ollut esillä muun muassa Etiopiassa, Alankomaissa, Saksassa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Arabiemiraateissa, Tunisiassa ja Espanjassa. Hän on saanut apurahoja, ehdokkuuksia ja palkintoja. Seuraavaksi tiedossa on kirjan markkinointia festivaaleilla ympäri Euroopan.
”Olen ylpeä siitä, että työni saa tunnustusta ja ihmiset näkevät töitäni, mutta en ota sitä itsestään selvänä. Palkinnot ja kilpailut eivät voi olla tapa oikeuttaa omaa työtään. On myös muita merkityksellisiä töitä, jotka eivät saa palkintoja”, hän muistuttaa.
Basheer on tehnyt myös journalistista valokuvausta muun muassa uutistoimisto AP:lle, mutta hän kokee olevansa enemmän taiteilija.
”Kyse on itseilmaisusta, mutta valokuvaus myös antaa elämälleni tarkoituksen. Ennen valokuvausta olin aina vähän hukassa, kun yritin löytää asioille merkitystä.”
Samalla työ on vienyt häntä ympäri maailman. Vuonna 2020 Basheer muutti Tanskaan opiskelemaan. Siellä hän tapasi suomalaisen naisen ja päätyi viime vuonna asumaan Tampereelle. Hän on myös tuore isä.
Basheerin työt ovat aina jollakin tavalla henkilökohtaisia. Hän aloittaa projektinsa tutkailemalla omia kokemuksiaan ja tunteitaan. Sitten aihe lavenee yleismaailmallisemmaksi.
Näin syntyi myös uusi The Return -teos. Se on omakustanne, jonka tekemiseen Basheer sai tukea Libanonissa toimivalta The Arab Fund for Arts and Culture -rahastolta.
Salih oli Sudanissa työmatkalla juuri silloin, kun sota kolme vuotta sitten syttyi. Hänen asuntonsa Khartumissa sijaitsi vain parin kilometrin päässä armeijan päämajasta. Kun taistelut alkoivat, Basheer oli ulkona. Oli lähdettävä hakemaan henkilöllisyyspapereita samaan aikaan, kun seitsemän miljoonan asukkaan kaupungissa käytiin taisteluita ja pystytettiin tarkastuspisteitä.
Sodan syttyminen kotimaassa oli shokki, vaikka maa onkin käynyt monenlaisia sisällissotia itsenäistymisestään, vuodesta 1956, asti.
”Ennen sodat olivat jotain, mikä tapahtui muualla, mutta tämä oli minulle ensimmäinen kerta. Sota oli pääkaupungissa. Se oli pelottavaa.”
Takaisin Tanskaan päästyään hän päätti kanavoida traumaattisen pakomatkansa tunnelmat uuteen teokseen.
Taiteilijana Basheer ei rajoita itseään vain valokuvaukseen. The Return sisältää perinteisten valokuvien lisäksi esimerkiksi kollaaseja, muokattuja valokuvia, piirroksia ja tekstiä.
Basheer on muun muassa ottanut kuvakaappauksia sosiaalisessa mediassa poseeraavista sotilaista ja muokannut kuvia uudelleen. Yhdessä näkyy liekinpunainen tausta – sotilaat ovat olleet polttamassa kyliä.
Joistakin kuvista ihmisiä on poistettu. Heidän kohdallaan lukee ”kidnapattu” tai ”kadonnut”.
Ison osan kirjasta muodostavat lähikuvat pakolaisista. Heitä Basheer tapasi viime vuonna Ugandassa, Keniassa ja Sudanissa, jossa hän pääsi käymään ensimmäistä kertaa sodan syttymisen jälkeen. Hän jutteli myös Suomeen tulleiden sudanilaisten kanssa ja pyysi näitä piirtämään perheidensä kokemuksista. Piirroksissa on aseita ja tankkeja.
Sudanissa vierailu oli vaikea kokemus. Tavallisesti matka kotimaahan merkitsee Basheerille paluuta paikkaan, jossa hän ei ole ulkopuolinen. Nyt kokemus oli erilainen.
”Tunsin itseni vieraaksi omassa maassani. Kaikki näyttää Itä-Sudanissa normaalilta, kuin sotaa ei olisikaan, mutta maa ei tunnu enää samalta.”
Sisällissodan juuret ovat Sudanin epävakaassa historiassa. Se leimahti, kun armeija ja puolisotilaallinen RSF-ryhmittymä eivät päässeet sopuun vallanjaosta. Toisaalta myös ulkovalloilla on näppinsä pelissä. Esimerkiksi Yhdysvaltain liittolaisen, Arabiemiraattien, tiedetään tukevan RSF:ää ja toimittavan sille aseita. Egypti taas tukee Sudanin armeijaa.
Nyt Sudanin tilannetta voi hyvällä syyllä kuvailla maailman pahimmaksi humanitaariseksi kriisiksi. Tällä hetkellä noin 33,7 miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua. Jopa yli 150 000 ihmistä on kuollut. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön mukaan lähes kolmannes sudanilaisista, yli 15 miljoonaa ihmistä, on jossakin konfliktin vaiheessa ollut pakolaisena. Suurin osa on paennut maan sisällä.
Sodan osapuolet eivät ole kaihtaneet keinoja. Terveyskeskuksiin on hyökätty ja klinikoita on ryöstelty. Siviilejä on teloitettu, pahoinpidelty, kidutettu ja raiskattu. Darfurin kohdalla on puhuttu jopa kansanmurhasta.
Voin muuttaa vain itseäni.
Uutisissa Sudanin tilanne typistyy usein pelkiksi numeroiksi. Basheer haluaa kirjallaan tuoda esiin sudanilaisten tarinoita.
”Uutisissa ei kerrota ihmisistä, jotka menettävät kotinsa, yrityksensä, tulonlähteensä ja joutuvat pakenemaan ja aloittamaan elämänsä uudelleen vieraassa paikassa. Haluan tehdä näkyvämmäksi sen, että kyse on ihmisistä, yksilöistä.”
Basheer toivoo, että kansainvälinen yhteisö ratkaisisi tilanteen ja puuttuisi sotaan ja sitä rahoittaviin osapuoliin. Se olisi helppoa, hän sanoo. Hän ei kuitenkaan usko, että valokuvaamalla voi varsinaisesti muuttaa maailmaa.
”Voin muuttaa vain itseäni. Haluan enemmänkin parantua kokemuksistani. Jos työni samalla antaa äänen ihmisille, joiden kanssa työskentelen, toivon, että se muuttaa tilannetta parempaan.”
Hän muistuttaa, että kun kuvat käsittelevät Sudanin kaltaista globaalin etelän maata, niiden vaikutusvalta on vieläkin rajallisempi.
”Jos samanlaisia kuvia tulisi täältä, muutos tapahtuisi hyvinkin nopeasti.”