Monet venezuelalaiset iloitsivat, kun Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin hallinto kaappasi tammikuussa Venezuelan presidentin Nicolás Maduron. Muun muassa useat Euroopan maat tuomitsivat iskun ja Maduron laittoman pidätyksen.

Venezuelalaisten reaktiota ymmärtääkseen pitää tietää, mitä maassa on tapahtunut yli kahden vuosikymmenen aikana ja miksi yli kahdeksan miljoonaa venezuelalaista on paennut kotimaastaan.

Tästä syystä Maailman Kuvalehti kutsui Maailma kylässä -festivaalivieraakseen Barcelonassa asuvan, kotimaansa kriisiä vuosikausia kuvanneen Manu Quinteron. Quintero oli valinnut Helsingin Bio Rexiin näytettäväkseen kymmenen valokuvaa, joiden kautta hän kertoi maansa tilanteesta Maija Salmen haastattelemana.

Esitys nivoi yhteen Quinteron kuvajournalistista työtä ja henkilökohtaista elämäntarinaa. Myös Quinteron perhe on joutunut lähtemään maasta romahtaneen terveydenhuollon ja pilviin kohonneiden elinkustannusten vuoksi. Kaikki perheenjäsenet asuvat nyt eri puolilla Espanjaa: Teneriffalla, Madridissa ja Barcelonassa.

Venezuelassa eletään nyt kummallista aikaa, sillä maan presidentti on vangittu ja kaapattu mutta maata johtaa käytännössä sama hallitus kuin ennen USA:n väliintuloa. Samaan aikaan Yhdysvallat ohjailee maan politiikkaa tarkoituksenaan saada Venezuelan luonnonrikkaudet.

Öljyn lisäksi Venezuelassa on kultaa, timantteja ja harvinaisia maametalleja. Quintero kertoi, että maan luonnonrikkaudet ovat olleet myös sen kirous.

Venezuelalaiset iloitsevat siitä, että Maduro on viety, mutta samaan aikaan arki Venezuelassa ei vaikuta muuttuneen paremmaksi. Monet kuitenkin uskovat muutoksen parempaan olevan mahdollinen.

Näkeekö Quintero itse paluun kotimaahan olevan joskus mahdollinen? Miten hän näkee maansa tulevaisuuden?

”Elämäni on nyt Espanjassa, jossa minulla on poika ja vaimo. Venezuelan tulevaisuus vaikuttaa hyvin epävarmalta. Vaikka maamme johtaja saatiin ulos, kaikki muut ovat jäljellä. Autokratiat pukeutuvat tällä hetkellä kaiken värisiin vaatteisiin, mistä Trumpin ja Venezuelaa nyt johtavan Delcyn [virkaa tekevä presidentti Delcy Rodríguez] välinen suhde on väkevä todiste.”

”Venezuelalaisuus kulkee mukanani: ruuassa, musiikissa ja huumorissa. Siirtolaisuus vahvistaa alkuperäistä identiteettiä. Olen kuitenkin elänyt todeksi sen surullisen tosiasian, että paratiisirannat ja kaunis luonto eivät ole tae elämänlaadusta.”