(IPS) — Zimbabwen etelärajan tuntumassa sijaitsevan Mwenezin aluetta halkova Masvingon-Beltbridgen pikatie on paikoin ollut jo 20 vuotta niin huonossa kunnossa, että bussit ovat vältelleet sitä.

Mwenezin kylien matkustavaisten vaihtoehdoksi on yksityisten romuautojen rinnalle tullut aasien vetämiä kärryjä.

Dennis Masukume, 64, on yksi aasikyytiin turvautuvista. Hänellä on diabetes.

”Nousen kärryihin aina kun matkustan Neshuon sairaalaan hakemaan lääkitystäni. Kuljen aasin vetämänä Gwamatengaan, jossa vaihdan yksityisautoon. Autoilijat kuljettavat Neshuoon nimellistä maksua vastaan”, Masukume kertoo.

Zimbabwen maaseudulla ei enimmäkseen ole julkista liikennettä ja tiet ovat pahoin vaurioituneita, joten kylien asukkaiden on ollut pakko palata vanhan ajan kulkupeleihin. Päällystämättömistä maalaisteistä on tullut linja-autoille mahdottomia.

Päästäkseen terveydenhoidon kaltaisten peruspalveluiden ääreen maalaisilla ei ole aasikärryille muuta vaihtoehtoa kuin kävely. Se, mikä yhdelle kylän asukkaalle on onnettomuus, on toiselle ansaintamahdollisuus. Mwenezin alue on jo tullut kuuluisaksi aasikärryistään.

Yrittäjät tekevät aasikärryillä helppoa rahaa. Huonot tiet ovat hyvä bisnes 24-vuotiaalle Clive Nhongolle. Hän on varustanut kärrynsä puisilla penkeillä, jotta matkustajilla olisi mukavampaa.

”Laskutan joka matkustajalta yhden Yhdysvaltain dollarin matkasta minne tahansa tällä alueella. Tavallisena päivänä ansaitsen noin 20 dollaria”, Nhongo sanoo.

”Tarjoan vaihtoehtoista kuljetuspalvelua ja pysyn tässä bisneksessä niin kauan, kunnes tiet on korjattu ja bussit palanneet reiteilleen. Tämä sopii minulle oikein hyvin.”

Ei sääntelyä

Liikennöitsijä Obed Mhishi, 56, ei suin surminkaan päästä bussejaan rikkoutumaan kelvottomille maaseudun maanteille.

”En ole ainoa Mwenezin kylien reittejä kaihtava liikennöitsijä, vaan meitä on monta. Vetokärryjen omistajat käyttävät tilannetta hyväkseen ja täyttävät tyhjiön”, Mhishi toteaa.

Viranomaisten näkökulmasta aasikärryissä on se ongelma, ettei niitä ole säännelty, kuten muita ihmisten kuljettamiseen tarkoitettuja kulkuvälineitä. Vetokärryt eivät maksa tieveroa eikä niillä ole vakuutuksia matkustajille.

Vakuutuksia tai ei, aasien vetämät kärryt ovat muodostuneet Richard Ndlovhun, 31, kaltaisille Mwenezin kylien asukkaille ainoaksi matkustuskeinoksi seudun vuosikymmeniä laiminlyödyillä teillä. Tiet ovat edelleen päällystämättömiä, yli 40 vuotta siirtomaavallasta vapautumisen jälkeen.

Takaisin pimeille vuosisadoille

Zimbabwen presidentti Emerson Mnangagwa on vakuuttanut, että maa on vuoteen 2030 mennessä muuttunut keskituloiseksi. Oppositiopoliitikko Elvis Mugarin mielestä presidentti rakentelee pilvilinnoja.

”Kun hallituksessa on korruptiota ja sitkeää vihaa oppositiota kohtaan, Zimbabwesta ei voi tulla keskituloista maata Mnangagwan keinoilla, se on mahdotonta”, Mugari toteaa.

Zimbabwelainen kehitysasiantuntija Batai Chiwawa syyttää hallitusta suorastaan maan taannuttamisesta.

”Eikö ole maan palauttamista kivikaudelle, kun kylien asukkaiden täytyy nykyään käyttää ambulansseinaankin vetokärryjä? Eikö merkitse maan paluuta pimeille vuosisadoille, kun ihmisten nykyään täytyy kävellä pitkiä matkoja, koska heidän kylissään ei ole julkista liikennettä? Se on syvästi nolostuttavaa”, Chiwawa sanoo.