Elina Gustafsson, nyrkkeilyn EM-voittaja ja MM-pronssimitalisti:

“Urheilumaailmassakin myytit alkavat murtua”

“Urheilupiireissä ensimmäinen kysymys on aina, että mitenkäs se proteiini. Luullaan, että lihakset eivät kasva ilman lihaa. Itse en ole sellaista ongelmaa kokenut, lihas ei ole lähtenyt katoamaan kasvisruokavalion myötä vaan pikemminkin lihasmassa on tällä hetkellä suurempi kuin kilpailuaikoinani.

Ihmisillä on paljon ennakkoluuloja ja väärää tietoa; ajatellaan että vegaani syö vain jotain vihersalaatteja. Oma ruokavalioni on monipuolistunut vegaaniuden myötä, syön enemmän erilaisia kasviksia ja proteiineja, ja olen saanut itselleni paljon paremman olon. Onneksi urheilumaailmassakin myytit alkavat vihdoin murtua. 

Vinkkini on, että vegaaniuteen ei tarvitse suhtautua kuin uskontoon.

Mietin yhä enemmän ilmastokriisiä ja sitä, miten paljon eläinteollisuus kuluttaa maapalloa. Ymmärrän tietysti, että aikoinaan eläimiä on ollut pakko syödä, mutta nykyään on paljon muitakin keinoja. On vaikea ymmärtää, miksi yhä tehotuotamme ja tapamme eläimiä. Itselleni on nykyään tosi kaukainen ajatus, että söisin enää eläimiä. Ei eläimiä kuulu tappaa ja syödä, vaan niitä kuuluu rapsuttaa. Lehmänmaito kuuluu sekin vasikoille eikä ihmisille.

Lähdin viime vuonna ensimmäistä kertaa mukaan haasteeseen. En ollut huudellut asiasta suureen ääneen, mutta oikeastaan matkani vegaaniksi alkoi jo vuonna 2017. Olin tuolloin kilpaurheilija ja taustalla oli erilaisia syömishäiriöitä. Siksi en uskaltanut lähteä täysin tietyn ruokavalion perään, mutta aloin kuitenkin kasvissyöjäksi ja olen mennyt siitä asti koko ajan vegaanisempaan suuntaan. Vegaanisuus on nykyään helppoa, erilaisia vaihtoehtoja on niin paljon.

Vinkkini on, että vegaaniuteen ei tarvitse suhtautua kuin uskontoon. Oman taustani takia en itsekään halua olla ehdoton ruoan kanssa. Haasteeseen kannattaa lähteä rohkeasti mukaan. Ei kannata miettiä sitä, mitä menettää, vaan sitä mitä kaikkea siitä saa lisää. Ei tarvitse tehdä mitään kertarykäisyjä, vaan voi alkaa tehdä pieniä siirtoja ja mennä siitä eteenpäin.”

Elias Salonen, näyttelijä:

“On brutaalia syödä jotain niin samankaltaista kuin me itse”

“Olen syntynyt vuonna 1994, ja koko nuoruuteni olen elänyt sen tiedon kanssa, miten huonossa kunnossa maapallo on. Silti koin isoimman heräämiseni, kun luin Yuval Noah Hararin kirjoja. Havahduin siihen ajatukseen, miten lähellä eläinten tietoisuus on ihmisen tietoisuutta. Tajusin, ettemme me ihmiset ole mitenkään erillisiä, vaan eläimiä muiden joukossa. Aloin ajatella, että on brutaalia aiheuttaa vahinkoa niin samankaltaisille olennoille kuin me itse. Toki kirjoista tuli ilmi myös se, miten kestämätöntä tehotuotanto on maapallolle.

Kirjat ravistelivat niin paljon, että jätin lihan kokonaan pois vuonna 2019. Olin jo aiemmin yrittänyt tehdä sen kahdesti, mutta tällä kertaa onnistuin. Se oli oikeastaan helppoa, koska lihankorvikeproteiinit ovat niin hyviä ja kasvisvaihtoehtoja on tarjolla kaikkialla.

Eniten tässä vegaanihommassa jännittää se, että olen surkea kokki ja aikamoisessa Wolt-koukussa.

Ennen ajattelin ruokaa aina liha edellä, mutta nykyään osaan ajatella ruokaa eri vinkkeleistä. Se on monipuolistanut paljon sitä mitä syön. Olen kokeillut uusia kasviksia ja alkanut muutenkin arvostaa monipuolista ruokaa ihan eri tavalla. En todellakaan koe, että söisin yhtään sen huonommin kuin aikaisemmin – päinvastoin. Tunnustan silti, että ylivoimainen suosikkini ovat Bun2Bunin vegaaniset burgerit, jotka ovat ihan naurettavan hyviä.

Vegaanihaasteeseen oli luontevaa lähteä mukaan. Olen jo pidemmän aikaa leikitellyt ajatuksella, että kokeilisin vegaanina oloa, ja nyt aika tuntui oikealta. Tiiviissä kaveriporukassani suurin osa on jo vegaaneja, ja äitinikin on melkein kokonaan vaihtanut kasvisvaihtoehtoon. Lähipiirissäni on siis tukea tarjolla.

Eniten tässä vegaanihommassa jännittää se, että olen surkea kokki ja aikamoisessa Wolt-koukussa. Toisaalta toivon, että kun en enää voi tilata Woltilla mitä tahansa, saisin kokattua enemmän kotona. Se olisi vain ja ainoastaan positiivinen asia, mutta saa nähdä miten kokkailumotivaatiota löytyy. En halua ottaa liikoja paineita tästä haasteesta, mutta fiilikset ovat positiiviset ja odotan innolla, millaisia muutoksia haaste tuo elämääni.”

Juhani Koskinen, viihdetaiteilija:

“Äijäpuheesta pitäisi jo päästä eroon”

“Vegaanina olemisessa on iso henkinen puoli, sillä nykyään tiedostetaan jo niin paljon veganismin hyötyjä. Siitä saa mielenrauhaa, kun kokee tekevänsä tietyllä tapaa oikein. Veganismi tietysti edesauttaa ympäristöä, ilmastoa, ja terveyttä – mutta itselleni tärkeintä ovat eläimet.

Perheessämme on nyt asunut muutaman vuoden Matti-mäyräkoira, joka on vienyt rakkauteni eläimiin ihan uskomattomiin sfääreihin. Se on tuonut lähemmäksi sen, etten missään nimessä haluaisi enää syödä eläimiä. Tutkimukset osoittavat, että jos on kuukaudenkin verran syömättä eläimiä, säästää useamman kymmenen eläimen hengen. Se on aika pysäyttävä asia. 

Olen osallistunut aiempinakin vuosina haasteeseen. Olen jo pitkään syönyt arjessa lähinnä kasvisruokaa, siksi haasteeseen oli helppo hypätä mukaan. Viimeisen vuoden aikana eläinperäiset ruuat ovat alkaneet tökkiä, ja olen yhä useammin alkanut miettiä, että onko tämä nyt edes hyvää. On vain paljon raikkaampi olo, kun ei syö lihaa.

Haaste on avartanut käsitystäni siitä, mikä on vegaanista ruokaa ja miten hyvää ruokaa sitä pystyykään tekemään!

Vastareaktio veganismiin ei ole enää niin vahva kuin vielä jokin aika sitten. Nykyään se alkaa ainakin omassa ympäristössäni olla jo ihan tavallinen juttu. Tätä muutosta on ollut mahtava olla todistamassa. Käsittääkseni kasvissyöjiä ja vegaaneja on kuitenkin eniten naisissa. Aiemmin on ollut paljon sellaisia äijäjuttuja, että mies ei voi syödä pupunruokaa. Sellaisesta pitäisi jo päästä eroon. Itse yritän aina tuoda esiin sitä, että eivät nämä ole sukupuoliasioita. Oli kyseessä sitten ruokavalio tai kynsihoito, ihan kaikki pystyvät osallistumaan ja ovat samalla viivalla.

Vegaanina oleminen on vuosi vuodelta helpompaa, kun vegaanisia vaihtoehtoja tulee kauppoihin ja ravintoloihin ihan hurjaa tahtia. Ihan ilman mitään haastettakaan on helppo valita vegaaninen vaihtoehto. En koe jääväni mistään paitsi. 

Haaste on avartanut käsitystäni siitä, mikä on vegaanista ruokaa ja miten hyvää ruokaa sitä pystyykään tekemään! Hyvä ruoka on nimittäin aika hyvää ruokaa, oli se vegaanista tai ei. Haasteen parhaita puolia on se, että sen kautta saa ison läjän uusia reseptejä. Oma bravuurini on sieni-lehtikaalipasta, joka on kerännyt kehujakin.