Aracelis Correa on juuri saapunut junalla Lahdesta Helsinkiin. Hän tapaa Téri Zambranon juna-aseman edessä.

Kummallakin on laukussaan Balli Kaur Jaswalin kirjoittama uutuuskirja Eroottisia tarinoita punjabilaisille leskille. Mutta ei puhuta vielä siitä, vaan näiden kahden naisten välisestä ystävyydestä. 

ARACELIS: Meidän molempien elämä on vuodessa muuttunut tosi paljon. 

TÉRI: Niin on. Muistan hyvin, miten minua jännitti, kun järjestelimme ensimmäistä poc-tyypeille (people of colour) tarkoitettua lukupiiriä. Asettelin vilttejä Alppipuistoon ja mietin, mahtaako kukaan tulla. 

A: Koko idea syntyi aika yhtäkkiä autossa matkalla teidän perheen kesämökille. Puhuimme siitä, miten hienoa olisi lukea enemmän kirjoja, joiden tekijät ovat pocceja. Ja silloinkin mielellään jotakin muuta kuin tarinoita rasismista ja kärsimyksestä. 

T: Laitoimme kutsun poc-lukupiirin ensimmäiseen tapaamiseen Students of Colour -ryhmän WhatsAppiin. Aracelis on ollut perustamassa Helsingin yliopistoon tuota poc-opiskelijoille tarkoitettua vertaisryhmää. Siellä on mukana opiskelijoita myös muista oppilaitoksista, ja minäkin olin Araceliksen houkuttelemana liittynyt mukaan toimintaan. 

A: Oli mahtavaa, kun sinne ensimmäiseen lukupiiriin todella tuli väkeä, 12 meidän ikäistä tyyppiä. Olimme kaikki lukeneet Silvia Hosseinin esseen Pölyn ylistys. Keskustelimme esseestä sekä yleisemmin siitä, miten tärkeää on lukea kirjallisuutta, jonka päähenkilöihin voi samaistua.

Koko Hubaran kirja Ruskeat tytöt on monelle ikäisellemme ruskealle tytölle tärkeä sukupolvikokemus ja asioiden käynnistäjä.

Téri: Kun mietin omaa lapsuuttani Helsingin Pikku-Huopalahdessa, minulle ja veljelleni luettiin tosi paljon. Mutta ei sen ajan lastenkirjoissa ollut minulle samastuttavia päähenkilöitä.

A: Sama juttu. Me muuten kasvoimme aika lähellä toisiamme. Minä asuin Helsingissä Maununnevalla ja minulle ja pikkusiskolleni luettiin paljon. Ahmin itse aika lailla fantasiaa. 

T: Minulle Anu Rohima Myllärin kirjoittama Adoptoitu oli tosi vaikuttava lukukokemus. Vaikka minua ei ole adoptoitu, kirjoittajan elämässä ruskeana suomalaisena oli paljon tuttua. 

A: Minulle ensimmäinen tuollainen kokemus oli Koko Hubaran Ruskeat tytöt (2017). Se kirja on monelle ikäisellemme ruskealle tytölle tärkeä sukupolvikokemus ja asioiden käynnistäjä.

T: Noloa myöntää, että luin sen vasta viime talvena. Asuin kirjan julkaisemisen aikaan Meksikossa. Minusta tuli siihen aikaan äiti ja elämässä oli paljon kaikkea. Toki seurasin kirjan ympärillä käytyä keskustelua. Ehkä siksi sen lukeminen ei ollut minulle enää niin järisyttävää kuin se monelle muulle on ollut, mutta nautin sen lukemisesta paljon. 

A: On aika siistiä, että POC-lukupiirillämme on nyt ollut yhteistyötä Koko Hubaran kustantajan Otavan kanssa.

Aracelis: Toisinaan minusta tuntuu, että olen tuntenut sinut Téri aina. Kerrankin olin tuohduksissani siitä, ettet ollut kutsunut minua sinun baby showereihin. Vasta sen jälkeen muistin, että eihän me vielä silloin tunnettu. 

T: Niinpä! Me tutustuttiin nelisen vuotta sitten, kun olin Meksikosta käymässä Suomessa. Asuit Vallilassa samassa kommuunissa veljeni kanssa. 

A: Ihan ensimmäisen kerran näin sinut meidän olohuoneessa, kun leikit tyttäresi kanssa. Mutta ei me silloin juuri juteltu. 

T: Sitten sinä ja veljeni Bruno aloitte seurustella. 

A: Ja Bruno lähti vaihtoon Berliiniin. Menin sinne tapaamaan häntä. Minua jännitti, kun tiesin sinunkin tulevan sinne. Bruno oli koko päivän koulussa ja mietin, miten meillä kanssasi riittää juteltavaa koko päiväksi. 

Sehän meni sitten tosi hyvin. Me kierreltiin näyttelyissä, käytiin syömässä ja kun lopulta illalla tavattiin Bruno, me oltiin jo ihan hepuleissa. 

T: Nykyään minusta tuntuu, että olemme oikeastaan perhettä. Jopa äitini käyttää sinun tekemiäsi korvakoruja! Ystävyyden lisäksi olemme myös työkavereita, koska lukupiiri vie niin paljon meidän aikaa. 

A: Yritin oikein miettiä, onko meidän välillä mitään eroavaisuuksia. Me ollaan niin samanlaisia: intohimoisia ja visuaalisia, ja tykkäämme tehdä asioita käsillämme. Ja mehän käymme jopa samoilla reggaeton- ja salsatunneilla!

T: Ehkä ainoa elämäntilanteesta johtuva ero välillämme on se, että minä menen aikaisin nukkumaan ja herään aikaisin. Ja sinä et ole kiinnostunut jalkapallosta. Itse nautin sen pelaamisesta. 

Téri: Mieti, miten paljon me olemme lukupiirin ansiosta kehittyneet!

A: Varsin varhain tuli ajatus Instagram-tilin tarpeellisuudesta. 

T: Meille syntyi halu esitellä kirjailijoita ja kertoa tarkemmin kirjapiirissä käydyistä keskustelusta. Varsinainen piirihän on säilynyt muilta suljettuna yhdeksän henkilön juttuna.

Instatilimme visuaalinen ilme sai alkunsa sinun ja Brunon olohuoneen turkoosista seinästä. Valokuvia on tehty tarkkaan hioen. Ja sinä vakuutit minut reels-videoiden tarpeellisuudesta. Aluksi esiintyminen jännitti. 

Luen nykyisin paljon monipuolisempia kirjoja kuin aiemmin.

Muistan aina, miten hienolta tuntui, kun Kosmos-kustantamo otti meihin yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko meitä lukea heidän uusi hiphopista kertova teoksensa Kuka kuuluu? Tietysti kiinnosti! Silloin tajusin, että meitä seuraa jo aika moni! 

A: Tämän kaiken ansiosta olen itse muuttunut lukijana analyyttisemmaksi ja luen nykyisin paljon monipuolisempia kirjoja kuin aiemmin. 

Olisi kyllä mahtavaa, jos voisimme elättää itsemme tällä projektilla. Helsingin kaupungin 2000 euron kulttuuriavustus mahdollisti sen, että tarjoamme tänä syksynä lukioihin maksuttomia POC-lukupiiritilaisuuksia. Jatkossa olisi mukava tehdä myös kaupallisia yhteistyökuvioita. 

Téri: Olimme todella otettuja, kun Lasten ja nuorten säätiö nosti POC-lukupiirin Read Hour kilpailun ehdokkaaksi. Siellä oli huomattu, että kannustamme nuoria lukemaan. 

A: Kyllä, me elämme ihan erilaista aikaa kuin lapsuudessamme. Teilläkin on kotona paljon lastenkirjoja, joista tyttäresi voi löytää itsensä. Oli söpöä, kun hän kerran totesi minullekin, että ”me ollaan yhdessä ruskeita”.