TIMO SANTALA
Jair Soares opettaa slummien lapsille rumpujen soittoa.
”Olen militantti kulttuuriaktivisti. Uskon, että kulttuuri, taide ja musiikki pelastavat meidät”, sanoo brasilialainen rumpali Jair Soares painokkaasti.
Uskoa tarvitaan, sillä Soares asuu ja työskentelee Acarin favelassa, Rio de Janeirossa, Brasiliassa. 30 000 asukkaan slummi on yksi Rion huumekaupan keskuksista. Väkivalta sekä aseelliset yhteenotot kaduilla ovat arkipäivää.
Uskoaan Soares toteuttaa opettamalla lapsille rumpujen soittoa. Rumputunneilla käy yhteensä 269 lasta.
”Aloitamme ihan perusharjoituksista, jotta lapset rentoutuisivat. Nämä lapset heräävät usein yöllä laukauksiin ja huutoihin ulkona. He elävät väkivallan ympäröiminä ja ovat koko ajan vaarassa ajautua mukaan väkivallan kierteeseen. He ansaitsevat mahdollisuuden parempaan elämään.”
Soares johdattaa vierailulle Acarin, Futuro Feliz -nimiseen kansalaisjärjestöön, missä hän pitää tuntejaan. Järjestön nimi tarkoittaa onnellista tulevaisuutta.
Kaksikerroksinen tiilihökkeli ei paljon eroa naapureistaan kapealla kujalla. Vaatimattomista puitteista ja rankasta elinympäristöstä huolimatta lasten kasvoilta paistaa aito ilo ja halu oppia.
”Eräskin ryhmä poikia tuli ensimmäiselle tunnille leikkien sotaa puukepit aseinaan. Kun he lähtivät tunnilta olivat kepit muuttuneet rumpukapuloiksi ja he tapailivat niillä rumpukomppia. Äiditkin tulevat kiittelemään, että heidän lapsensa ovat paljon rauhallisempia kotona. Ruokakattilat vaan ovat kuhmuilla”, Soares kertoo nauraen.
Kuvaamme Soareksesta ja hänen rumpuoppilaistaan lyhyen dokumentin Ylelle, ja kolmihenkisen kuvausryhmämme huomio on selvästi iso asia lapsille.
”Nämä lapset tarvitsevat muutakin kuin rahaa ja uudet kengät: he tarvitsevat terveen itsetunnon ja hyvän sydämen. Haluamme osoittaa heille, että he ovat lahjakkaita. Että kyllä he osaavat ja voivat ansaita musiikilla elantonsa ja tulla jopa kuuluisiksi. On elintärkeää, että he näkevät muutoksen lähtevän itsestään.”
Kun olemme lähdössä, koko kymmenpäinen lapsilauma haluaa saattaa meidät juna-asemalle.
”Kun lapset oppivat, että tämä ei ole pelkästään epätoivoinen favela-slummi, vaan myös meidän asuinyhteisömme, muutos parempaan on jo alkanut.”
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2008