Kylmää huurua nousee ilmaan, kun Danielle Aparecida da Silva avaa pakastimen oven. Muovihansikkain suojattu käsi kurkottaa kohti kierrekantista purkkia. Sen sisällä on kellertävän valkoista, jäätynyttä nestettä: äidinmaitoa.
”Tämä saapui eilen luovuttajalta”, da Silva kuiskaa kasvomaskinsa takaa. Hän tarkistaa kannessa olevan numeron. Sitten hän laittaa purkin takaisin. Varovasti, kuin kyseessä olisi aarre. Ja tavallaan onkin.
52-vuotias da Silva johtaa Brasilian vanhinta äidinmaitopankkia. Se sijaitsee Rio de Janeirossa Fernandes Figueira -instituutissa, joka on naisten ja lasten terveydenhuoltoon erikoistunut julkinen sairaala.
Kaksi lääkäriä perusti maan ensimmäisen maitopankin tänne vuonna 1943. Rakennuksen sisäänkäynnillä pronssipatsas esittää äidin ja lapsen tiiviissä syleilyssä. Kadun toisella puolella kimaltelee Botafogon ranta: hikoilevia lenkkeilijöitä, kookospähkinöiden myyjiä ja näkymä Sokeritoppavuorelle.
Klikkaa kuvaa ja löydät jutun kaikki kuvat galleriasta.
Brasiliassa on erittäin tehokas äidinmaitoverkosto. Luovutettua maitoa saa vuosittain 240 000 vauvaa. Maassa on 234 äidinmaitopankkia – enemmän kuin missään muualla maailmassa. Maailman terveysjärjestö WHO pitää ohjelmaa esimerkillisenä, ja monet maat kopioivat ”brasilialaista tapaa”.
Äidinmaidon jakaminen on lähes yhtä vanhaa kuin ihmiskunta itse. Jo muinaisen Egyptin kirjoituksissa ja Raamatussa kuvataan naisia, jotka luovuttivat ylimääräistä maitoa eteenpäin.
Euroopan yläluokan keskuudessa oli vuosisatojen ajan tavallista uskoa vauvat imettäjien hoitoon. Näistä tuli usein kiinteä osa kotitaloutta.
1800-luvun loppuun tultaessa Eurooppa kohtasi kaksi polttavaa ongelmaa: korkean imeväiskuolleisuuden ja laskevan syntyvyyden. Varhaiset tutkimukset osoittivat pian, että rintaruokittujen lasten kuolleisuus oli vähäisempää. Vuonna 1908 gynekologit ja lastenlääkärit perustivat Wienin 10. kaupunginosaan ”naisten maidonhankinnan keskustoimiston” – kaikkien äidinmaitopankkien kantamuodon.
Euroopan yläluokan keskuudessa oli vuosisatojen ajan tavallista uskoa vauvat imettäjien hoitoon. Näistä tuli usein kiinteä osa kotitaloutta.
Äidinmaitopankit määritellään yleensä sairaaloiden yhteydessä toimiviksi yksiköiksi, joissa luovutettua äidinmaitoa käsitellään ja säilytetään. Sieltä maito jaetaan sairaalaosastoilla hoidettaville aliravituille vauvoille. Se on tarkoitettu ensisijaisesti äideille, joilla ei ole maitoa tai joiden maidontuotanto on riittämätöntä, mutta myös keskosille, sairaille vastasyntyneille ja hylätyille lapsille.
Rintamaito sisältää antimikrobisia ja tulehdusta estäviä aineita. Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että se vähentää merkittävästi vakavia suolistosairauksia, vastasyntyneiden verenmyrkytyksiä ja keuhkoputken kehityshäiriöitä.
WHO suosittelee nimenomaisesti luovutettua rintamaitoa teollisen äidinmaidonkorvikkeen sijaan. ”Imetyksellä ruokitulla lapsella on pienempi todennäköisyys sairastua diabetekseen, korva- ja keuhkoinfektioihin”, da Silva sanoo. ”Se myös edistää parempaa hermoston kehitystä.”
Sairaalan käytävän seinillä roikkuu imettävistä äideistä tehtyjä maalauksia. Nuoret naiset pyöreine vatsoineen istuvat muovisilla tuoleilla. Tuulettimet humisevat monotonisesti.
Da Silva avaa oven huoneeseen, joka näyttää kemian laboratoriolta: ”Tämä on maitopankkimme sydän.”
Valkoisiin takkeihin pukeutunut henkilökunta häärää ympäriinsä: nainen on juuri työntämässä lämpömittaria vesihauteeseen. Luovutettu rintamaito sulatetaan ensin tiukoissa aseptisissa olosuhteissa, minkä jälkeen sen happamuus ja rasvapitoisuus analysoidaan. Sen jälkeen maito pastöroidaan 62,5 °C:ssa puolen tunnin ajan bakteerien tuhoamiseksi. Lopuksi maito läpikäy lämpöshokin ennen mikrobiologista testausta. Vain hyväksyttyä maitoa säilytetään pakastettuna.
Henkilökunta kirjaa huolellisesti kaikki tiedot. Tämä mahdollistaa tiettyjen lahjoitusten valitsemisen tarvittaessa – esimerkiksi keskosvauvan erityistarpeita omaavalle lapselle – samalla tavalla kuin veripankeissa.
Olin järkyttynyt näkemästäni.
Brasilian maitopankkijärjestelmän historia on myös tarina valtiosta, joka on investoinut tietoisesti kansanterveyteen. Nykyään Brasilia edistää ohjelmaa aktiivisesti ja luovuttajia pidetään arjen sankareina. Mutta näin ei ole aina ollut.
1980-luvun alussa maassa oli hälyttävän korkea lapsikuolleisuus. Rintamaitopankkeja oli vain viisi, ja ne kaikki sijaitsivat kaupunkikeskuksissa. Virallisesti maidon luovuttamisesta käytettiin termiä ”lahjoitukset”, mutta monet köyhät äidit joutuivat myymään maitonsa pakon edessä. Usein heidän omille lapsilleen jäi liian vähän maitoa.
Vuonna 1985 rintamaitoa tutkiva nuori kemisti João Aprigio Guerra de Almeida vieraili maitopankissa Rio de Janeirossa.
”Olin järkyttynyt näkemästäni”, nyt 68-vuotias Almeida muistelee videopuhelussa. Laitteet olivat täysin vanhentuneita, laadunvalvonta puutteellista ja käyttökustannukset tähtitieteelliset.
Vierailunsa jälkeen Almeida kirjoitti terveysministerille ja kuvaili havaintojaan. Pian hän sai kutsun pääkaupunkiin asiantuntijatapaamiseen, jonka tuloksena hallitus päätti uudistaa maitopankkijärjestelmän ja raivasi tietä uudelle toimintatavalle. Almeidaa pyydettiin johtamaan hanketta.
1980-luvun puolivälissä Brasilia muuttui oikeistolaisesta sotilasdiktatuurista demokratiaksi. Maahan luotiin edistyksellinen perustuslaki, uusia aloitteita syntyi kaikkialla, ja valtion rakenteiden arvosteleminen tuli jälleen mahdolliseksi.
Aluksi Almeida ajoi rintamaidon myynnin kieltämistä. Samalla hän otti käyttöön tiukat laatustandardit ja etsi keinoja korkeiden kustannusten alentamiseksi. Siihen asti maitopankeissa oli käytetty kalliita, ulkomailta tuotuja pastörointilaitteita, mutta nyt alettiin hyödyntää omaa teknologiaa: elintarvikeanalyysissä käytettävää vesihaudetta.
Myös säilytyksessä turvauduttiin kekseliäisyyteen: tuotujen laboratoriolasitarvikkeiden tilalle otettiin steriloituja purkkeja, jotka oli alun perin tarkoitettu majoneesille tai pikakahville.
”Tässä”, Gabriela Paixão sanoo ja näyttää puhelintaan. ”Viesti maitopankista – he kysyvät, voisinko luovuttaa taas ensi viikolla.”
Kahden pojan äiti Paixão, 36, istuu katukahvilassa varakkaalla Flamengon alueella ja juo hedelmämehua. Hän kertoo sairaalassa tarkastuksessa ollessaan nähneensä äitejä ja heidän keskosvauvojaan – pieniä ja hauraita lapsia. ”Se kosketti minua syvästi”, hän sanoo. Naiset olivat paikalla hakemassa lahjoitettua maitoa. Paixão otti mukaansa esitteen, luki sen kotimatkalla ja päätti ryhtyä luovuttajaksi.
Luovuttajien on oltava terveitä: ei lääkitystä, ei alkoholia eikä tupakointia. Paixão oli jo käynyt tarvittavissa terveystarkastuksissa raskauden aikana, joten hän täytti luovuttajalle asetetut vaatimukset. Hän luovutti äidinmaitoa ensimmäisen kerran kymmenen päivää toisen poikansa syntymän jälkeen.
Paixão kuvailee toimenpidettä: ”Ensin hiukset sidotaan kiinni ja laitetaan kasvomaski, sitten pestään kädet huolellisesti kyynärvarsia myöten.”
Myös rinta pestään saippualla ja vedellä ja kuivataan puhtaalla pyyhkeellä tai kertakäyttöisellä paperilla. Sitten Paixão istuutuu ja aloittaa maidon lypsämisen. Kun työ on valmis, hän sulkee pullon huolellisesti, merkitsee siihen nimen, luovuttajan numeron sekä keräyspäivämäärän ja -kellonajan ja siirtää sen välittömästi pakastimeen.
Brasilialaisen mallin menestys selittyy myös toisella erityispiirteellä: maito noudetaan luovuttajan kotoa. Monissa kaupungeissa moottoripyörälähetit hakevat maidon; joissakin paikoissa tehtävää hoitivat aiemmin palomiehet, poliisit tai postinkantajat. Nykyään useimmilla maitopankeilla on omat lähettinsä.
Gabriela Paixãon kohdalla lähetti soittaa talon vahtimestarin luona olevaa ovikelloa joka maanantai. Paixao tuo pakastetun maidon alas, kuljettaja laittaa sen kylmälaukkuun – ja jatkaa matkaansa.
”Ilman noutopalvelua en luultavasti olisi pystynyt lahjoittamaan maitoa”, hän sanoo.
Tilastojen valossa brasilialainen malli toimii. Vuosien 1990 ja 2015 välillä Brasilia onnistui vähentämään lapsikuolleisuutta 73 prosenttia. Terveysministeriön mukaan tämä johtuu pitkälti äidinmaidon käytöstä.
Maitopankkeja on nykyään kaikissa Brasilian 26 osavaltiossa. Käyttökustannukset ovat korkeat, mutta samaan aikaan järjestelmä säästää valtavia summia: kun vauvoja ruokitaan äidinmaidolla teollisen äidinmaidonkorvikkeen sijaan, se paitsi parantaa terveyttä, myös vähentää pitkän aikavälin hoitokustannuksia.
”Sairauksien ehkäisy tarkoittaa säästöjä tulevaisuudessa”, da Silva alleviivaa.
Sairauksien ehkäisy tarkoittaa säästöjä tulevaisuudessa.
Äidinmaito herättää kuitenkin myös kaupallista kiinnostusta. Yhdysvalloissa yritykset tekevät äidinmaidolla tuottoisaa liiketoimintaa. Maassa toimii noin tusina yksityistä äidinmaitopankkia, jotka myyvät äidinmaitoa.
Useissa maissa – mukaan lukien Brasilia ja Saksa – äidinmaidolla käytävä kauppa on kielletty. Myös Euroopan äidinmaitopankkiyhdistys on julkaissut verkkosivuillaan selkeän kannanoton, jossa vastustetaan äidinmaidon kaupallista myyntiä. Monet järjestöt ovat samalla kannalla.
Brasilialaisen mallin kehittäjä João Aprigio Guerra de Almeida on samaa mieltä: hänen mukaansa äidinmaidon tulisi pysyä valtion vastuulla. Hän katsoo yksityisten hankkeiden tavoittelevan voittoa, kun taas julkiset ohjelmat asettavat terveyden etusijalle.
”Brasiliassa on ymmärretty, kuinka tärkeää äidinmaito on koko yhteiskunnalle.”
