Alkuperäiskansoille metsät eivät ole vain osa maisemaa ja resurssi, jota hyödyntää. Metsät ovat elävä kokonaisuus ja osa hengellisyyttä.
Tämän tiedämme hyvin Suomessakin oman alkuperäiskansamme, saamelaisten, kautta.
Brasiliassa elää lähes 400 alkuperäiskansaa, joista yli puolen jäseniä Amazonin alueella. Heille metsän ja maan oikeudet kulkevat käsi kädessä oman kansan olemassaolon kanssa.
Kun Amazonin seudun alkuperäiskansoilta kysyy, miten sademetsä säilytetään monimuotoisena, vastaus löytyy heidän luontosuhteestaan. Se perustuu tuhansia vuosia vanhoihin perinteisiin, joissa luontoa vaalitaan.
“Moderni ajattelu erottaa ihmisen ja luonnon toisistaan. Meille tällaista eroa ei ole. Ihmiskehokin on 90-prosenttisesti vettä. Miten voisimme olla luonnosta erillisiä?” alkuperäiskansojen kansallisen museon johtaja Juliana Tupinambá kysyy.
Kivi on elävä. Joki on elävä.
Hän kuuluu tupinambá-alkuperäiskansaan ja asuu Olivençan kunnassa, Koillis-Brasilian Bahian osavaltiossa.
“Kaikki alkuperäiskansojen aineellinen ja aineeton kulttuuriperintö tarvitsee metsää: henkimaailmamme, rituaalimme, perinteemme, yhteytemme elävään maahan. Kivi on elävä. Joki on elävä.”
Amazonin alueella ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy jo, Tupinambá sanoo. Kuivuusjaksot pitenevät, tulvat pahenevat ja lämpötilat nousevat.
Marraskuinen COP30-ilmastokokous järjestettiin Brasilian Belémissä, keskellä Amazonia. Tupinambálle sijainti tuntui erityisen tärkeältä. Se toi paljon huomiota sademetsille.
Alkuperäiskansat saapuivat ilmastokokoukseen monipäisempänä kuin koskaan – viralliselle kokousalueelle pääsi yli 900 alkuperäiskansojen edustajaa.
Yksi kokouksen konkreettisimmista tuloksista oli trooppisia metsiä suojeleva TFFF-rahasto (Tropical Forest Forever Facility), jota lopulta lähti tukemaan 66 valtiota.
Taloudellisesti valtiot tukivat rahastoa lähes kuuden miljardin euron edestä. Tuolla summalla voidaan suojella jopa miljardi hehtaaria trooppista metsää ympäri maailmaa.
Lisäksi rahasto velvoittaa ohjaamaan vähintään viidenneksen tuesta alkuperäiskansoille ja paikallisyhteisöille.
“Rahastolla voidaan suojella kaikkia Brasilian seitsemää biomia, mukaan lukien merialueita. Amazonia ei ole ilman muiden alueiden suojelemista. Biomit ovat yhteydessä toisiinsa”, Tupinambá sanoo.
Tupinambálle ja hänen kansalleen ilmastokokous oli myös omakohtaisesti merkittävä: kansan maa-alueen rajat vahvistettiin vihdoin virallisesti.
Amazoninsademetsän biodiversiteetti on yksi maapallon suurimmista. Sademetsää on kuvattu pitkään koskemattomaksi osaksi luontoa, aivan kuin ihmisen käsi ei olisi koskaan muokannut sitä. Käsitys on sittemmin osoittautunut vääräksi.
Viime vuosikymmeninä arkeologinen ja ekologinen tutkimus ovat osoittaneet, että osa Amazonin maaperän ja ekosysteemien monimuotoisuudesta on seurausta alkuperäiskansojen omista toimista.
Terras pretas eli musta maa on yksi selkeimmistä todisteista ihmisen historiallisesta vaikutuksesta Amazoniaan. Tällaisen maaperän on tutkittu liittyvän alueen pitkäaikaiseen, jopa tuhansien vuosien takaiseen viljelyyn. Näillä mailla on todettu esiintyvän suurempaa lajirikkautta ja enemmän syötäviä kasveja.
Ihmiset haluavat teknologiaa, älypuhelimia ja autoja – mutta eivät ymmärrä, että materiaali niihin tulee maasta.
Alkuperäiskansat ovat tehokkain ilmastonsuojelun tapa, jonka tiede tuntee. Näin ajattelee Juliana Tupinambá.
Tätä väitettä tukee myös tutkimus.
Ihmiset haluavat teknologiaa, älypuhelimia ja autoja – mutta eivät ymmärrä, että materiaali niihin tulee maasta.
Alkuperäiskansojen alueet muodostavat nykyäänkin Brasilian parhaiten säilyneet metsäalueet. Tutkimusten mukaan metsäkato on niillä kymmenes- tai sadasosan siitä, mitä muualla.
Mikäli joltain alueelta löytyy erityisen monipuolinen lajisto, sieltä useimmiten löytyy myös kansa, joka on suojellut maata kirjaimellisesti hengellään.
Tupinambá sanoo, että hän tulee Atlantin puoleisen metsän alueelta, jossa monia lajeja on säilynyt vain, koska alkuperäiskansa vartioi aluetta.
“Ympärillämme oleva yhteiskunta kaivaa, louhii ja tuhoaa. Suurin ongelma on hiekan kaivaminen, joka tuhoaa lähteitä ja muuttaa veden kiertoa. Se taas tuo mukanaan sairauksia ja luonnonkatastrofeja, kuten tulvia.”
Tupinambá näkee, että kaikki tämä johtuu siitä, ettei ihminen ymmärrä luontoa. Ihmiset haluavat teknologiaa, älypuhelimia ja autoja – mutta eivät ymmärrä, että materiaali niihin tulee maasta.
Tupinambán mielestä ratkaisu ilmastonmuutokseen on demarkaatio. Tällä tarkoitetaan alkuperäiskansojen maa-alueiden rajojen virallista vahvistamista.
Alkuperäiskansat ovat yrittäneet pitkään ajaa parempia maaoikeuksia jo pelkästään olemassaolonsa vuoksi. Lisän tähän taisteluun on tuonut monimuotoisen luonnon suojeleminen ja samalla ilmastonmuutoksen kiihtyminen tulevaisuudessa.
Metsä seisoo pystyssä, koska me seisomme sen rinnalla.
Belémin marraskuisessa COP-ilmastokokouksessa Brasilia tunnusti kymmenen uutta alkuperäiskansojen aluetta, joista yhdellä Tupinambán kansa asuu.
Heille tämä tarkoittaa mahdollisuutta pitää oman yhteisön alueesta huolta ja saada elää ilman pelkoa siitä, että metsää raivataan, alueelle avataan kaivoksia tai rakennetaan teollisuutta.
“Ei ole elämää ilman metsää. Ja metsä seisoo pystyssä, koska me seisomme sen rinnalla”, hän sanoo.
Vuonna 2025 alkuperäiskansoille on merkitty noin seitsemäsosa Brasilian pinta-alasta. Selvityksessä on arvioitu, että alkuperäiskansojen alueiksi tunnustetun maa-alan laajentaminen voisi estää jopa viidenneksen lisämetsäkadosta ja vähentää Amazonin hiilipäästöjä neljänneksellä vuoteen 2030 mennessä.
Vuosina 2000–2021 kansojen alueet kasvoivat kattamaan yli puolet (52 %) Brasilian Amazonista, mutta tuolla ajanjaksolla vain viisi prosenttia maan metsäkadosta tapahtui näissä alkuperäiskansojen metsissä.
Koko maailman maapinta-alasta noin neljännes on alkuperäiskansojen hallinnassa.
Vaikka alkuperäiskansat olivat läsnä poikkeuksellisella tavalla COP-kokouksessa, virallisissa neuvotteluissa heidän äänensä ei niinkään päässyt kuuluviin. Neuvotteluihin osallistuvat lähinnä valtiolliset tahot.
Tupinambá näkee otetut askeleet kuitenkin merkittävänä: he saivat olla paikalla, keskustella ja selittää päättäjille, miksi kansojen alueiden tunnustaminen on tärkeää.
“Saimme viestimme esiin: demarkaatio eli maa-alueiden rajojen virallinen vahvistaminen ei ole pelkästään ihmisoikeusasia, vaan ilmastopolitiikkaa.”