EU ja Yhdysvallat ovat kesästä 2013 lähtien neuvotelleet transatlantisesta TTIP-sopimuksesta, joka olisi toteutuessaan suurin ja kattavin koskaan tehty vapaakauppasopimus. Sen on tarkoitus lisätä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä kauppaa sääntelyä yhdenmukaistamalla ja kaupan esteitä poistamalla.
Mutta onko sopimus hyvä vai huono asia?
Riippuu siitä, keneltä kysyy.
Kansalaisjärjestöt ja -aktivistit eri puolilla Eurooppaa ovat kritisoineet sopimusneuvotteluja laajasti. Eniten vastustusta on herättänyt sopimukseen sisältyvä investointisuoja. Sen pelätään antavan monikansallisille suuryrityksille mahdollisuuden vaatia valtioilta valtavia korvauksia, jos ne katsovat kansallisen lainsäädännön uhkaavan etujaan.
Investointisuojaa ja siihen liittyvää välimiesmenettelyä, jossa valtioiden ja yritysten väliset riidat ratkaistaisiin tuomioistuinten sijaan kolmen välimiehen paneeleissa, on Suomessa kritisoinut erityisesti kansainvälisen oikeuden tutkija, professori Martti Koskenniemi.
Sopimuksen kannattajat puolestaan uskovat sen kasvattavan merkittävästi EU:n bruttokansantuotetta, luovan uusia työpaikkoja ja siten lisäävän kansalaisten hyvinvointia.
Entä millaisia olisivat sopimuksen vaikutukset ympäristöön?
Tieto kiven alla
Vastauksen löytäminen tähänkin kysymykseen osoittautuu hankalaksi.
”Sopimuksesta on vaikea saada kunnollista tietoa. Meidän analyysimme perustuu lähinnä siihen, mitä siitä on vuodettu julkisuuteen ja niihin vähiin tietoihin, mitä olemme saaneet”, pahoittelee Greenpeacen Suomen maajohtaja Sini Harkki.
Tiedon puutetta harmittelee myös Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen.
”Ongelmana on, että neuvotteluja on käyty niin salassa. Kaikki mitä voin sanoa on enemmän tai vähemmän arvailua. Yleisesti ottaen pelkäämme sopimuksesta aiheutuvan ongelmia, jotka toisaalla vastaavien sopimusten kohdalla on havaittu. TTIP:hän ei ole mikään yksittäinen kauppasopimus vaan osa pitkää ketjua, jossa tämän kaltaisilla sopimuksilla on pyritty mitätöimään eri maiden ympäristölainsäädäntöä”, Nissinen sanoo.
Sekä Harkki että Nissinen pelkäävät sääntelyn vähentämisen tarkoittavan heikennystä ympäristönsuojelun tasoon.
”Ympäristön kannalta sääntely on tärkeää. Vain sitä kautta on voitu päästä eroon esimerkiksi DDT:n kaltaisista ympäristömyrkyistä”, Nissinen muistuttaa.
Viimeinen hätäkeino?
Ulkoministeriön kauppapolitiikan yksikön yksikönpäällikön, lähetystöneuvos Jukka Pesolan mielestä huolet ovat aiheettomia.
”Sopimuksen tavoitteena ei ole kieltää tai polkea ihmisten terveyteen tai ympäristöön vaikuttavia säädöksiä”, Pesola vakuuttaa.
Myöskään investointisuojaa Pesola ei näe ongelmallisena.
”Jo neuvottelumandaatissa todetaan, että sopimus ei saa vaikuttaa lainsäädäntöön. Taikasana investointisuojassa on syrjimättömyys: Lainsäädännön pitää koskea tasapuolisesti niin ulkomaisia kuin kotimaisia yrityksiä. Jos näin on, yritykset eivät voi puuttua kansalliseen lainsäädäntöön.”
Maailmassa – myös Suomella – on jo lukuisia eri maiden ja talousalueiden välisiä kauppasopimuksia, joissa investointisuoja on mukana. Pesolan mukaan välimiesmenettelyyn turvautuminen on yritykselle vasta viimeinen hätäkeino, jos sen toiminta yritetään tehdä mahdottomaksi.
Euroopan Maan ystävien vastikään julkistamassa raportissa kuitenkin listataan 127 tapausta, joissa yritys on haastanut EU-maan välimiesmenettelyyn. Esimerkiksi Saksassa ydinvoimaan investoinut ruotsalainen Vattenfall vaatii maalta miljardikorvauksia sen päätettyä luopua ydinvoimasta.
Esimerkkejä löytyy muistakin länsimaista: Yhdysvaltalainen Lone Pine -kaivosyritys on puolestaan haastanut Kanadan välimiesmenettelyyn ympäristölle haitallisen liuskekaasutuotannon kieltämisestä.
Näihin tapauksiin Pesola ei halua ottaa kantaa.
”Olemme valinneet, ettemme lähde ruotimaan yksittäistapauksia julkisuudessa. Jotteivät esimerkit jäisi pelkkien heittojen tasolle, tapaukset pitäisi tuntea kunnolla, ja yhden päätöksen laajuus voi olla sata sivua. Taustalla saattaa olla esimerkiksi sellaista maan omaa lainsäädäntöä, joka pitäisi tuntea, jotta pystyisi kattavasti kommentoimaan tapausta”, Pesola sanoo.
Salainen huone
Jos ympäristöjärjestöillä ei ole tarpeeksi tietoa ja ulkoministeriöstä ei haluta ottaa kantaa, kuka sitten osaisi kommentoida investointisuojaan mahdollisesti liittyviä ongelmia?
Yksi harvoista aiheeseen tarkemmin perehtyneistä suomalaisista on vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala.
Sovittuun puhelinhaastatteluaikaan Brysselistä soittaakin Hautalan sijaan tämän erityisavustaja Heikki Raappana. Hautalan estymiselle on kuitenkin hyvä syy.
”Heidi sai juuri äsken pääsyn reading roomiin lukemaan TIPP-sopimukseen liittyviä papereita”, Raappana selittää.
Se on iso asia, sillä TIPP-neuvottelut ovat niin salaisia, että mepitkin joutuvat erikseen anomaan pääsyä tarkasti vartioituun lukuhuoneeseen, jossa papereihin saa tutustua.
Raappana vahvistaa Pesolan sanat investointisuojaa koskien, mutta epäilee silti sen ongelmattomuutta.
”Periaatteessa asia on juuri noin. On olemassa tietyt kriteerit, joilla välimiesmenettely voidaan käynnistää. Huoli on kuitenkin relevantti, koska Euroopassa on ollut huomattavan paljon vastaavan menettelyn kautta käynnistettyjä tapauksia. Niistä 60 prosenttia on liittynyt nimenomaan ympäristölainsäädäntöön.”
Raappana huomauttaa, ettei lähtökohtaisesti vastusta sopimusta, mutta valittaa, ettei sen sisällöstä ole tarpeeksi tietoa.
”Ymmärrän, ettei kauppaneuvotteluja voi käydä kaikki kortit avoimina, mutta kritiikki sopimusta kohtaan kumpuaa juuri siitä, että ihmiset epäilevät sen sisältävän osioita, joita sinne ei haluta. Uskon, että mukana on myös sellaisia asioita, joihin on puututtava, ja kansalaisia olisi joka tapauksessa kuunneltava. Toki voi hyvin olla niinkin, etteivät kaikki pelot ole aiheellisia. Tietoja julkistamalla komissio saisi työrauhan viedä asioita eteenpäin”, Raappana summaa.
Näköpiirissä lisää avoimuutta
Raappanan esittämä toive saattaa hyvinkin toteutua. Euroopan oikeusasiamies Emily O’Reilly on nimittäin juuri todennut, että kansalaisilla on oikeus saada nähdä neuvotteluja koskevia asiakirjoja sekä antanut komissiolle kymmenen kohdan suosituslistan avoimuuden lisäämiseksi. Asiasta kertoi Heidi Hautala blogissaan.
Kauppakomissaari Cecilia Malmström on jo luvannut, että EU:n tekstiehdotuksia ja neuvottelukantoja julkistetaan. Hautalan mukaan se ei kuitenkaan pelkästään riitä, vaan tarvitaan tietoa myös Yhdysvaltojen kannoista.
Sopimusneuvottelujen suhteen käsillä ovat joka tapauksessa jännittävät ajat, kuten Raappana toteaa.
Investointisuoja edelleen mukana
Tammikuussa Suomessakin uutisoitiin komission keskeyttäneen neuvottelut TTIP-sopimuksen investointisuojasta (ISDS). Siitä ei kuitenkaan olla luopumassa, vaan aiheen käsittely on siirretty neuvottelujen loppuvaiheeseen.
”ISDS:n tiputtaminen kokonaan pois sopimuksesta edellyttäisi käsitykseni mukaan sitä, että komission neuvottelumandaattia tulisi muuttaa, mutta tähän mennessä yksikään jäsenvaltio ei ole sitä vielä ehdottanut. Tämänhetkisten tietojen valossa vaikuttaa siis siltä, että komissio pyrkii muokkaamaan ISDS:stä sellaisen, että se ei vaaranna EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ja sääntelyä”, kommentoi vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautalan erityisavustaja Heikki Raappana sähköpostitse Brysselistä.
Muun muassa Suomen ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka (kok) on vedonnut komissioon investointisuojan säilyttämiseksi.