Keiko Fujimorin nousu Perun presidentiksi heinäkuussa on lisännyt huolta alkuperäiskansojen järjestöissä ja ihmisoikeusliikkeessä. Ne pelkäävät kansalaisoikeuksien kaventuvan entisestään hänen hallintonsa aikana.
”Tunnemme itsemme haavoittuviksi ja pelkäämme, mitä kansalaisliikkeiden aktiiveille tapahtuu. Presidentiksi nousi henkilö, joka on käytännössä hallinnut maata jo pitkään kulissien takaa”, sanoo Sadam Chañi, ketšua-maanviljelijä ja yhteisöjohtaja Etelä-Perun Cuscon alueen Espinarista.
Huoli perustuu kongressin viiden viime vuoden aikana hyväksymiin lakeihin. Fujimorilainen enemmistö ja muut konservatiiviset ryhmät ajoivat läpi lainsäädäntöä, jonka ihmisoikeusjärjestöt katsovat kaventaneen oikeutta osoittaa mieltä, heikentäneen ympäristönsuojelua ja kansalaisyhteiskunnan toimintatilaa sekä vaikeuttaneen oikeuden toteutumista.
Fujimori nousi presidentiksi oikeistopopulistisen Fuerza Popular -puolueensa johdossa neljännellä yrityksellään. Hänen isänsä Alberto Fujimori hallitsi Perua vuosina 1990–2000 ja sai vuonna 2009 korruptiosta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan 25 vuoden vankeustuomion .
Chañia huolestuttavat lait, jotka vaikeuttavat ympäristön puolustajien ja kansalaisaktivistien toimintaa.
Yksi niistä on laki, jonka mukaan sotilaiden ja poliisien virkatehtävissä tekemät rikokset käsitellään jatkossa sotilas- ja poliisituomioistuimissa tavallisten siviilituomioistuinten sijaan.
”Jos meitä pahoinpidellään mielenosoituksissa, turvallisuusjoukkojen toimet käsitellään sotilas- ja poliisituomioistuimissa. Kollegat puolustavat toisiaan, ja seurauksena on rankaisemattomuus”, hän sanoo.
Chañin mukaan muutos lisää riskiä, että viranomaisten tekemät ihmisoikeusloukkaukset jäävät rankaisematta. Hän viittaa lähes viiteenkymmeneen siviiliin, jotka saivat surmansa vuodenvaihteen 2022–2023 mielenosoituksissa.
”Kaikki nuo kuolemat odottavat yhä oikeutta. Siksi pelkäämme, että oikeuttamme puolustaa maatamme ja hyvinvointiamme rajoitetaan entisestään”, Chañi sanoo.
Hän toimii Espinarin alueella Revolución Cana -kansanliikkeen pääsihteerinä. Alueella kaivostoiminta on saastuttanut vesistöjä ja ilmaa sekä heikentänyt maanviljelyn ja karjanhoidon edellytyksiä.
”Eniten kärsivät lapset. Meillä kaikilla on elimistössämme raskasmetalleja, ja vaadimme tämän loppuvan”, Chañi sanoo.
Meillä kaikilla on elimistössämme raskasmetalleja, ja vaadimme tämän loppuvan.
Keiko Fujimorin valtaannousu herättää erityistä huolta feministi- ja ihmisoikeusaktivistien keskuudessa. Monille hänen nimensä tuo mieleen Alberto Fujimorin hallinnon aikana toteutetut pakkosterilisaatiot, joiden uhreiksi joutui lähes 300 000 naista.
Uhrit olivat pääosin köyhiä, ketšuaa puhuvia maaseudun ja alkuperäiskansojen naisia. Pakkosterilisaatiot toteutettiin valtion perhesuunnitteluohjelman nimissä, ja niiden oikeudellinen käsittely on yhä kesken.
”Se oli rasistinen ja häikäilemätön rikos ihmisyyttä vastaan. Peru ei ole koskaan käsitellyt sitä kunnolla. Sama ongelma näkyy myös nykyisessä hallinnossa”, sosiologi ja ihmisoikeusaktivisti Urpi Castro sanoo.
Sekä Chañi että Castro korostavat, ettei uusi poliittinen tilanne saa lamauttaa kansalaisyhteiskuntaa.
Chañin järjestö osallistuu Kansojen reitti -aloitteeseen, jossa alkuperäiskansojen järjestöt, ympäristöliikkeet ja kansalaisjärjestöt ovat laatineet yhteisen ohjelman ympäristöoikeudenmukaisuuden, demokratian ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi.
Heinäkuussa Limassa järjestetyssä kokouksessa Amazonian, rannikon ja Andien alueiden järjestöt sopivat yhteisistä tavoitteista uuden hallinnon varalle ja vaativat demokraattisilta puolueilta tiiviimpää yhteistyötä kaksikamarisessa kongressissa.
Meidän on pysyttävä yhdessä.
Fuerza Popularilla ei ole yksin enemmistöä kongressissa, mutta se voi saavuttaa sen liittoutumalla muiden oikeistopuolueiden kanssa. Vasemmistopuolueet ovat puolestaan ilmoittaneet rakentavansa yhteistä rintamaa.
”Meidän on pysyttävä yhdessä. Toivomme, että myös demokraattiset puolueet muodostavat yhteisen rintaman. Muuten olemme entistä alttiimpia uusille ihmisoikeusloukkauksille”, Chañi sanoo.
Castron mukaan myös kansalaisliikkeiden tulee tehdä entistä laajempaa yhteistyötä.
”Meidän on rakennettava uusia liittoumia, lisättävä vuoropuhelua ja oltava niiden rinnalla, jotka ovat suurimmassa vaarassa. Pessimismi turruttaa ihmiset ja saa uskomaan, ettei mitään ole enää tehtävissä”, hän sanoo.