”En saanut unta, joten ryhdyin lukemaan Maailman Kuvalehteä. Sekään ei auttanut, koska lehti oli niin hieno”, kertoi Maailma kylässä -festivaalin kävijä toimitukselle tapahtumassa.
Toukokuun loppupuolella vietettiin Maailma kylässä -festivaaleja. Maailma kylässä täytti 30 vuotta ja juhli synttäreitään tapahtumassa teemanaan rauha.
Myös Maailman Kuvalehti täyttää tänä vuonna vuosia. Nelikymppisyyden kunniaksi festivaaleilla nähtiin juhlanäyttely, jossa esillä oli lehdessä julkaistuja kuvia vuosien varrelta. Kuvissa seikkailtiin muun muassa rikkikaivoksilla Indonesiassa, karnevaaleilla Trinidad ja Tobagossa, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen naismotoristien matkassa ja surva-rituaalissa Bulgariassa.
Lisäksi näyttelyyn oli kuratoitu Maailman Kuvalehden kansista tehty aikajana. Aikajanalta näki kuinka vuonna 1985 Kumppani-nimellä perustettu ilmaisena jaettu järjestölehti on vuosien varrella kasvanut globaaleja aiheita käsitteleväksi tilattavaksi aikakauslehdeksi.
Klikkaa kuvaa ja näet tunnelmia festareilta

Lehden puheohjelmassa tutustuttiin puolestaan kirjeenvaihtajien arkeen. Millaista journalismia syntyy silloin, kun toimittaja elää pitkän aikaa maassa, josta raportoi Suomeen? Miten oma elämäntilanne vaikuttaa siihen, millaisia aiheita ja näkökulmia kirjeenvaihtaja käsittelee? Entä miten arki toisenlaisessa yhteiskunnassa muuttaa omaa ajattelua ja suhdetta Suomeen? Keskustelussa etsittiin vastausta muun muassa tällaisiin kysymyksiin.
Maailman Kuvalehden päätoimittajan Anni Valtosen vetämässä keskustelussa mukana olivat Maailman Kuvalehden kirjeenvaihtajana Keniassa toiminut Merja Määttänen, lehden Espanjan kirjeenvaihtaja Maija Salmi ja Maailman ääniä -podcastista tunnettu Mira Selander.
”Umpihullu maailmantila tarjoaa lähinnä kahta tunnetilaa: itkuraivoa, epätoivoa – tai eskapismia. Kaipaan kolmatta vaihtoehtoa, toivoa. Uskon, että journalismi voi rakentaa sitä tarjoamalla samaistumispintaa yli erilaisuuden ja etäisyyksien. Samaistumispinta rakentaa ymmärrystä ja myötätuntoa, ja ne ovat rauhaa rakentavia tunnetiloja”, totesi Merja Määttänen journalismin roolista.