Afganistanin itäisiä maakuntia koetellut 6 magnitudin maanjäristys jälkijäristyksineen elo-syyskuun vaihteessa on aiheuttanut isoja tuhoja maan itäisissä maakunnissa Kunarissa, Nangarharissa ja Laghamissa.

Paikallisten lähteiden mukaan valtaosa maanjäristyksen uhreista on ollut naisia ja lapsia, jotka jo muutenkin on ajettu selviytymisen äärirajoille. Jotkin perheet ovat menettäneet jopa viisi tai kuusi lasta. Uhrien joukossa on ollut paljon myös iäkkäitä ihmisiä. Noin 2 200 ihmistä on kuollut, ja uhrien lukumäärä nousee koko ajan. Noin puoli miljoonaa ihmistä tarvitsee humanitaarista apua.

Jokaisessa perheessä ainakin viidestä kuuteen ihmistä menetti henkensä.

”Voimakas maanjäristys jysähti keskellä yötä tuhoten kaiken. Monet ihmiset jäivät ilman mitään suojaa, kun savesta tehdyt rakennukset romahtivat. Lapsia, eläimiä ja meidän perheemme jäseniä hautautui maanvyörymän alle. Jokaisessa perheessä ainakin viidestä kuuteen ihmistä menetti henkensä”, kertoo Lalabadista kotoisin oleva Shamsullah.

Tuhoalueilta saadut raportit kertovat, että monet kylät tuhoutuivat kokonaan. Tuhoutuneet tiet vaikeuttavat avun perille pääsyä. Ruuasta, ensiaputarvikkeista ja teltoista on huutava pula. Lisäksi uhrien löytäminen on vaikeaa. Jo ennen maanjäristystäkin moniin kyliin oli hankala päästä. Myös talven tuloa pelätään vuoristoisilla seuduilla.

Monessa tapauksessa hoitoon voi päästä vain helikopterilla, jos silläkään. Esimerkiksi joissain osissa Kunaria helikopterit eivät pysty edes laskeutumaan.

Tuhoaluilla toimivien avustustyöntekijöiden mukaan osaavasta henkilöstä, erityisesti naislääkäreistä, on kova pula.

Sharifa on mukana Unicefin pelastustyössä Kunarin tuhoalueella. Hän kertoo, että alueen tilanne on todella paha ja monet pelastusjärjestöt toivovat lisää apua.

”Tänään toinen maanjäristys jyrähti Kunarissa. Aloin juosta heti poispäin, mutta vieressäni istunut vanhempi nainen ei päässyt millään liikkeelle. Uskon, että vanhemmat ihmiset jäävät helposti maanjäristyksen jalkoihin heikon fyysisen kuntonsa takia.”

Aloin juosta heti poispäin, mutta vieressäni istunut vanhempi nainen ei päässyt millään liikkeelle.

Unicef on keskittynyt maanjäristysalueella kiireellisiin terveyden, puhtaan veden, sanitaation, ravitsemuksen, tilapäisen suojan ja psykososiaalisen tuen tarpeisiin.

Loukkaantuneiden ihmisten määrän kasvaessa sairaalat täyttyvät eivätkä voi ottaa vastaan kaikkia apua tarvitsevia potilaita.

”Tämä on eräs syy siihen, että tarjoamme yleistä terveystietoa maanjäristysalueen naisille.  He voivat auttaa siinä, etteivät erilaiset taudit, kuten kolera, pääsisi leviämään”, hän kertoo.

Tällä hetkellä lukuisat perheet elävät avoimen taivaan alla tai teltoissa ilman puhdasta vettä ja sanitaatiota.

Mina on mukana pelastusjärjestön tehtävissä.

”Minun lisäkseni monet kollegani ovat kierrelleet Kunarin alueella jakamassa telttoja, lääkkeitä, peittoja ja ruokaa ihmisille. Eräästäkin kylästä 60–70 prosenttia on tuhoutunut. Vain muutama kyläläinen on yhä hengissä ja sairaalahoidossa. Ruumiita kaivetaan esiin. Tänään toimitimme muutamia telttoja kotinsa menettäneille. Samalla alkoi myös sadekausi, jolloin humanitaarinen työ voi keskeytyä.”

Najia puolestaan asuu Khas Kunarissa. Hän kertoi, että useimmat kuolleista ja loukkaantuneista naisista ja lapsista ovat vielä raunioissa.

”Meillä selviytyneillä ei ole mitään syötävää ja kotimme on tuhottu. Elämme savisessa maassa, koska meillä ei ole edes telttoja. Naislääkäreitä ei riitä kaikille naispotilaille.”

Afganistanin Punaisen Puolikuun edustaja Abdulqadeem Abrar vakuutti kansallisella televisiokanavalla, että terveydenhuollon henkilöstöä on lähetetty maanjäristyksen runtelemalle Kunarin alueelle. Hän lupasi apua sekä miehille että naisille.

Paikalliset asukkaat sanovat kuitenkin, että terveysalan työntekijöitä ei riitä katastrofialueelle ja nimenomaan naispuolisista avustustyöntekijöistä on puutetta.

Unicefin Afganistanin edustaja Tajudeen Oyewale totesi puolestaan uutiskirjeessään, että naislääkäreiden panos on ratkaiseva katastrofitilanteissa, kuten maanjäristyksissä. Hän sanoi, että naislääkärit pystyvät auttamaan sekä lapsia, naisia että miehiä maanjäristyksen runtelemissa provinsseissa.

Naisen yliopisto-opiskelun kieltäminen näkyy kuitenkin jo lääkäripulassa. Pätevien naispuolisten terveydenhuollon ammattilaisten rekrytoiminen on ollut Afganistanissa haastavaa jo ennen maanjäristyksiäkin. Perinteisesti Afganistanin hoitohenkilökunnasta noin 40 prosenttia on ollut naisia.