Kun Afganistan oli vielä tasavalta, Roya työskenteli poliisina Parwanin maakunnan poliisivoimissa. Neljän lapsen äiti ansaitsi tarpeekseen elättääkseen perheensä.

Talibanin noustua valtaan vuonna 2021 kaikki poliisissa ja armeijassa työskennelleet – niin naiset kuin miehetkin – joutuivat pelkäämään henkensä edestä. Naiset olivat vaarassa joutua myös häväistyiksi.

Roya pakeni Iraniin, jossa hän ja hänen kuusihenkinen perheensä viettivät pari vuotta suhteellisen turvallisesti. Hän kertoo työskennelleensä Iranissa tomaattikastikkeita valmistavassa tehtaassa.

“Meillä oli talo, vatsamme olivat täynnä, kaasu ja sähkö oli halpaa ja ennen kaikkea mieleni oli rauhallinen. Tunsin, että perheeni ja minä olimme turvassa”, Roya, 52, muistelee.

Myös kaksi vanhinta tytärtä olivat töissä. Nyt 23-vuotias Zakia oli ennen pakoa Iraniin suorittanut ensimmäisen vuotensa Kabulin yliopistossa. Hän löysi työpaikan suuresta kodinkoneliikkeestä, jossa toimi myyjänä ja vastasi liikkeen tietokonejärjestelmistä. 21-vuotias Setayesh työskenteli kauneussalongissa, jossa hän erikoistui hiusten letittämiseen.

Melkein kolme vuotta myöhemmin tilanne muuttui. Roya ja hänen tyttärensä karkotettiin takaisin Afganistaniin.

Karkottamiset Iranista ovat lisääntyneet jyrkästi vuoden 2025 aikana kansainvälisten järjestöjen sekä useiden paikallisten ja kansainvälisten tiedotusvälineiden, kuten Iran Timesin, Afghanistan Internationalin ja Iran Internationalin, mukaan.

Taustalla on muun muassa Iranin ja Israelin välien kiristyminen. Afgaanipakolaisista on tullut entistä suuremmassa määrin myös taloudellinen taakka, josta Iran haluaa päästä eroon.

”Kello kaksi iltapäivällä iranilaiset viranomaiset tulivat kotiimme ilman varoitusta. Meillä ei ollut aikaa pakata tavaroitamme, emmekä ehtineet edes saada takaisin asunnosta maksamaamme takuusummaa,” Roya kertoo.

Joka ilta menen nukkumaan peloissani ja huolissani siitä, että henkilöllisyyteni paljastuu.

Hänet ja hänen tyttärensä karkotettiin Afganistaniin sillä aikaa, kun perheen miehet olivat töissä. Vihdoin viikkoa myöhemmin yksi hänen pojistaan soitti Islam Qalan rajakaupungista ja perhe saatiin taas yhteen.

Afganistanissa Roya on työtön ja hän pelkää jatkuvasti, että hänen aikaisempi työnsä poliisissa vaarantaa hänet ja hänen perheensä.

“Joka ilta menen nukkumaan peloissani ja huolissani siitä, että henkilöllisyyteni paljastuu. En tiedä, mitä tapahtuu, jos he saavat tietää, että olen ollut poliisi.”

Iran on pakkokarkottanut Royan ja sadat muut naiset maahan, jossa kaikki armeijassa ja poliisissa työskennelleet ovat vaarassa joutua talibanien kostotoimien kohteeksi – heitä kohdellaan kuin rikollisia.

Naisiin kohdistuu erityinen uhka, koska talibanit eivät hyväksy naisten työssäkäyntiä eivätkä sitä, että kansainväliset järjestöt ovat olleet kouluttamassa heitä. Muisto univormusta on Royan mielessä muuttunut valtavaksi turvattomuuden tunteeksi ja painajaiseksi vankilaan joutumisesta.

Talebanin hallitsemassa maassa entisten sotilas- ja virkamiesnaisten on pakko yrittää salata henkilöllisyytensä. Jotkut ovat polttaneet kaikki asiapaperit, jotka voisivat paljastaa heidät. Ja jotkut, kuten Roya, pysyvät kodeissaan, välttävät sosiaalisia kontakteja ja viettävät yönsä peläten paljastumista.

“Pakenimme Iraniin Talibanin tiukkoja lakeja. Mutta täällä me taas olemme samojen rajoitusten kourissa – tällä kertaa tyhjin käsin ja entistäkin uupuneempina”, Roya sanoo.

Roya ja hänen perheensä asuvat nyt tilapäisesti sukulaisensa luona Parwanin maakunnassa, ja heidän tulevaisuutensa on epävarma.

Afganistanilaisten pakolaisten, erityisesti naisten, laajamittainen karkottaminen Iranista tapahtuu aikana, jolloin naisten mahdollisuudet osallistua julkiseen elämään Afganistanissa vähenevät päivä päivältä. Taliban on riistänyt naisilta työpaikan, koulutuksen, matkustamisen vapauden ja jopa mahdollisuuden käydä puistoissa.

Naisia, jotka kerran palvelivat hallitustaan, kohdellaan nyt toisen luokan kansalaisina. He ovat talibanien harjoittaman politiikan, ääriajattelun ja epäoikeudenmukaisuuden uhreja. He ovat menettäneet turvallisuutensa, identiteettinsä ja toivonsa.

Laajamittaiset karkotukset Iranista Afganistaniin alkoivat toukokuussa 2025. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö IOM on raportoinut, että karkotukset ovat kohdistuneet etenkin perheisiin, toisin kuin aikaisemmin, jolloin karkotukset koskivat enimmäkseen yksin asuvia miehiä.

Kesään mennessä jo 1,5 miljoonaa afganistanilaista oli lähtenyt Iranista Afganistaniin, kertoi YK tämän vuoden heinäkuussa. Monet oli pidätetty ja karkotettu, kun taas toiset palasivat vapaaehtoisesti mielivaltaisen pidätyksen pelossa.

Iranin ja Israelin välisten jännitteiden kärjistyessä kesäkuussa 2025 karkotukset saavuttivat huippunsa. Pelkästään 24. kesäkuuta ja 9. heinäkuuta välisenä aikana yli 508 400 ihmistä karkotettiin vain 16 päivässä. Päivittäiset karkotusmäärät nousivat jopa 30 000 ihmiseen, ja joinakin päivinä heitä oli tätäkin enemmän.

Iran on ilmoittanut aikovansa karkottaa yhteensä neljä miljoonaa afgaanimaahanmuuttajaa.

Iran on käyttänyt useita eri keinoja toteuttaessaan karkotuksia. Niihin on kuulunut ratsioita työpaikoilla, yöllisiä pidätyksiä, kotietsintöjä ja laillisten asiakirjojen – jopa passien ja voimassa olevien viisumien – tuhoamista. Ihmiset ovat kohdanneet väkivaltaa ja huonoa kohtelua, heillä ei ole pääsyä terveydenhuoltoon eivätkä he saa ruokaa.

Useat kansainvälisten järjestöt ovat vaatineet pakkokarkotusten välitöntä lopettamista, vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta ja ihmisten laillisten oikeuksien kunnioittamista.

YK:n ja ihmisoikeusjärjestöjen raportit osoittavat, että paluumuuttajilla, erityisesti naisilla, vähemmistöillä ja edellisen hallituksen kanssa työskennelleillä, on suuri riski joutua mielivaltaisen pidätyksen ja kidutuksen uhreiksi.

Iran on ilmoittanut aikovansa karkottaa yhteensä neljä miljoonaa afgaanimaahanmuuttajaa. Iran sanoo toteuttavansa palautukset “arvokkaasti ja asteittain”, mutta todisteet osoittavat, että viranomaiset ovat karkottaneet ihmisiä käyttäen painostamista, uhkailua ja pidätyksiä.

Afganistanissa rajanylityspaikat ja vastaanottoleirit ovat ylikuormittuneet. Karkotukset horjuttavat entisestään turvallisuustilannetta, ja niillä on vakavia terveydellisiä ja sosiaalisia seurauksia. Vastaanottoleireillä monet joutuvat kestämään jopa 50 asteen äärimmäistä kuumuutta ilman vettä tai pääsyä suojaan.