Mauno Koivisto sanoi aikanaan kuuluisasti, että Suomen idea on ennen kaikkea selviytyä.
Olemme hyviä selviytymään, koska pitkin poliittista historiaamme on ollut pakko. Osaamme joustaa, sopeutua, taistella ja kärvistellä.
Paras tulevaisuus, jonka ympäristötutkijat pystyvät visioissaan tarjoamaan, on katastrofin välttäminen. Me emme siis osaa visioida maailmaa, jonka oikeasti haluamme.
Tunnettu ympäristötutkija Donella Meadows totesi jo vuonna 1994, että pidämme toiveikkuutta ja unelmia lapsellisina ja epärealistisina. Visioiden sijaan keskitämme katseemme kiihtyviin kriiseihin ja epävakauteen, mutta emme osaa keksiä ratkaisuja.
Näemme, että jos toimimme ripeästi, pystymme ehkä säilyttämään maapallon elinkelpoisena tuleville sukupolville.
Ongelma on, että siihen visiomme tulevaisuudesta tyssääkin.
Juuri nyt politiikkamme on uhkakuvilla mässäilyä.
Jos 30 vuotta sitten emme osanneet kuvitella parempaa tulevaisuutta, niin tänä päivänä siinä vasta surkeita olemmekin.
Juuri nyt politiikkamme on uhkakuvilla mässäilyä. Poliitikkojen puheet viestivät meille: saatamme täpärästi selviytyä, jos vain ensin uhraamme kulttuurin, ympäristön ja mielenterveytemme. Karsimme elämänilosta ja asetumme muuriemme sisään odottamaan ihmettä.
Pelottava totuus on, että planeetan elämää ylläpitävät järjestelmät ovat romahtamassa, korallit katoavat, talousjärjestelmä ei kykene uudistumaan, korkea työttömyysaste lamauttaa ja hoivaa ei pian riitä kaikille. Pakenemme erikokoisten ruutujen taakse sen sijaan, että vahvistaisimme ihmissuhteitamme ja tuottaisimme toisillemme hyvää.
Ilmapiiri on niin apaattinen, että ympäristöaktivistitkin uupuvat.
Mikä siis avuksi?
Oletko joskus kokenut, miltä tuntuu, kun kutkuttavan tulevaisuuden haaveilu saa riehakkaaksi? Minä olen ja siksi tiedän, että toisenlainen suhde tulevaisuuteen on täysin mahdollinen, sanoivat poliitikot mitä hyvänsä.
Monet somessa seuraamani terapeutit ovat kanssani samalla linjalla. He muistuttavat, että yhteiset unelmat ovat liimaa ihmissuhteissamme. Haaveet saavat olla mahtipontisia ja hölmöjäkin, koska niiden tärkein tehtävä on muistuttaa, että elämässä moni asia on mahdollinen.
Unelmat työntävät eteenpäin ja auttavat jaksamaan silloin, kun arki tuntuu kattilaan jämähtäneeltä puurolta.
Kohtuullisuus, nautinnollisuus ja hyvä elämä mahtuvat varmasti samaan kuvaan.
Oli aika, kun kielsin itseltäni hyvän tulevaisuuden tavoittelun siksi, että oman elämän mahdollisuuksien korostamisessa on omituinen yksilökeskeinen taustavire. Ajattelin, että haluaminen on pahalaatuista hedonismia.
Tuntui nöyremmältä ja omaan poliittiseen viitekehykseeni sopivammalta keskittyä maailman epäkohtiin ja sivuuttaa oman elämäni nautinnollinen eläminen.
Sitten tajusin, etteivät nämä suljekaan toisiaan pois. Itse asiassa yhteiskunnan kehityksen kannalta molemmat ovat välttämättömiä.
Meidän täytyy ymmärtää epäkohdat mutta ei antaa mielikuvituksen musertua niiden alle. Tarvitsemme näkymiä selviytymisvaiheen yli, jotta jaksamme toimia.
En halua jatkaa mantraa, jossa ympäristönsuojelu on vain rajoituksia, luopumista, ja homeisia perunakellareita. Tulevaisuus on valtaisan laaja, ja minä näen siitä vasta pienen reunan. Kohtuullisuus, nautinnollisuus ja hyvä elämä mahtuvat varmasti samaan kuvaan.
Haaveilemani tulevaisuuden ainekset eivät ole materiaalisia tai edes kovin suuria. Ainakin niihin kuuluvat lumiset talvet, sinilevästä vapaat kesät ja riehakasta eloa niiden välillä.
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden kustantajan Fingon ennakoinnin ja kehittämisen asiantuntija.