Viime viikkoina hyveiden edistämisen ja paheiden vastustamisen ministeriö on kiihdyttänyt naisten ja tyttöjen pidätyksiä Afganistanin pääkaupungissa Kabulissa. Heidän mahdollisuuksiaan liikkua kodin ulkopuolella on vaikeutettu entisestään.

Kabul ei ole enää sellainen eloisa kaupunki naisille kuin se oli aikaisemmin. Kadut ovat nyt täynnä pelkoa ja hiljaisuutta.

Shahr-e-Naw, Dasht-e-Barchi ja Qala-e-Fathullah olivat aikaisemmin vilkkaita kaupunginosia, joissa naiset pystyivät tapaamaan toisiaan vapaasti.

Nyt Talibanin moraalipoliiseina tunnetut miehet valkoisissa kaavuissaan näkyvät enemmän kuin koskaan aiemmin. Heidän läsnäolonsa on vienyt naisilta vapauden mutta myös turvallisuudentunteen ja mielenrauhan.

Masouda on Kabulissa asuva ystäväni. Hän ei ole astunut kotinsa ovien ulkopuolelle yli viikkoon. Hän sanoo ”lukinneensa itsensä ovien taakse” ja päättänyt, ettei lähde kotoaan ennen kuin tilanne on parantunut. Hän pelkää talibanien pidättävän hänet, jos hän astuu kotiovensa ulkopuolelle.

Hän ei ole ainut pelon keskellä elävä nainen. Masouda pitää myös nuoret tyttärensä lukkojen takana.

Ulkona tuntisin kulkevani täynnä zombeja olevan kuolleen kaupungin läpi.

Kun he tarvitsevat leipää, lääkkeitä tai kodinhoitotarvikkeita, hän pyytää aviomiestään hankkimaan ne. Jos mies on töissä, hän soittaa ja kuiskaa miehelleen puhelimessa, mitä kotona tarvittaisiin.

”Ulkona tuntisin kulkevani täynnä zombeja olevan kuolleen kaupungin läpi. Kun näen valkeat kaavut, sieluni jäätyy. Käteni ja jalkani alkavat täristä. Pohdin aina, mitä tyttärilleni tapahtuu, jos minut pidätetään. Mitä jos he nappaavat minut tai yhden tyttäristäni? Millainen tulevaisuus olisi sen jälkeen? Mitä tapahtuisi tyttäreni kunnialle ja arvolle?”

Samaan aikaan kerrotaan, että Talibanin moraalipoliisi on pidättänyt ja vanginnut yli sata naista kaduilta ja Shahr-e-Nawin ravintoloista Kabulissa.

Samana iltana, kun mieheni tuli töistä kotiin, hän näytti lopen uupuneelta ja järkyttyneeltä. Kysyin, mitä päivän aikana oli tapahtunut.

Hän vastasi: ”Juuri ennen auringonlaskua lähellä Qala-e-Fatullahia näin jotain, mitä en voi unohtaa. Muutama moraalipoliisi pysäytteli naisia. He poimivat heitä autoonsa yksi kerrallaan. He kokosivat naisia, joilla ei ollut nilkkasukkia, maskia – tai mistä tahansa syystä. He kokosivat naiset autoonsa ja veivät mennessään.”

Hän seurasi tilannetta etäältä niin kuin kaikki muutkin, hiljaa ja avuttomana.

Nämä talibanit eivät etsi oikeita syitä. He eivät kysy mitään.

Lähdin mieheni eli mahramini kanssa Shahr-e-Nawin ravintolaan, jotta näkisin, olivatko varoitukset naisten pidättämisestä todellisia. Olin pukeutunut, kuten Taleban vaatii, täysin peittävään mustaan asuun. Tarjoilija katseli ympärilleen hermostuneena ja sanoi:

”Sisko, jos sinun ei ole pakko olla ulkona, älä tule tänne. Vain pari iltaa sitten talibanit tulivat ravintolaan ja veivät monta tyttöä ja naista mennessään. He vangitsivat naisia, jotka eivät käyttäneet kasvomaskeja. Nyt naiset käyttävät maskeja jopa syödessään. He eivät tee sitä virusten takia vaan pelosta. Mutta nämä talibanit eivät etsi oikeita syitä. He eivät kysy mitään. He vain nappaavat sinut.”

Seuraavana päivänä kuulin Talibanin aloittaneen tyttöjen ja naisten vangitsemisen myös Dacht-e-Barchissa. Soitin setäni sukulaistytölle Nilabille, joka kertoi talibanien joukkojen napanneen moraalipoliisien avustuksella naisia ja tyttöjä väkijoukosta ja lastanneen heitä pimennettyihin kuljetusautoihin.

”Kaikki nämä naiset käyttivät peittävää hijabia. Silti heitä syytettiin sen puutteesta. En tiedä, mihin heidät on viety.”