15. elokuuta 2021 Afganistanin pääkaupunki Kabul joutui talibanien haltuun. Se merkitsi loppua Afganistanin islamilainen tasavallalle, jonka johdossa oli ollut presidentti Mohammad Ashraf Ghani. Valtaan palasi 20 vuoden jälkeen Talibanin johtama Afganistanin islamilainen emiraatti. 

Vallankaappauksen seurauksena afganistanilainen yhteiskunta taantui synkkään alhoon, jossa ihmisten henkilökohtaista vapautta ja erityisesti naisten oikeuksia rajoitettiin laajasti.  

Lyhyessä ajassa Taliban kielsi tyttöjen koulunkäynnin, poisti naiset hallinnosta ja yksityisen sektorin työpaikoilta, pakotti heidät käyttämään koko vartalon peittäviä vaatteita ja kielsi matkustamisen ilman miespuolista huoltajaa. Naisten asioiden ministeriö suljettiin ja rakennus luovutettiin hyveiden edistämisen ja paheiden ehkäisemisen ministeriölle. 

Tyttöjen keskiasteen koulutus ja lukiokoulutus keskeytettiin “toistaiseksi”. Tämä niin sanottu väliaikainen keskeyttäminen on nyt kestänyt neljä vuotta, eikä avaamista ole näkyvissä. 

Afganistanilaiset naiset eivät pysyneet hiljaa vaan protestoivat ja järjestivät Kabulissa katumielenosoituksia vastustaakseen näitä toimia. Taliban vastasi kuitenkin raa’alla voimalla käyttäen ruoskimista, kyynelkaasua ja jopa ampumista hajottaakseen mielenosoitukset ja vaientaakseen liikkeen.  

Uhkauksista ja pidätyksistä huolimatta liike inspiroi protesteja muissa maakunnissa. Monia naisia pidätettiin ja kidutettiin mielenosoitusten jälkeen. Joitakin uhkailtiin kuolemalla, toiset joutuivat pakenemaan maasta. 

”Paremmat päivät ovat tulossa”, naiset tapasivat sanoa tietämättä, mitä tulevat vuodet toisivat tullessaan.  

Joulukuussa 2021 Taliban tiukensi pukeutumissääntöjä ja määräsi naiset käyttämän joko mustaa koko vartalon peittävää vaatetta, jossa on silmien kohdalla aukko, tai burkaa, jonka pään peittävässä hupussa on silmien kohdalla silmikko.  

Vielä naiset eivät kuitenkaan luopuneet toivosta. ”Paremmat päivät ovat tulossa”, naiset tapasivat sanoa tietämättä, mitä tulevat vuodet toisivat tullessaan.  

 Sitten tuli vuosi 2022. Taliban kiristi otettaan ja asetti naisille ja tytöille entistä ankarampia ja laajempia kieltoja, jotka vaikuttivat kaikkiin heidän sosiaalisen, taloudellisen ja koulutuksellisen elämänsä osa-alueisiin.  

Naiset esimerkiksi pyrittiin häivyttämään kokonaan televisio-ohjelmista ja elokuvista. Harvojen vielä työskentelevien naistoimittajien piti peittää kasvonsa.  

Marraskuussa naisten oleskelu puistoissa, kuntosaleilla ja kylpylöissä kiellettiin kokonaan. Seuraavaksi otettiin käyttöön matkustusrajoitukset, joiden mukaan naiset eivät saaneet matkustaa yli 72:ta kilometriä ilman miespuolista huoltajaa, mahramia.  

Erityisesti siveysrikoksista syytettyjä naisia ruoskitaan tai kivitetään kuoliaaksi. 

Vuoden 2022 aikana naiset syrjäytettiin vähitellen lopullisesti valtion viroista. Osallistuminen myös kansalaisjärjestöjen, kansainvälisten järjestöjen ja YK:n toimintaan kiellettiin kokonaan. Tytöiltä kiellettiin pääsy yliopistoihin ja estettiin ilmoittautuminen yliopistojen kansalliseen pääsykokeeseen. 

Väkivaltaiset rangaistukset, kuten ruoskiminen, kivittäminen ja teloitukset, palasivat, ja ne ovat vain lisääntyneet sen jälkeen. Erityisesti siveysrikoksista syytettyjä naisia ruoskitaan tai kivitetään kuoliaaksi. 

Ankarista tukahduttamistoimista huolimatta naisten protestit jatkuivat. Naiset toivoivat, että heidän protestinsa herättäisivät Afganistanissa laajan kansalaisvastarinnan ja maailmalla kansainvälisen yhteisön solidaarisuuden. Mutta kuten ennenkin, mielenosoitukset hajotettiin kyynelkaasulla ja tulittamalla ja kymmeniä pidätettiin. 

Vuosi 2023 saapui tuoden mukanaan entistä enemmän uupumusta ja toivottomuutta. Niin naiset kuin miehetkin heräsivät joka aamu peläten Talibanin ylimmän johtajan, mullah Hibatullah Akhundzadan seuraavaa käskyä – ahdistuneina he miettivät, menettäisikö perheen elättäjä työpaikkansa lopullisesti tai mitä uutta epäoikeudenmukaisuutta seuraavaksi pantaisiin täytäntöön. 
 
Vuodesta 2023 tuli naisille yksi Afganistanin lähihistorian synkimmistä vuosista. Koulutus, työpaikat, liikkumisvapaus, terveydenhuolto ja sananvapaus kokivat kaikki järjestelmällisen alasajon, ja Taliban valvoi rajoitusten noudattamista yhä ankarammin.  

Vaikka naiset osoittivat suurta rohkeutta ja jatkoivat vastarintaa, pelon ja sorron ilmapiiri jätti heille vain vähän tilaa toimia.  

Kun järjestötyö kiellettiin, myös terveyspalvelut häiriintyivät, sillä monet järjestöt olivat ylläpitäneet terveyspalveluita. Tuhannet naiset, joista monet olivat sairaanhoitajia ja kätilöitä, joutuivat lähtemään työpaikoiltaan.  

On kuin naiset olisi eristetty sekä taivaasta että maasta, eikä heillä ole ketään, kenen puoleen kääntyä. 

Myös jäljelle jääneillä terveysklinikoilla työskentely tehtiin mahdottomaksi. Kesäkuussa 2023 Kunduzin, Farahin ja Ghorin maakunnissa maaseudun klinikoiden kätilöosastot suljettiin kokonaan.  

Monilla pienemmillä klinikoilla naiset eivät enää saaneet jatkaa työtään lainkaan. Vain joissakin suuremmissa kaupunkisairaaloissa naisia oli vielä töissä, mutta sielläkin he joutuivat työskentelemään talibanien tiukan valvonnan alla. 

Taliban ei koskaan virallisesti ilmoittanut naisten työskentelyn kieltämistä terveydenhuollossa. Mutta jatkuvalla painostuksella ja uhkailulla se pakotti tuhannet naispuoliset lääkärit, kätilöt ja muut hoitotyön ammattilaiset jättämään työnsä. 

Mullah Hibatullah Akhundzada oli ottanut itselleen tittelin amir al-mu’mini, “uskovien johtaja”. Hänen antamansa säännöt ja määräykset, samoin kuin hyveellisyyden edistämisen ja paheellisuuden ehkäisemisen ministeriön antamat, ovat Talibanin hallitsemassa Afganistanissa laillisesti sitovia. Mitään virallista lainsäädäntöprosessia ei ole eikä päätöksiä voi riitauttaa.  

On kuin naiset olisi eristetty sekä taivaasta että maasta, eikä heillä ole ketään, kenen puoleen kääntyä. 

Suojellakseen henkeään, arvokkuuttaan ja perheitään monet naiset ovat siirtäneet vastarintansa entistä enemmän sisätiloihin suljettujen ovien taakse. He järjestävät kampanjoita verkossa ja jakavat mielenosoitusvideoita, toisinaan naamioituneina, toisinaan peittäen henkilöllisyytensä kokonaan. Pelko ei ole vaientanut heitä. 

Mutta kukaan ei ole vastannut naisten protesteihin ja hätähuutoihin.  

Vuosi 2024 toi tullessaan yhä uusia rajoituksia ja kieltoja.  

Esimerkiksi elokuussa Taliban julisti naisten äänet “kielletyiksi”. Ne ovat awrah eli jotain, mikä täytyy pitää salassa. Naiset eivät saa lausua edes Koraanin lauseita ääneen rukouksen aikana. 

Kaikki naisille tarkoitetut lääketieteelliset oppilaitokset suljettiin. Pukeutumissääntöjen täytäntöönpano kiristyi.  

Amir al-mu’mininin uusi asetus määräsi, että uusiin rakennuksiin ei saanut rakentaa ikkunoita, jotka osoittavat naapuritaloihin päin, etenkään jos ikkunat avautuvat sisäpihoille, keittiöihin tai kokoontumistiloihin, joissa naisia saattaa näkyä. Myös vanhoissa rakennuksissa, joissa tällaisia ikkunoita oli, asunnonomistajien oli rakennettava tarpeeksi korkeat seinät tai muurit estämään näkyvyys. 

Monille määräys merkitsi tunkeutumista viimeiseen tilaan, jota he vielä saattoivat kutsua omakseen. 

Kukaan ei ole vastannut naisten protesteihin ja hätähuutoihin.  

Kun vuosi 2025 alkoi, olimme eläneet jo yli kolme vuotta kuin elävät kuolleet. Ahdistus ja pelko salpasivat hengen. Toivoimme yhä epäoikeudenmukaisuuden, sorron ja eriarvoisuuden loppumista.  

Mutta vuonna 2025 Taliban on jatkanut järjestelmällistä sortoa ja vainoa. Asetukset, rajoitukset ja kiellot tähtäävät siihen, että vähitellen naiset on täysin poistettu Afganistanin julkisesta elämästä. 

Elokuun 15. päivänä tulee kuluneeksi tasan 1 437 päivää siitä, kun tytöiltä kiellettiin koulu kuudennen luokan jälkeen ja 969 päivää siitä, kun yliopistot suljettiin naisilta. Afganistanilaiset naiset jatkavat kuitenkin vastarintaa. He pitävät edelleen kiinni toivosta, että jonain päivänä vapaus, koulutus ja oikeudenmukaisuus palaavat. 

Tämä toivo toteutuu vasta, kun kansainvälinen yhteisö ja Euroopan unioni kuulevat afganistanilaisten naisten hätähuudon ja vastaavat siihen konkreettisilla toimilla. 

Me afganistanilaiset naiset emme pyydä vain myötätuntoa vaan vaadimme todellisia toimia.

Vaadimme, että tytöt pääsevät kouluun ja yliopistoihin ja että naiset saavat oikeuden tehdä työtä ja osallistua maansa talouden ja yhteiskunnan rakentamiseen. Vaadimme liikkumisvapautta ja sosiaalisten rajoitusten poistamista.  

Vaadimme pakotteita Talibaneille ja sitä tukeville maille. Vaadimme, että kansainvälinen yhteisö ei tunnusta talibanien hallintoa – Venäjä on sen jo tehnyt ja Saksa on sallinut talibanien vaihtaa omat edustajansa maansa suurlähetystöön. Tämä kehitys on pysäytettävä. 

Naisia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja media-ammattilaisia on suojeltava talibanien vainolta. Naisille on taattava merkityksellinen osallistuminen kansainvälisissä foorumeissa, YK:n kokouksissa ja rauhanprosesseissa. Ja talibanit on saatava oikeudelliseen vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista. 

Me afganistanilaiset naiset emme pyydä vain myötätuntoa vaan vaadimme todellisia toimia. Seisomme lujina emmekä anna periksi. Nyt on teidän vuoronne toimia ja seistä rinnallamme.