Afganistanissa talebanien asettama ”hyveen edistämisen ja paheen torjumisen ministeriö” ja sen alaisuudessa toimiva uskonnollinen poliisi uhkaavat painajaismaisella tavalla naisten ja tyttöjen elämää.  

Naiset ovat turvassa tämän moraalipoliisin mielivallalta vain kotonaan neljän seinän sisällä, ja jos he kadulla kulkiessaan kuulevat poliisin olevan liikkeellä, he yrittävät henkensä kaupalla piiloutua, minne vain voivat. 

Badakhshanin maakunnan pääkaupungissa Faizabadissa asuva Fahima on yksi moraalipoliisin raa’an hyökkäyksen uhreista.  

Fahima oli menossa vierailulle tätinsä luokse, kun hän kadulla talon edessä törmäsi tämän poikaan, omaan serkkuunsa. Fahima tervehti nuorukaista rennosti ja pysähtyi vaihtamaan tämän kanssa muutaman sanan. Samassa heidän lähelleen pysähtyi valkoinen auto, joka kuului ”hyveen edistämisen ja paheen vastustamisen ministeriön” poliiseille. 

Fahima herää öisin vapisten ja pelon vallassa, kertaa mielessään kohtalokkaan päivän tapahtumia eikä ole uskaltanut poistua kotoaan edes lääkäriin. 

Talebanien moraalikäsityksiä valvova vihaisen näköinen joukkio nousi autosta. He solvasivat Fahimaa ja hänen serkkuaan, uhkailivat heitä ja kysyivät sitten Fahimalta, mikä suhde hänellä oli nuoreen mieheen. Fahima kertoi kuten asia oli: nuorukainen oli hänen serkkunsa ja kuin veli hänelle. 

Silloin aseistautuneet miehet ja muutama muu taleban tarttuivat Fahimaan ja tämän serkkuun ja vangitsivat heidät. Auto ajoi nopeasti pois vieden serkukset mukanaan. 

Olin paikalla, kun tämä tapahtui, ja näin ja kuulin kaiken. Halusin tietää, miten Fahiman kävi, ja koska Badakhshan on pieni maakunta ja ihmiset puhuvat kaikesta mieltä kuohuttavasta, löysin tapauksen jälkeen helposti Fahiman perheen.  

Fahima oli ollut pidätettynä iltapäivästä iltaan yhteentoista asti. Hänen isänsä oli tullut asemalle ja onnistunut vakuuttamaan talebanit serkusten viattomasta suhteesta. Fahima oli päässyt palaamaan kotiin. 

Fahima kertoi menettäneensä tapauksen jälkeen mielenrauhansa. Hän herää öisin vapisten ja pelon vallassa, kertaa mielessään kohtalokkaan päivän tapahtumia eikä ole uskaltanut poistua kotoaan edes lääkäriin. 

Fahiman traaginen kohtalo ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen. Yksin Badakhstanissa kymmenet tytöt ja naiset ovat joutuneet Talibanin asemiesten uhkaamiksi ja pahoinpitelemiksi.  

Aina joku tietää jonkun, joka on murtunut, jonka käytös on muuttunut huolestuttavalla tavalla tai jolle on tehty väkivaltaa. 

Naisten elämä Afganistanissa on muuttunut painajaismaiseksi. He eivät saa mennä puistoihin tai edes vaateostoksille ilman miespuolista perheenjäsentä, heillä ei ole oikeutta opiskella tai kouluttautua ammattiin eivätkä he saa mennä miespuolisen lääkärin vastaanotolle. 

Naisiin kohdistuvien rajoitusten määrä kasvaa päivä päivältä. Sen jälkeen, kun koko Afganistan joutui Talebanin haltuun elokuussa 2021, hallinto on antanut 118 määräystä ja rajoitusta koskien naisten pukeutumista, koulutusta ja opiskelua sekä heidän mahdollisuuksiaan toimia yhteiskunnassa ja esimerkiksi mediassa. 

Jatkuvan paineen ja lisääntyvien rajoitusten takia monet afganistanilaiset naiset kärsivät mielenterveysongelmista, kuten masennuksesta, ahdistuksesta ja erilaisista psykologisista oireista. 

Taleban ei tätä myönnä eikä mitään virallisia tilastoja siksi ole käytettävissä, mutta kun ihmiset kokoontuvat yhteen vaikkapa häihin tai hautajaisiin, näistä asioista puhutaan paljon. Aina joku tietää jonkun, joka on murtunut, jonka käytös on muuttunut huolestuttavalla tavalla tai jolle on tehty väkivaltaa. 

Naisten kokema epätoivo, häväistyksi tuleminen, köyhyys ja työttömyys ovat johtaneet myös itsemurhien lisääntymiseen – yksin Badakhshanissa tiedän useita tapauksia. 

Monet naiset elävät hyvin rajoittunutta elämää vaikeissa olosuhteissa kodin seinien sisäpuolella. Julkisia mielenosoituksia, joita naiset järjestivät Talebanin valtaantulon jälkeen, ei enää ole. Jos naiset protestoivat heihin kohdistuvia rajoituksia vastaan, he joutuvat vaaraan. Heidät voidaan vangita, vankilassa he voivat joutua kokemaan seksuaalista väkivaltaa ja joskus heidät voidaan murhata. 

Moraalipoliisin terrori ja jatkuva väkivallan uhka ovat johtaneet naisten vaikenemiseen, he eivät enää uskalla ilmaista mielipidettään, eivät protestoida eivätkä vaatia oikeuksiaan.