Illat pimenevät, suklaapaperit rapisevat.

Tunnelmoinnin keskellä harva tulee miettineeksi, kuka on viljellyt kaakaon ja missä oloissa työ on tehty.

Tänään julkaistun, Reilu kauppa ry:n syyskuussa teettämän tutkimuksen mukaan lähes kolmannes suomalaisista, 32 prosenttia, ei tiedä lapsityövoiman käytöstä kaakaoviljelmillä.

Laajuudessa riittää pureskeltavaa:

Noin 70 prosenttia maailman kaakaosta tulee Länsi-Afrikasta, etenkin Ghanasta ja Norsunluurannikolta. Jopa kolmannes näiden maiden kaakaopelloilla työskentelevistä on lapsia.

Noin puolet viljelyalueiden lapsista on riskissä joutua koulun sijaan työhön. Maiden kaakaoviljelmillä on lisäksi ongelmia pakkotyön kanssa.

Tavallisella kuluttajalla on siten suuri riski ostaa suklaansa mukana kaupasta lapsi- tai pakkotyötä.

Esimerkiksi suomalaisyhtiö Fazer kertoo sivuillaan, että sen ostamasta kaakaosta kolme neljäsosaa on peräisin Länsi-Afrikasta.

“Ei ole sellaista asiaa kuin täysin lapsityövapaa kaakao Länsi-Afrikasta. Kun ostat sertifioimatonta suklaata, ostat myös lähes varmasti lapsityötä”, sanoo Reilun kaupan asiantuntija Josetta Nousjoki.

Yritykset voisivat ratkaista ongelman nopeasti.

Josetta Nousjoki ei mielellään nimeäisi yksittäisiä yrityksiä, sillä ongelma on laaja. Arvioiminen vaatisi laajempaa perehtymistä yritysten alihankintaketjuihin.

Silti yritykset voisivat ratkaista ongelman nopeasti: ydinsyy on nimittäin Nousjoen mukaan köyhyys. Kun palkka ei riitä elämiseen, lapsia tarvitaan auttamiseen tai heitä ei ole muuten varaa lähettää kouluun.

“Yritysten on katsottava, riittääkö niiden maksama hinta raaka-aineesta takaamaan viljelijälle elämiseen riittävän toimeentulon. Usein vastaus on ei.”

Poikkeuksiakin on, ja niistä Nousjoki kertoo mielellään.

“Tony’s Chocolonely on aktivistiyritys, joka aidosti huolehtii siitä, että se tuntee jokaisen viljelijäperheen ja jokaisen viljelijäperheen lapsen ja tietää, mistä pavut tulevat.”

Nousjoen mukaan Tony’s Chocolonely maksaa viljelijöille kolminkertaisen hinnan verrattuna samoista osuuskunnista kaakaota hankkiviin globaaleihin jättiyrityksiin.

Yksi esimerkki alueen viljelijöiden keskuudessa kritiikkiä herättävistä jäteistä on Mondelez International, jonka tuotteisiin kuuluvat esimerkiksi Marabou, Oreo, Milka ja Toblerone.

“Tämähän jo kertoo siitä, että jotain on pielessä, kun toinen yritys pystyy ostamaan kolmasosalla hinnasta.”

Parin vuoden päästä näin ei ehkä enää ole.

Vuonna 2024 EU:ssa tuli voimaan yritysvastuudirektiivi, jota aletaan soveltaa Suomessa heinäkuussa 2028.

Lain etenemisen yllä leijuu tosin epävarmuutta. Tänä vuonna EU-komissio on edistänyt direktiiviä heikentäviä muutoksia.

“EU:n pitäisi saada lain velvoitteet voimaan, koska näyttää siltä, että se on ainoa keino saada kaikki yritykset aidosti tekemään asioita”, sanoo Nousjoki.

Direktiivi velvoittaa suuret yritykset tutkimaan tuotteidensa koko tuotantoketjua ja puuttumaan esimerkiksi ihmisoikeusongelmiin, kuten suklaan tapauksessa lapsityöhön.

Olennaista on tunnistaa riskinpaikat, tarkentaa Nousjoki. Esimerkiksi suklaayrityksillä ne ovat tiedetysti alkutuotannossa, kaakaon viljelyssä.

”Sinne suunnataan korjaustoimia.”

Reilu kauppa asettaa sertifioimilleen tuotteille tiukat kriteerit: esimerkiksi lapsityö on kiellettyä, osuuskuntien tulee olla demokraattisia ja naisten äänen kuuluttava päätöksenteossa.

Yritykset sitoutuvat kriteeristöön tuotantoketjun kaikissa vaiheissa, ja toimintaa myös valvotaan eli auditoidaan riippumattomasti.

Viljelijät saavat raaka-aineesta vähintään takuuhinnan ja Reilun kaupan lisän.

Reilu kauppa myös tukee viljelijäyhteisöjä muilla tavoin. Ghanaan on esimerkiksi perustettu lastensuojeluohjelma, jolla yhteisöt itse ehkäisevät lapsityötä. Koulun houkuttelevuuden parantamiseksi on kannustettu viranomaisia tarjoamaan kouluruokaa. Viljelyä kehitetään ilmastokestäväksi.

Nousjoki vieraili syyskuussa Ghanassa. Siellä hän todisti, kuinka Reilun kaupan hankkeissa lasten koulunkäynti on lisääntynyt nopeasti.

“Kun tulot ovat säällisellä tasolla, pystytään investoimaan koulunkäyntiin. Ihmiset siellä aina sanovat, että tärkeintä on, että saadaan lapsille parempi tulevaisuus.”

Suklaata on mahdollista tuottaa vastuullisesti.

Olisiko reilumpi tuotanto sitten yrityksille kilpailuhaitta?

Ei välttämättä, etenkään, jos kaikki lähtisivät mukaan, sanoo Nousjoki.

”Jos haluamme, että meillä on tulevaisuudessakin raaka-aineita ja ihmisiä viljelemään meille näitä luksustuotteita, niin on myös yritysten intresseissä huolehtia siitä, että niiden omalla tuotantoketjulla on kestävä tulevaisuus.”

Osa suomalaisyrityksistä on ilmoittanut kannattavansa direktiivin velvoitteita ilman heikennyksiä. Direktiivin myötä kilpailuasetelma on reilumpi niille, jotka haluavat toimia eettisemmin.

Nousjoen mukaan paine direktiivin heikennyksiin tulee tällä hetkellä paljon EU:n ulkopuolelta, erityisesti amerikkalaisilta yrityksiltä. Uusi yritysvastuusääntely koskee myös niitä, kun ne toimivat EU-markkinoilla.

Mitä tavallinen suomalainen voi tehdä, jos haluaa syödä suklaansa ilman pelkoa lapsityöstä?

Josetta Nousjoen mukaan vastuu on ensisijaisesti yrityksillä, jotta epäreiluja tuotteita ei päätyisi kauppaan.

“Mutta kuluttajat voivat tietysti vaatia tietoa siitä, mitä yritys tekee huolehtiakseen siitä, että lapsityötä ei ole käytetty.”

Olisiko kaikkein helpoin tie jättää joulusuklaat kokonaan hyllyyn?

Elämässä tarvitaan myös luksusta ja iloja, vastaa Nousjoki.

”Koska suklaata on mahdollista tuottaa vastuullisesti, kannustan valitsemaan niitä ehkä hieman kalliimpia mutta vastuullisempia tuotteita.”

Tähän enemmistö suomalaisista kertoo olevansa valmiita. Ainakin, kun sitä Reilun kaupan selvityksessä kysyttiin.

Peräti 71 prosenttia kertoi, että vaihtaisi lempisuklaansa toiseen brändiin, jos tietäisi, että suosikkiherkkua valmistavat lapset.