Se, mihin me kaikki voimme vaikuttaa omalla toiminnallamme, on rakentavan ilmapiirin luominen. Vain rakentavilla kohtaamisilla voi lisätä vuoropuhelua tai ylipäätään kuulluksi tulemisen ja osallisuuden tunnetta. Kohtaaminen on avain siihen, että luomme yhteyden toisiimme ja pääsemme keskustelemaan itse sisällöistä.
Erityisesti tarvittaisiin erimielisyyden sietämiseen ja rakentavaan keskusteluun liittyviä taitoja. Erimielisyys on luonnollinen osa elämää, mutta voimme valita tavan, jolla kohtaamme toisemme.
Paras tapa purkaa vastakkainasettelua on kuunteleva asemoituminen. On tärkeää olla aidosti kiinnostunut toisten näkemyksistä ja sellaisistakin kokemuksista, joita emme itse voi tunnistaa. Usein ihmisten ajatusten taustalla on todellisia huolenaiheita, joihin emme pääse kiinni, jos emme ole valmiita aidon uteliaasti lähtemään keskusteluun.
Entä, jos keskustelukumppanin arvot ovat täysin toisenlaiset kuin omat – lähtien vaikkapa ihmisarvon kunnioittamisesta?
On selvää, että jotkut asiat eivät ole neuvoteltavissa. Kunnioittavaa keskustelua voidaan silti käydä. Vaikeassakin tilanteessa on tärkeää erottaa sanat, teot ja ajatukset ihmisestä itsestään. Se ei tarkoita, että meidän pitää olla samaa mieltä.
Oikeassa olemisen tarve on hirveän inhimillinen, mutta väittelytilanteessa voi myös miettiä, onko kyseessä oikeastaan väittely: onko tavoitteena voittaa toinen vai olisiko pikemminkin tarve lisätä ymmärrystä ja miten siinä voisi toimia rakentavammin.
Polarisaatiosta ja vastakkainasettelun lisääntymisestä on puhuttu jo pitkään. Mistä kasvu johtuu?
Yksittäistä syytä ei ole, vaan ilmiöön vaikuttavat monet tekijät. Elämme epävarmassa ja shokkialttiissa maailmassa, ja käynnissä on paljon kriisejä. On paljon sellaista, mikä meitä kuohuttaa. Kokemus turvattomuudesta on lisääntynyt. Maailmalla niin aseelliset, taloudelliset, poliittiset kuin kulttuurisetkin vastakkainasettelut ovat kasvaneet. Se heijastuu Suomeenkin. Myös tutkimusten mukaan polarisaatio on voimistunut meillä, vaikka se onkin lievempää muihin maihin verrattuna.