Antti Tarvainen
Tutkija, Suomen Lähi-idän instituutti
”Silmittömälle tuhoamiselle Gazassa on utooppinen oikeutus”
Utopiat näyttäytyvät usein puhtaan toiveikkaina, sillä mielikuvituksellisuuden ajatellaan sijaitsevan vallan ulkopuolella. Se on virheellinen ja vaarallinen ajatus, sillä kaikki järjestelmät kapitalismista kolonialismiin ammentavat utopioista. Niiden historiassa on valtava määrä unelmia ja villejä, mielikuvituksellisia asioita, joista meidän normaalimme on syntynyt. Kolonialismin ymmärtäminen edellyttää sen utooppisen ulottuvuuden ymmärtämistä.
Sionismi on aina hyödyntänyt utooppista kerrontaa. Sionismin isän Theodor Herzlin utooppisissa kirjoituksissa luodaan kuvaa täydellisestä yhteiskunnasta. Niissä kaikki hyötyvät, kun eurooppalainen sivistys ja teknologia valjastetaan Euroopan ulkopuolelle. Saadaan aavikko kukkimaan ja maa virtaamaan maitoa ja hunajaa. Ne ovat Raamatusta peräisin olevia lupauksia, jotka innostavat ihmisiä ja peittävät sen rakentamiseen tarvittavan väkivallan alleen.
Vanhat utooppiset unelmat tuotetaan nyt uudelleen käyttäen samaa kuvastoa. Niissä Israel on teknologian luvattu maa. Nyt tällainen teknologinen utopia on globaali tekoälyvallankumous. Israelin armeija testaa Gazassa tekoäly-startupeja. Silmittömälle tuhoamiselle, jossa palestiinalaiset kuolevat nimettömänä massana, on siis utooppinen oikeutus: Gazan tuhkan kautta syntyy uusia ja maailmaa pelastavia teknologioita.
Palestiinalaiset nähdään tässä utopiassa mennyttä edustavina demonihahmoina. Kolonialistisissa tarinoissa toistuu taistelu jonkun suuremman hyvän puolesta. Se vaatii uhrauksia, kärsimystä ja kuolemaa. Lopulta paratiisi avautuu.
Utopia voisikin useammin kääntyä menneisyyteen ja tutkia, mitä varjoihin on jäänyt.
Utopiat kiertyvät kuviteltuihin alkuihin. Se hyödyttää valtaapitäviä, koska nykyisyyden ja menneisyyden haavat ja väkivalta pyyhitään pois. Kolonialismille on ominaista, että alkuperäiskansojen menneisyys hävitetään utopioiden avulla.
Se, mikä näyttää tulevaisuudelta, on kuitenkin monesti paluuta menneisyyteen, joka nähdään puhtaana ja täydellisenä. Ajatellaan, että on esimerkiksi ollut täydellinen eurooppalainen kulttuuri ja täydellinen valkoinen kansa. Mutta myös menneisyydessä on unohdettuja ja alaspainettuja asioita. Utopia voisikin useammin kääntyä menneisyyteen ja tutkia, mitä varjoihin on jäänyt.
Valta ei ole absoluuttista, vaan sieltä löytyy aina rakoja. Siellä, missä väkivalta on kaikkein vahvimmillaan, ihmiset myös pitävät yllä toisenlaisia tulevaisuuksia.
Majed Abusalama
Poliittinen aktivisti ja tutkija, Tampereen yliopisto
”Kahden valtion malli ei ole palestiinalainen utopia vaan läntinen ajatus”
Synnyin ja kasvoin kuvitellen. Oikeastaan kaikista Palestiinassa kasvaneista tulee utopisteja, sillä he haaveilevat erilaisesta elämästä, tavallisesta arjesta ilman asuttajakolonialismia, jatkuvaa sortoa ja pelkoa. Ajatus utopiasta on hyvin tärkeä sorretuille.
Utopioiden kohdalla on tärkeää huomioida, kenen unelmista utopioissa kulloinkin on kyse. Kritisoin sellaista läntistä utopiaa, joka sivuuttaa Gazan kulttuurin ja palestiinalaisten perinteet. Emme me haaveile länsimaisesta systeemistä. Olemme globaalin etelän kansa, joka elää, syö, nauttii, toivoo ja rakentaa utopiaansa eri tavalla kuin globaalissa pohjoisessa tehdään.
Esimerkiksi kahden valtion malli ei ole palestiinalainen utopia. Se on alusta alkaen ollut läntinen ajatus.
Palestiinalaiset ovat sukupolvesta toiseen taistelleet kolonialismia vastaan monin eri tavoin. Olemme käyttäneet kaikki mahdolliset keinot, ja toivo on voimakkain työkalu, joka meillä on. Kolonialistit voivat viedä kaiken muun, mutta toivoamme he eivät voi viedä.
Tyttäreni nimi on Amal. Se tarkoittaa toivoa. Koronapandemian ja vuoden 2021 väkivaltaisuuksien aikana hänen syntymänsä muistutti siitä, että jopa synkimpinä aikoina pyrkimyksemme parempaan tulevaisuuteen pysyvät järkkymättöminä. Utopiassani elämme Palestiinassa, Syyriassa, Irakissa ja muissa paikkoissa ilman rajoja ja imperialismia.
Utopiaamme kannattelevat nyt kymmenet tuhannet ihmiset kaikkialla Suomessa.
Olen ollut perustamassa järjestöjä, kuten Palestine Speaks ja Sumud, viedäkseni utopiaani eteenpäin. Aktivismini on osa suurempaa liikettä, joka unelmoi dekoloniaalisesta, vapaasta Palestiinasta. Siellä jokainen etnisyydestä ja uskonnosta riippumatta elää yhdessä ja jakaa olemassaolevat resurssit.
Visio dekolonisoidusta Palestiinasta ei ole vain unelma, se on tulevaisuus, jonka eteen teemme aktiivisesti työtä. Puolustushankintojen sääntelyä vaativa Laki särmään -kansalaisaloite keräsi yli 55 000 allekirjoitusta ja osoitti ruohonjuuritason aktivismin voiman. Se on osoitus sitoutumisestamme oikeudenmukaisuuteen ja kyvystämme saada aikaan muutosta.
Utopiaamme kannattelevat nyt kymmenet tuhannet ihmiset kaikkialla Suomessa. Se on voima, joka kylvää lisää toivon siemeniä ja rohkaisee meitä jatkamaan työtä dekolonisaation eteen.