1. Millaista kehitystä ihmisoikeuksissa on tapahtunut viime vuosina?

Ihmisoikeuksien kehityksen suunta on herättänyt huolta. Ihmisoikeuksia on alettu ylenkatsoa ja ne nähdään kielteisinä tai uhkaavina – ikään kuin ne olisivat joltain pois. Samalla ihmisoikeuksien puolestapuhujat leimataan nillittäjiksi, vihervassareiksi tai kukkahattutädeiksi, mikä näkyy yleisessä keskustelukulttuurissa.

2. Mistä muutos johtuu?

Kehityksen taustalla ovat jatkuvasti kovenevat asenteet, mikä näkyy niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Poliittisilla päätöksillä on avattu tila, jossa vihapuhe on muuttunut hyväksyttävämmäksi ja sen seuraukset yhä vähäisemmiksi.

3. Missä kulkee demokratian ja oikeusvaltion sietokyvyn raja?

Suomi on usein nähty ihmisoikeuksien mallimaana, mutta Suomikin rikkoo ihmisoikeuksia. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten nopeasti muutos voi tapahtua. Tämä ilmiö on osa laajempaa eurooppalaista kehitystä, jossa sallivuuden rajat venyvät jatkuvasti. Donald Trumpin uudelleenvalinta Yhdysvaltojen presidentiksi saattaa olla käännekohta, joka määrittää, kuinka pitkälle tällainen kehitys voi edetä. Jos emme aseta rajoja tässä ja nyt, ei niitä aseta kukaan muukaan.

4. Millainen on kansalaisjärjestöjen rooli oikeusvaltion ylläpitämisessä?

Kansalaisjärjestöt ovat keskeinen osa järjestelmää, jolla vallankäyttäjien ylilyöntejä voidaan hillitä. Tämän hallituskauden aikana järjestöihin kohdistuneet leikkaukset ovat rajoittaneet niiden toimintaa merkittävästi. Järjestöjä on lakkautettu ja osa kamppailee taloudellisesti. Kansalaisjärjestöjen nykyinen tila horjuttaa vakavasti suomalaista oikeusvaltiota.

Leikkausten kohdistuminen ihmisoikeus- ja rauhanjärjestöihin vaikuttaa järjestelmällisesti ajetulta. Samaan aikaan turvallisuusjärjestöjen rahoitus kasvaa.

Suomessa tehdään nyt niin sanottua ”kallista säästämistä” haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella.

5. Miten turvallistamispuhe on vaikuttanut ihmisoikeuksiin?

Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa turvallisuutta pidetään itsestäänselvänä prioriteettina ja siihen ohjataan valtavia rahasummia. Pitkäjänteinen ja strateginen ajattelu siitä, miten rakentaa hyvinvoiva yhteiskunta, on jäänyt kritiikittömän turvallistamispuheen varjoon.

Poliittiset päätökset ovat kuitenkin aina valintoja, ja tämänhetkiset valinnat ovat hyvin ongelmallisia. Suomessa tehdään nyt niin sanottua ”kallista säästämistä” haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten kustannuksella. Heidän oikeutensa eivät katoa päätösten myötä eivätkä heidän ongelmansa häviä – ne vain siirtyvät tulevaisuuteen, jolloin niiden ratkaiseminen vaatii suurempia resursseja.

6. Miksi ihmisoikeuksien universaalius sivuutetaan?

Valitettavasti päätöksentekijät eivät usein näe oman kuplansa ulkopuolelle vaan unohtavat ihmiset, jotka useimmiten eivät samojen pöytien äärellä istu. Tämän vuoksi ihmisoikeusjärjestelmässä on kansainvälisiä sopimuksia, jotka ovat muistutus siitä, että toisenlaisiakin todellisuuksia on olemassa. Nyt nämä toisenlaiset todellisuudet pyritään tietoisesti sivuuttamaan, mikä heijastuu poliittisiin päätöksiin.

7. Onko ihmisoikeuksista tullut kauppatavaraa poliittisessa päätöksenteossa?

Rajalakia räikeämpää ihmisoikeuksien loukkausta on vaikea kuvitella. Se rikkoo perustavanlaatuista ihmisoikeutta: turvapaikanhakijan oikeutta olla joutumatta palautetuksi maahan, jossa hän voi joutua vainon, kidutuksen tai kuolemanrangaistuksen uhriksi. Orpon hallitus on valmistellut lakimuutosta, jonka mukaan paperittomilta ihmisiltä poistuisi oikeus saada välttämättömiä terveyspalveluita. Oikeus terveydenhuoltoon on yksi ihmisoikeuksien ja ihmisarvon perusperiaatteista, ja sitä on lähdetty rajoittamaan nopeasti.

8. Mitä ihmisoikeustoimijat voivat tehdä?

Ihmisoikeustoimijoiden tehtävänä on korostaa, että ihmisoikeudet koskevat meitä kaikkia eikä kyse ole nollasummapelistä. Heidän tulee myös muistuttaa päättäjiä velvoitteista, joiden mukaan poliittisten päättäjien on otettava huomioon myös haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset.

9. Mitä haluat ihmisten tietävän?

Suomessa kansainvälisille valvontamekanismeille tehdään valituksia yllättävän harvoin, mikä on minusta hämmästyttävää. Meillä on kansalaisina mahdollisuus valittaa eri tahoilla niin yksilöinä kuin yhteisöinä ja järjestöinäkin, mutta emme hyödynnä niitä riittävästi. Näiden elinten tehtävänä on valvoa, etteivät valtiot sorru ylilyönteihin, luovu oikeusvaltiollisista standardeista tai riko ihmisoikeuksia.

10. Mikä neuvoksi?

Olemme luottaneet liikaa siihen, että suomalainen yhteiskunta toimii, että ihmisoikeudet toteutuvat ja oikeusvaltio pysyy vakaana. Nyt kansalaisyhteiskunnan täytyy herätä. Meidän on oltava valppaampina, jotta voimme puolustaa ihmisoikeuksia ja estää oikeusvaltion rapauttamista. Suomi on demokratia, jossa kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa poliittisiin linjauksiin ja päätöksiin vapaiden vaalien kautta. Äänestämällä voi vaikuttaa.