Juliya Kondur ei ole tullut Suomeen lepäämään. Silti hän kertoo vierailunsa aikana rentoutuneensa paremmin kuin pitkään aikaan.

Kondur on matkustanut Suomeen Ukrainasta, jossa sota on nykymuodossaan jatkunut yli kaksi ja puoli vuotta. Stressi ja väsymys värittävät monen ukrainalaisen arkea. Kondurista se ei kuitenkaan välity ulkopuolelle.

Kondur puhuu Ukrainan sodasta myös tässä haastattelussa, mutta tietystä näkökulmasta – maan romanien kannalta. Kondur on ollut kolmekymmentä vuotta romaniaktivistina, perustanut Roma Women Fund Chiricli -järjestön ja edistänyt sitä kautta romanien kansalaisoikeuksia, kouluttautumista ja työllistymistä. Sodan aikana järjestö on keskittynyt etenkin hätäavun toimittamiseen romaniyhteisöille.

Hieman hullunkurisesti Ukrainan romanien tilanne on sodan myötä niin sanotusti tasa-arvoistunut muun väestön kanssa. Kaikki kärsivät sodasta, kaikki osallistuvat siihen. Siinä missä ennen moni romaniyhteisö koki syrjintää ja ei päässyt osalliseksi kehityksestä, nyt koko maa on enemmän tai vähemmän samassa tilanteessa.

“Romanit taistelevat sodassa muiden ukrainalaisten tavoin ja lapset tekevät sotilaille kannustavia piirroksia. Nyt maassa on tietynlainen yhteenkuuluvuuden tunne”, Kondur kertoo.

Silti ei voi sanoa, että romaniyhteisön kokemukset olisivat täysin samoja muun väestön kanssa. Myös sodan aikana on olemassa haasteita, joita juuri romanit kohtaavat.

Ja niissä auttaa Kondur ja hänen järjestönsä.

Kun pommit alkoivat pudota Itä-Ukrainaan, siellä asuvien ihmisten piti paeta. Sotilaat seisoivat tarkastuspisteillä ja ohjasivat ihmiset autoihin ja minibusseihin.

Mukana pakenemassa oli myös romaniperheitä, joista osa ei uskaltanut mennä jonottamaan autoille. Pelkona oli syrjintä ja se, ettei koko perhe mahtuisi mukaan.

“Monet perheet ovat suuria, eivätkä he mahtuneet tarjolla oleviin pieniin busseihin. Me järjestimme paikalle isoja linja-autoja ja saimme perheitä siirrettyä”, Kondur kertoo.

Sodan aikana haasteita on aiheuttanut myös infrastruktuurin heikkeneminen. Etenkin maaseudulla asuvia romaniyhteisöjä on ollut vaikea auttaa kulkuyhteyksien heikentyessä.

Erityisesti talvet ovat olleet hankalia. Koko maa on kärsinyt sähkökatkoista, joita on aiheuttanut Venäjän hyökkäykset sähköverkkoon. Myös veden saantia on yritetty heikentää hyökkäyksillä.

“Metsissä ja maaseudulla asuvia yhteisöjä on ollut vaikea tavoittaa. He ovat selvinneet talvista keräämällä puita ja lämmittämällä taloa niillä”, Kondur sanoo.

Kondurin Chiricli -järjestö on evakuointiavun lisäksi tarjonnut sodan aikana romaniyhteisöille hätäapua, kuten ruokaa ja vaatteita. Lisäksi se ylläpitää kolmea suojaa naisille ja lapsille, joilla ei ole kattoa pään päällä. Chiricli on myös järjestänyt opetusta lapsille sekä terapiaa sitä tarvitseville.

Ukrainassa romaneja asuu eri puolilla maata, niin kaupungeissa kuin maalla. Romaneita on Ukrainassa arviolta jopa puoli miljoonaa.

Monet romaniperheet asuvat tiiviissä yhteisöissä, kaupungeissa omilla asuinalueillaan ja maalla kylissä. Kondur selittää, että sukulaisten kanssa lähekkäin asuminen pitää yllä kieltä ja kulttuuria.

“Toinen puoli on se, että eri puolilla Eurooppaa romanit ovat kokeneet ja kokevat rasismia. Tiivis yhteisö tarjoaa turvaa.”

Ennen sotaa romanien tilanne oli alkanut kohentua. Siinä iso rooli on ollut Kondurin järjestöllä Chiriclillä. Kaikki lähti siitä, että Kondur ja hänen edesmennyt miehensä lukivat vuonna 1993 sanomalehdestä, että kuka tahansa saa perustaa Ukrainassa yrityksen taikka järjestön. Tämä ei ollut aiemmin mahdollista, mutta Neuvostoliiton hajoaminen toi tilanteeseen muutoksen.

Järjestön perustaminen oli Kondurille ja hänen miehellensä luonnollinen seuraava askel. Kondurin mies oli yhteisönsä johtaja, ja häneltä tultiin kysymään neuvoja ja turvaa jo ennen järjestöä.

“Meillä oli talo ja siellä kävi paljon lapsia. Päätimme alkaa tarjota siellä opetusta viikonloppuisin.”

Aluksi järjestö toimi Izmajilin kaupungissa, mutta muutti sitten pääkaupunki Kiovaan, jotta toimintaa voitiin laajentaa. Kondur kertoo, että Chiriclin rinnalle on syntynyt paljon uusia järjestöjä. Kun 90-luvulla Ukrainassa oli kolme romanijärjestöä, nyt niitä on jo 120.

“Sekin kertoo muutoksesta parempaan.”

Juuri ennen kuin sota laajeni nykyisenlaiseksi, Kondur järjestöineen valmisteli yhdessä maan valtion ja EU:n kanssa romanistrategiaa. Strategian tarkoituksena on parantaa romanien asemaa ja oikeuksia Ukrainassa. Sotatilanteen takia strategia on ollut jäissä valtion puolelta kaksi vuotta, mutta romanijärjestöt ovat käyttäneet sitä toimintansa ohjaamiseksi.

Viimeistään silloin kun rauha saapuu maahan, on otollinen aika neuvotella vähemmistöjen oikeuksista. Kondur uskoo, että strategia voi mennä eteenpäin sotatilanteenkin aikana.

“Emme ole luovuttaneet romanien oikeuksien parantamisen suhteen. Strategian on tarkoitus tulla voimaan jo sodan aikana Länsi-Ukrainassa.”

Ukrainasta on paennut yli kuusi miljoonaa ihmistä sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi maahan laajamittaisesti vuoden 2022 helmikuussa. Heistä vain noin 10 000 on romaneja. Suurin osa ulkomailla asuvista romanipakolaisista on Puolassa tai Saksassa.

Kondur kertoo, että romaneita on paennut maan ulkopuolelle verrattain vähän samasta syystä kuin miksi heidän evakuointinsa oli sodan alussa vaikeaa: perheet haluavat pysyä yhdessä ja ison perheen muuttaminen toiseen maahan on monimutkaista. Lisäksi osa on halunnut jäädä kotimaahansa.

Romanipakolaisia ei ole otettu myöskään aina yhtä avosylin vastaan kuin ukrainalaisia muuten. Kondur kertoo, että useassa Euroopan maassa Ukrainan sotaa paenneet romanit ovat kohdanneet syrjintää, jopa väkivaltaa.

“Norjassa romanimies hakattiin väkivaltaisesti. Olemme laittaneet tapauksen eteenpäin tutkittavaksi.”

Suomessa Kondur ei ole kuullut vastaavanlaisia kokemuksia, tosin on epäselvää onko Suomessa Ukrainasta tulleita romanipakolaisia.

Kondurin järjestöllä on kuitenkin suhteita Suomeen. Chiriclin toimintaa on tukenut ainakin Diakonissalaitos, jonka vieraana Kondur oli syyskuussa. Vierailun aikana Kondur tapasi myös muita järjestöjä ja Suomen poliitikkoja.

“Heti sodan alussa Diakonissalaitokselta soitettiin meille. Ensimmäinen kysymys oli, kuinka voimme auttaa teitä”, Kondur muistelee.

Vaikka romaneihin kohdistuu syrjintää Ukrainassa nyt ja ennen sotaa, on heidän tilanteensa parantunut monella tavalla 90-luvusta, Kondur kertoo.

Nyt yhä suurempi osa romaneista on saanut koulutuksen, myös tytöt ovat päässeet kouluun, teini-ikäisten tyttöjen avioliittojen määrä on laskenut ja suurempi osa lapsista saa tärkeän syntymätodistuksen.

Yksi syy muutokseen on ollut miesten muuttuneet asenteet. Kondur kertoo, että järjestö on muun muassa puhunut sen puolesta, että tytöt saisivat käydä ensin koulut ja sitten vasta mennä naimisiin. Hyvät tulokset ovat puhuneet puolestaan.

“Miehet ovat huomanneet, että tyttöjen koulunkäynti on hyvä juttu ja ovat muuttaneet mieltään askel askeleelta. Nyt miehet arvostavat työtämme.”

Tulevaisuudelta Kondur toivoo ennen kaikkea sodan loppumista. Sen jälkeen hän toivoo, että nuorilla olisi mahdollisuus koulutukseen. Hän muistuttaa, ettei koulutus ja työllistyminen tarkoita kulttuurin ja kielen katoamista. Molemmat voivat olla olemassa samaan aikaan.

“Nuorissa on tulevaisuus. Toivon, että nuoret kouluttautuvat ja muistavat juurensa.”