YK:n ilmastohuippukokous eli COP29 (Conference of the Parties) järjestetään tänä vuonna Azerbaidžanin pääkaupungissa Bakussa 11.-22. marraskuuta. Ilmastokokouksen pääaiheena on tällä kertaa rahoitus.
Suomi neuvottelee kokouksessa osana EU:ta. EU on tällä hetkellä suurin ilmastorahoituksen antaja. Tulevassa huippukokouksessa EU haluaa laajentaa rahoituspohjaa.
Ilmastotoimien maksajiksi halutaan perinteisten teollisuusmaiden lisäksi nopeasti teollistuneita ja nousevia talouksia, kuten Kiina, sekä vauraita öljyntuottajamaita, kuten Saudi-Arabia.
”Teollistuneiden länsimaiden tulisi omien ilmastotoimiensa lisäksi rahoittaa kehittyviä maita, jotka tarvitsevat kipeästi rahaa vastatakseen ilmastokriisin. Tähänastisesta ilmastorahoituksesta valtaosa on ollut lainamuotoista, jolloin riskinä on kehittyvien maiden velkataakan syventyminen”, Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingon ilmastotyön asiantuntija Ada Virnes sanoo.
Virnes ja Fingon vaikuttamisviestinnän asiantuntija Johannes Hautaviita ovat matkustamassa Bakun ilmastokokoukseen tapahtuman toisella viikolla. Paikan päällä Fingo osallistuu Suomen valtuuskunnan työskentelyyn ja edustaa kansalaisyhteiskuntaa kokouksessa.
On arvioitu, että jokainen asteen lämpeneminen pyyhkii pois 12 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.
Jo ennen YK:n ilmastokokouksen alkamista on asiantuntijoiden mukaan selvää, että neuvotteluista on tulossa tiukat. Yksi tilanteeseen vaikuttava tekijä on Donald Trumpin uudelleenvalinta Yhdysvaltojen presidentiksi.
Trump irrotti Yhdysvallat viime hallituskaudellaan Pariisin ilmastosopimuksesta ja sanoi tuoreessa vaalikampanjassa tekevänsä sen uudestaan. Johannes Hautaviidan mukaan Trumpin tuleva presidenttiys heikentää Yhdysvaltojen istuvan hallituksen neuvottelumandaattia Bakussa.
”Trump on kuvaillut ilmastonmuutosta huijaukseksi. Ilmastoneuvottelujen näkökulmasta hänen presidenttiytensä tarkoittaa epävarmuutta siitä, voiko Joe Bidenin hallinto tehdä Bakussa uskottavia ja luotettavia sitoumuksia. Tämä hankaloittaa neuvotteluja.”
Ada Virneksen mukaan ilmastokokouksen arvaamattomuus lisääntyy, mikä voi heijastua valtioiden sitoutumiseen ilmastokriisiin rahoituksen näkökulmasta.
Vuonna 2009 päätettiin, että teollistuneiden, vauraiden maiden tulisi maksaa yhteensä sata miljardia dollaria vuodessa ilmastotoimista. Tavoite täyttyi ensimmäistä kertaa vuonna 2022, vaikka alun perin sen aikaraja oli asetettu vuodelle 2020.
Nyt rahoitustavoitteesta odotetaan merkittävästi suurempaa.
”Sekä arviot että monien kehittyvien maiden vaateet rahoitustarpeista liikkuvat yli tuhannessa miljardissa dollarissa vuosittain. EU ei tosin ole vielä laittanut tarkkoja rahoitussummia pöytään, ja panttaaminen herättää närää eri osapuolissa. Selvää silti on, että ilmastotoimiin on laitettava valtavasti rahaa. Kyse on vain siitä, kuka maksaa ja kuinka paljon”, Virnes toteaa.
”Kieltämättä tuhannet miljardit kuulostavat tähtitieteellisiltä summilta, mutta toimettomuus tulee vielä kalliimmaksi. On arvioitu, että jokainen asteen lämpeneminen pyyhkii pois 12 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Lisäksi ilmastotuhot ovat aiheuttaneet tuhansien miljardien menetykset viimeisen 20 vuoden aikana”, Hautaviita jatkaa.
Ilmastokokoukselta odotetaan myös kansallisten päästövähennystavoitteiden päivityksiä. Pariisin ilmastosopimukseen on kirjattu tavoite pysäyttää ilmastonmuutos 1,5 asteen lämpenemiseen, mutta nykyisillä toimilla olemme menossa kohti kolmen asteen lämpenemistä.
1,5 asteen lämpenemisen raja on mennyt tämän ja viime vuoden aikana rikki historiallisen pitkään, 12 kuukautta putkeen. Jos tilanne jatkuu, ilmastonmuutoksen arvioidaan aiheuttavan 14,5 miljoonan ihmisen kuoleman vuoteen 2050 mennessä.
”Kun varaudumme erilaisiin turvallisuusuhkiin Suomena ja EU:na, ilmastokriisi tulisi nähdä kansallisen turvallisuuden kärkiuhkana ydinsodan puhkeamisen ohella. Valtioiden on pakko pystyä tekemään yhteistyötä näissä kysymyksissä jännittyneessäkin maailmanpoliittisessa tilanteessa”, Hautaviita sanoo.
Virnes huomauttaa, että rahaa ilmastotoimiin kyllä olisi, mutta se on kiinni väärissä paikoissa. Hän ei kuitenkaan usko luovuttamiseen.
”On hyvä muistaa, että jokaisella lämpöasteen murto-osallakin on väliä ilmastotoimissa. Ei heitetä hanskoja tiskiin.”
Fingo on Maailman Kuvalehden kustantaja.