1. Olet kuvannut rodullistettuja nuoria miehiä teossarjassasi “Pelätyt nuoret”. Voitko kertoa lisää sarjasta, mistä siinä on kyse?

Teoksen kuvissa esiintyy helsinkiläisiä rodullistettuja nuoria miehiä ja sen ideana on ollut antaa ääni ja kasvot heille. Ajatuksena on ollut se, että he saavat esiintyä omana itsenään ja omilla ehdoillaan, kertoa tarinansa itse. Taustalla on se, että nuorista, etenkin etnistä taustaa omaavista nuorista miehistä, puhutaan paljon ilman heidän kuulemistaan. He tulevat esiin mediassa rikollisuus- ja jengiytymiskeskustelun kautta. Tämä keskustelu on luonut kuvan, että nämä nuoret miehet ovat pahamaineisia ja heitä pitää pelätä. Projektissa haluan purkaa tätä ennakkoluuloa.

2. Miksi halusit kuvata juuri tällaisen teoksen? Mistä idea lähti?

Idea ja aihe lähti pitkälti omasta elämästä ja arjesta. Olen kotoisin Vuosaaresta. Oma kokemukseni Itä-Helsingistä on erilainen kuin mitä alueen julkisuuskuva on. Itä-Helsingissä kasvaneena etnistä taustaa omaavana nuorena koen alueen positiivisena ja se on ollut ristiriidassa sen kanssa mitä olen kuullut ihmisiltä, jotka eivät ole asuneet tai ehkä käyneetkään Itä-Helsingissä. En korosta kuvissa tai sen teksteissä omakohtaisuutta, mutta olen tehnyt projektin myös itseäni varten.

En ole nähnyt aiemmin Suomessa suoranaisesti juuri tästä aiheesta tehtyjä valokuvausprojekteja, etenkään sellaisia, joissa tekijä olisi myös osa yhteisöä. Olen kuitenkin alkanut nähdä enemmän ja enemmän sitä, että vähemmistöihin kuuluvat nuoret ottavat tilaa ja ajavat rohkeasti asioitaan. Se on hienoa, mutta samalla herää kysymys, että miksi se pitää tehdä itse.

3. Millaisena koet julkisen keskustelun nuorista, etenkin rodullistetuista nuorista miehistä?

Koen keskustelun aika poissulkevaksi siinä mielessä, että rodullistettujen nuorten miesten ääni ei mielestäni kuulu siinä. Keskusteluun liittyy paljon toiseuttamista sekä uhka- ja pelkokuvien luomista. On epäreilua, että nuoret niputetaan ulkonäön perusteella yhteen.

4. Oletko jutellut kuvattaviesi kanssa siitä, miten he kokevat heistä käytävän keskustelun?

Olen keskustellut kuvaustilanteissa tästä aiheesta. Monet kuvattavista tunnistavat aiheen ja haluavat osallistua sitä käsittelevään teokseen. Keskusteluissa on tullut esiin, että nuoriin kohdistuu paineita, mutta samalla he tietävät, etteivät he ole tehneet mitään väärää. Yhdessä keskustelussa kuvattavat sanoivat, että he luottavat siihen, että kunhan he pitävät asioistaan huolta, ja ovat omia itsejään, niin heillä tulee olemaan asiat hyvin, uhkakuvista riippumatta.

Muistan toisen tilanteen, jossa lähestyin nuoria. Kerroin, että haluaisin kuvata heitä. Yksi nuorista oli tosi yllättynyt. Hän oli peittänyt kasvonsa maskilla ja kysyi, että eikö hän näytä mielestäni pelottavalta. Sanoin, että haluan purkaa juuri sitä ajatusta ja hän tuli kuvattavaksi. Nuoret tiedostavat, että jos he vaikka pukeutuvat tietyllä tavalla, se voidaan kokea uhkaavana. Mutta he ovat sitä mieltä, että jos ei ole pahat mielessä, saa pukeutua ihan miten haluaa.

5. Millä tavalla mielestäsi nuoret pitäisi ottaa huomioon julkisessa keskustelussa?

Pitäisi kysyä nuorilta itseltään heidän asioistaan, haastatella heitä. Lisäksi, kun puhuu nuorten asioista tai ongelmista, pitäisi tehdä selväksi oma suhde käsiteltävään asiaan, tunnustaa oma positio.

Olen oppinut tätä projektia tehdessä, että nuorilla on paljon sanottavaa ja he ovat perillä heitä koskevista asioista. Ihan varmasti heiltä kysymällä saisi paljon kiinnostavia juttuja. Mielestäni on nähtävä enemmän vaivaa siihen, että nuorten ääni tulee oikeasti kuuluviin. Sitten pitäisi vielä arvostaa sitä, mitä nuorilla on sanottavana. Ei laitettaisi heidän ajatuksiaan nuoruuden ja tyhmyyden piikkiin.

6. Paljon puhutaan siitä, että nuoret miehet voivat pahoin. Kun olet nyt tavannut ja kuvannut nuoria miehiä, millaisen kuvan olet saanut tästä asiasta?

Nuorten pahoinvointi on tärkeä asia ja on tehtävä jatkuvasti töitä sen eteen, että asiat paranisivat. Kuitenkin kun katsotaan sitä määrää mitä mediassa tätä keskustelua on, on sanottava, että se on liioiteltua.

Nuorilla on paljon epävarmuuksia tulevaisuuteen liittyen. Nuorilla miehillä korostuu se, että he kokevat, ettei heitä arvosteta yhteiskunnassa. Kokemus siitä, ettei heille ole tilaa tässä yhteiskunnassa vaikuttaa varmasti ainakin alitajuntaisesti hyvinvointiin.

Ylipäätään uutisoinnissa olisi hyvä tuoda esiin myös positiivisia uutisia, niitä onnistumisia ja ilonhetkiä. Narratiivi pitäisi kääntää niin, että ongelmat ja negatiiviset asiat ovat enemmänkin ilmiöitä ja nuorten jokapäiväinen elämä on positiivista tai ainakin neutraalia.

7. Mitä tapaamasi nuoret miehet toivovat tulevaisuudelta?

Rodullistetut nuoret miehet toivovat, että he voisivat elää omaa elämäänsä, eikä heidän tarvitsisi ajatella sitä, ettei heitä arvosteta yhteiskunnassa, arjessa tai työnhaussa. Nuoret haluavat tulla kohdelluksi reilusti.

Välillä on ollut juttuja esimerkiksi siitä, että koulussa suositellaan erilaisia urapolkuja ja tulevaisuuksia perustuen nuoren taustoihin. Suomessa on sellaista rakenteissa olevaa rasismia, jota ihmiset, joihin se ei kohdistu, eivät ehkä huomaa. Täällä ajatellaan, että kaikilla on tasavertaiset mahdollisuudet, koska on ilmainen koulutus. Todellisuus ei aina vastaa mielikuvaa.

8. Epäkohtia voi tuoda esille monella tavalla, esimerkiksi valokuvaamalla. Millaisena koet valokuvan roolin yhteiskunnan epäkohtien julkituomisessa?

Elämme vahvasti informaatioyhteiskunnassa, jossa kuvat ovat tärkeä osa sitä, miten maailma ympärillä nähdään. Valokuvalla on paljon valtaa siinä, millaiseksi ihmisten maailmankuva muodostuu.

On hyvä muistaa, ettei valokuva ole koskaan objektiivinen. Se sisältää aina tekijän ja syyn miksi se otetaan. Vaikka dokumentaarinen valokuvaus pyrkii kertomaan todenmukaista tarinaa niin, ettei siinä valehdella, se sisältää aina näkökulman ja kertojan. Valokuvan tulkinta on myös katsojasta riippuvainen. Sama kuva voi näyttää erilaiselta eri ihmisille.

9. Koetko, että valokuvaa pitäisi hyödyntää enemmänkin aktivismin välineenä?

Valokuvaaminen on demokratisoitunut todella paljon, sillä lähes jokainen voi nykyään ottaa valokuvia. Ihmiset kertovat elämästään kuvien kautta. Valokuvaus sopii aktivismiin ja siihen ideaan, että otetaan tarina ja kuvasto omiin käsiin. Sen avulla voidaan muuttaa valtavirtakäsityksiä ja niitä uskomuksia, joita on aiemmin ollut. Esimerkiksi sodista saadaan nyt kuvamateriaalia ihan eri tavalla kuin ennen. Aiemmin kuvia oli saatavilla vain perinteisen median kautta, mutta nyt niitä voi jakaa kuka tahansa.

10. Mitä sinulla on luvassa seuraavaksi?

Jatkan dokumentaarista kuvausta ja pyrin sitä kautta vaikuttamaan ympärillä tapahtuviin asioihin. Haluan ottaa valokuvia, jotta ihmiset lähentyisivät ja voisivat kokea empatiaa toisiaan kohtaan. Toivon, että voin valokuvillani olla luomassa dialogia.

Pelätyt nuoret -teossarja on nyt tauolla. En sanoisi, että se ei voisi koskaan jatkua, mutta tällä hetkellä en työstä sitä. Minulla alkoi maisterinopinnot taiteiden tutkimuksessa tässä syksyllä. Lähitulevaisuudessa kiinnostaisi tehdä valokuvaprojekti, joka keskittyisi minuun itseeni ja taustaani. Ideana on se, että sitä kautta voisi saada ihmiset ymmärtämään niitä erilaisia taustoja mitä Suomessa on. Jotkut pelkäävät sitä mitä eivät tunne ja siksi haluaisin tehdä läpinäkyväksi erilaisia taustoja ja kokemuksia.

Nuorten rauhanpalkinnon myöntää Suomen NMKY:n Liitto. Lisätietoja palkinnosta täältä.