Kylillä ja kaupunginosilla pitäisi olla enemmän valtaa vaikuttaa asioihinsa.
Samaa mieltä. Suomessa kaupunkipolitiikka on yleisesti sitä, että kehitetään kaupunkikeskustoja. Asukastoimijoiden ääni näkyy aika vähän kuntien sisällä ja valtakunnallisesti. Aika harva kunta vielä tajuaa, että kunnan elin- ja pitovoima ovat yhteisöllisyyden kokemuksessa.
Kylien ja pienempien kuntien eriarvoistumisesta ei puhuta tarpeeksi.
Ei ole puhuttu. Tämä on ihmisoikeuskysymys. Lasten koulumatkat pitenevät entisestään ja sairaalaverkko harvenee. Aika vähän ihmisoikeusjärjestöt ovat nostaneet esiin sitä, kuinka pitkä matka monella on lähimpään sairaalaan. Tämän voisi ratkaista esimerkiksi liikkuva palvelubussi, josta saisi rokotukset ja jossa voisi hoitaa paperiasioita.
Eriarvoistumista ajaa myös se, että kaupungeilla on isoimmat resurssit ja mediat: ne saavat äänensä paremmin kuuluviin. Sitten on sivistyksellinen puoli. Kaikki maksavat julkisista kulttuuripalveluista veroa, mutta kaikki eivät saa palveluita. Vähemmän puhuttu ongelma on se, etteivät pankit myönnä lainaa asunnon rakentamiseen maaseudulla yhtä helposti kuin kaupungissa, koska kokevat riskin olevan suurempi. Samaan aikaan esimerkiksi vetovoimaisessa Kittilässä on asunnot loppu.
On tietynlaista kotiseutureippautta tehdä nettiadressi tai ottaa yhteyttä mediaan. Kunnanvaltuutettuihinkaan ei olla liikaa yhteydessä. Kyläpolitikointi kunniaan!
Kuntavaalien äänestysprosentti näyttää, ettei ihmisiä kiinnosta paikallisvaikuttaminen.
On harmillista, että prosentti on alhainen. Ehkä ihmiset kokevat, että on vaikea saada muutosta aikaan. Olen huolissani demokratian tilasta kunnissa. Virkamiesvalta on vahvistunut. Kuntakompleksien rooli on noussut ja kuntapäättäjien pienentynyt.
Toisaalta voidaan kysyä kuinka hyvin kunnan päättäjät tietävät kuntansa asuinalueet ja ajavat niiden asioita tasapuolisesti. Jos mietitään vaikka Kuopiota. Siellä kaikki poliitikot tietävät torin alueen, mutta entä kylät? Silti, kun ihmiset haluavat muutosta asioihin, on tietynlaista kotiseutureippautta tehdä nettiadressi tai ottaa yhteyttä mediaan. Kunnanvaltuutettuihinkaan ei olla liikaa yhteydessä. Kyläpolitikointi kunniaan!
Oman kylän tai kaupunginosan toimintaan osallistumalla voi vaikuttaa yhteiskuntaan.
Kyllä. Järjestöllämme on vuoden kylä -kilpailu, jota kautta olen kuullut uskomattomia tarinoita. Vuoden 2023 kylässä Koittilassa, Kangasniemellä, asuu kerrostalollisen verran ihmisiä, 190. Silti sen asukkaat pitävät kahvilaa, pubia, neljää eri harrastuskerhoa ja päiväkotiryhmää. Siellä on jopa 25 oppilaan kyläkoulu!
Kylätoiminnassa ihmiset tulevat eri taustoista, yhteistä on halu kehittää omaa kylää. On erilaisia trendejä, toivotaan koirapuistoa taikka kuntoportaita. Haetaan rahoitusta ja järjestetään talkoita. Kävin hetki sitten Lapissa. Sinne oli muuttanut etelästä lumilautailijoita. He tuumivat, että olisi kiva tutustua naapureihin ja liittyivät asukastoimintaan. Myös maaseudun elämä kiinnostaa. Yksi Helsingin Sanomien viime vuoden katsotuimmista videoista kertoo Kauhajoen traktoripojista.
Kuka?
Aleksi Koivisto
Ammatti: Toiminnanjohtaja Suomen kylät ry
Tausta: Hallintotieteiden maisteri Vaasan yliopistosta. Kotoisin Ähtäristä. Toiminut erilaisissa opiskelija-, nuoriso- ja ihmisoikeus järjestöissä. Ollut Setan varapuheenjohtaja. Aloittanut nykyisessä pestissä joulukuussa 2021.
Harrastukset: Kotimaan matkailu, padelin pelaaminen ja leipominen.