”Helsinkiläiset rouvat tulevat niin kaatamaan lompakkonsa Kuopioon!”, Fatim Diarra intoilee.

Karoliina Partanen kysyy nauraen, voiko Fatim lupautua bussiemännäksi, ja se hänelle sopii. Enää heidän tulee saada kansanedustajakollegoiltaan riittävä tuki, jotta Karoliinan aloite kuopiolaisen Minna Canthin kotitalon kunnostamisesta saadaan taottua läpi.

Viime keväänä eduskunnassa työnsä aloittaneet naiset ovat löytäneet toisensa muutenkin kuin työn merkeissä. Haastatteluun he saapuvat eduskunnan kuntosalilta. Kabinetti on varattu, nyt on aika puhua puoluerajat ylittävästä ystävyydestä.

Karoliina Partanen: Sain kokouksessa istuneelta puhelimeeni viestin. ”Naama toisenlaiseen asentoon.” Se tuli pöydän toisella puolella istuneelta Fatimilta.

Fatim Diarra (nauraen): Kyllähän se helpottaa päätöksentekoa, jos kaikki ei tajua, että sua vituttaa.”

K: Me on nopeasti opittu näkemään ilmeistä toistemme ajatukset. Tänäänkin kuntosalilla tajusin mitä olet sanomassa ennen kuin avasit suusi.

Eduskuntaan on tärkeää saada eri puolueista edustajia, joilla on empatiakykyä, älykkyyttä ja perse, joka kestää istumista.

F: Meidän ystävyys on syventynyt tosi nopeasti.

K: Tutustuimme toisiimme kaksi vuotta sitten, siis ennen eduskuntaan tuloa. Olimme molemmat tehneet pitkään työtä naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Minä asianajajana ja väkivaltaa kokeneiden naisten puolustajana ja Fatim Naisasialiitto Unionin puheenjohtajana. Ensikohtaamisemme tapahtui Teamsissa.

F: Sen puhelun jälkeen minä kiljaisin: ”Toi on mun mimmi!”

Toimistolla joku kysyi, tiesinkö, että hän on Kokoomuksessa. Ei minua kiinnostanut. Ei feminismi ja naisten asioiden edistäminen ole vain yhden puolueen omaisuutta. Mitään työtä eduskunnassa ei edistetä omaan nurkkaan menemällä ja muita pois eristämällä.

K: Jo ensimmäisessä puhelussa vaikutuin Fatimin osaamisesta liittyen naisten kokemaan väkivaltaan ja aloin seurata Fatimia somessa.

F: Kun minulta vaalien aikaan kysyttiin suosituksia muiden vaalipiirien ehdokkaista, vastasin, että jos jollain on sellainen mielenhäiriö, että äänestää Kokoomusta, ehdotan Karoliinaa. Eduskuntaan on tärkeää saada eri puolueista edustajia, joilla on empatiakykyä, älykkyyttä ja perse, joka kestää istumista. Karoliina on juristi, ja he ovat tottuneet lukemaan paljon papereita.

K: Niin me molemmat pääsimme läpi ja bongasimme käytävällä toisemme.

F: Olin ihan että, oo, friendly face!

Karoliina: Olemme nykyään täällä aivan paita ja peppu. Kuulumme samoihin valiokuntiin ja lounastamme usein yhdessä.

F: Ystäviä meistä tuli viimeistään syksyn maakuntareissulla Karoliinan kotikaupungissa Kuopiossa. Meillä on molemmilla suunnitelmana pelastaa Kanttila, kirjailija Minna Canthin talo. Olin varaamassa itselleni hotellia, mutta Karo sanoi, ettei se käy ja kutsui minut kotiinsa.

K: Ja minun 9-vuotiaasta Luukas-pojasta tuli heti Fatu-fani.

F: Me katsoimme Luukaksen kanssa illalla Amazing Racea ja siinä kuulin, että Luukaksella oli enkunkoe tulossa. Minä olen tehnyt ennen opettajan töitä, joten aamupalapöydässä otimme kirjat esiin ja kysyin, mikä näistä on vaikeaa, harjoitellaanpas.

K: Luukas muuten sai kympin siitä kokeesta. Saat tulla meille uudelleenkin!

F: Kiitos!

K: Minna Canthilla on valtava merkitys myös siihen, että me kaksi nyt istumme täällä eduskunnassa. Hän edisti naisten asemaa.

F: Ja äänioikeutta.

K: Ja mahdollisuutta asettua vaaleissa ehdolle. Ihan samojen asioiden kanssa me täällä teemme työtä kuin Minna: parannamme vähäosaisten asemaa ja koulutusta.

F: Ja naisten työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Suomessa on paljon naisia, joilta puuttuu paikka kohdata toisiaan ja puhua kokemistaan ongelmista. Helsingissä sellaisia paikkoja on paljon, mutta maakunnissa vähemmän.

K: Nyt me tuomme Minnan viestiä tähän päivään. Maailmalla on nyt vahva push back -liike, joka yrittää työntää naisasiaa taaksepäin. Mikä olisi parempi paikka edistää naisten asemaa ja käydä keskusteluja kuin Kanttila? Se on talo, josta tämä kaikki sai Suomessa alkunsa.

F: Kanttilasta parin korttelin Kuopion keskustassa päässä on J.V. Snellmannin kotitalo, joka on pantu priimakuntoon. Tietysti, koska Snellmannilla oli kivekset!

K: Ja oliko se auki vain kerran kuussa?

F: Kerran vuodessa! Ja Kanttila mätänee pystyyn. Onneksi Kuopion päättäjien uusi sukupolvi eli sinä Karoliina ja Keskustan Aleksis Eskelinen olette tehneet Kanttilan kunnostamisesta talousarvioaloitteen. Seuraava askel on survoa se täällä eduskunnassa läpi. Siihen tarvitaan monen puolueen tahtoa.

K: Suomessa on paljon naisia, joilta puuttuu paikka kohdata toisiaan ja puhua kokemistaan ongelmista. Helsingissä sellaisia paikkoja on paljon, mutta maakunnissa vähemmän. Kun me koleana sunnuntaina järjestimme Kanttilassa tasa-arvosta keskustelutilaisuuden, sinne tuli todella paljon naisia. Tarvetta tällaiselle on.

F: Saman ilmiön näin myös Kajaanissa ja Rovaniemellä: saleihin piti kantaa lisää penkkejä. Suomi ei todellakaan ole tasa-arvoinen maa vaan monella mittarilla menemme nyt taaksepäin.

Kun naisten koulutustustaso paranee ja miesten alenee, me ei löydetä enää puolisoita, ei synny matchimatchia.

K. Minna Canthin aikana tytöt eivät saaneet käydä koulua. Nyt ongelma on pojilla. Heidän lukutaitonsa ja osaamistasonsa suhteessa tyttöihin heikkenee.

F: Totta! Hiljattain Ylen uutisessa selvisi, että suomalaisista alle 30-vuotiaista miehistä joka neljäs oli sitä mieltä, että väkivalta on joissain tilanteissa hyvä tapa edistää tavoitetta. Naisista niin ei ajatellut yksikään.

K: Tässä tullaan tilanteeseen, että kun naisten koulutustustaso paranee ja miesten alenee, me ei löydetä enää puolisoita, ei synny matchimatchia.

F: Nuoret tytöt menestyy koulussa ja lähtevät suurempaan kaupunkiin opiskelemaan. He saavat ammatin, harrastavat ehkä kulttuuria ja kentes naiserityiset kysymykset kiinnostavat. Se, että siinä tilanteessa haluaisi palata kotikylälle yhteen sen jätkän kanssa, joka ei lue yhtään kirjaa eikä keskustele muusta kuin kalastuksesta…

K: Tai susien metsästyksestä…

F: Se ei ehkä ole joka tytön unelma. Ratkaisu tähän ei tietenkään ole tyttöjen alas painaminen vaan miten kannustaa poikia vielä enemmän. Ja etenkin maahanmuuttajataustaisia poikia.

K: Ja niitä poikia, jotka tulevat vähemmän koulutetuista perheistä.

F: Juuri näin. Ennen koulumaailmassa käytettiin positiivisen diskriminaation määrärahatyökalua, ja sillä me saatiin kirittyä kiinni niitä eroja. Mutta sekin vaikutus kohdistui eniten tyttöihin. Nyt pitää tarkastella minkälaisia toimenpiteitä voidaan luoda, jotta pojat kokevat enemmän kuuluvuutta.

K: Lapsiperheköyhyyden ei pidä antaa kasvaa. Meidän on pidettävä huolta lapsista ja pidettävä heidät mukana tässä yhteiskunnassa.

Me ei voida rakentaa mallia, jossa postinumero tai vanhempien tulotaso määrittää, mitä sä uskallat tulevaisuudesta haaveilla.

F: Samaan aikaan Suomi on EU:ssa maa, jossa toisen polven maahanmuuttajien pojat jatkavat kaikkein vähiten korkeakouluihin. Eli me petämme sen lupauksen hyvinvointivaltiosta sekä pojille että maahanmuuttajataustaisille ihmisille. Maana, jossa meillä on nuoria 0,001 prosenttia per kuusi miljoonaa vanhusta meillä ei ole varaa tähän. Tämä on paska diili!

K: Onneksi tässä haastavassa tilanteessa pystymme kuitenkin panostamaan perusopetukseen ja lisäämme määrärahoja. Se on minusta oikea tie.

F: Tässä tilanteessa lapsiperheköyhyyden on arvioitu kasvavan. Me ei voida rakentaa mallia, jossa postinumero tai vanhempien tulotaso määrittää, mitä sä uskallat tulevaisuudesta haaveilla.

K: Halusin muuten jo kuntosalilla puhua sinulle siitä, että me voisimme tanessa (tasa-arvoasiain neuvottelukunta) ottaa esille Suomen segregoituneet eli naisten ja miesten työmarkkinat.

F: Todellakin! Ne on koko EU:n jakautuneimmat. Olen mukana! Edelleen me käydään niitä samoja taisteluita kuin meidän äidit ja isoäidit kävi. Aborttilaki saatiin just valmiiksi. Me tuetaan myös meidän siskoja näissä taisteluissa muissa maissa.

Adrenaliini virtasi ja kädet hikosivat, mutta se oli pakko. Heitin puheeni helvettiin, katsoin niitä ukkoja silmiin ja vaadin Irania vapauttamaan Nobel-palkitun Narges Mohammadin.

K: Meidän on myös mahdollista tukea niitä globaaleja yhteiskuntia, joista Minna Canthin aikana ei vielä ollut paljon tietoa. Esimerkiksi Afganistanissa naiset ja tytöt ja muissa maissa, missä muslimi… Tai sä ehkä pystyt paremmin sanomaan, millä sanalla, se ei varmaan ole muslimi…

F: Ei, se on ääri-islamia. Kaikkea tuollaista tapahtuu myös konservatiivisen kristinuskon verukkeella. Siis naisten oikeuksien ja naisten kehollisten oikeuden rajoittamista.

K: Meillä täällä on sananvapaus ja me tiedämme niistä ongelmista ja meillä on velvollisuus puuttua niihin. Kuten sinä Fatu Parlamenttienvälisen liiton kokouksessa laitoit iranilaiset ukot järjestykseen!

F: Adrenaliini virtasi ja kädet hikosivat, mutta se oli pakko. Heitin puheeni helvettiin, katsoin niitä ukkoja silmiin ja vaadin Irania vapauttamaan Nobel-palkitun Narges Mohammadin. Hän on taistellut naisten oikeuksien puolesta. Woman my freedom! Seuraavana päivänä ne miehet kirosivat minut, mutta minä en usko taikaan.

Minä olen aina ajatellut olevani iloinen feministi, mutta maailma on tuonut siihen kitkeriä sävyjä.

K: Minä en käytä sanaa feministi, puhun tasa-arvosta…

F: Koska olet Kokoomuksesta.

K: Ja Savo-Karjalasta!

F: On ihan eri asia sanoa tekevänsä feminististä politiikkaa Juupajoen tai Kallion torilla.

K: Monet minua äänestäneet miehet ovat tulleet sanomaan, että puhu vähemmän siitä feminismistä. Mutta en anna sen vaikuttaa. Samalla saan paljon kehuja siitä, mitä teen.

Karoliina: Toisinaan kaipaan vanhaa työtäni asianajajana. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin saada vuosia väkivaltaisessa suhteessa elänyt nainen uskomaan, että hänestä on vaikka mihin. Monet asiakkaani ovat päässeet turvakotiin ja tuettuna uuteen elämään.

F: Vielä sinä pääset takaisin siihen työhön. Olen muuten huomannut, että mitä kokeneempi poliitikko, sitä laajemmin heillä on ystäviä eri puolueista.

K: Ihailen Silvia Modigia (vas.), joka eduskunnassa ollessaan halusi käydä jokaisen kansanedustajan kanssa kahvilla ja pyrki löytämään jotakin yhteistä.

F: Minä voin olla ystävä kenen tahansa kanssa, paitsi perussuomalaisten. Siinä menee raja. Ihmisoikeuksia täytyy kunnioittaa.

K: Minä olen asianajajana tottunut siihen, että asiat riitelevät, eivät ihmiset. Emme mekään ole joka asiasta sinun kanssa samaa mieltä.

F: Ei tietenkään. On myös hyvä sparrata omaa ajatteluaan. Talous- ja työasioista olen valmis vääntämään, mutta ihmisoikeuksista en. Jos joku hyväksyy rasismin tai sanoo, että homoilla ei ole samoja oikeuksia, siinä menee raja.

K: Olet silti kaikille tosi ystävällinen täällä.

F: Tietenkin, olemme töissä täällä. Italiassa työmatkalla jopa jaoin perussuomalaisen edustajan kanssa ruuat, kun halusimme maistaa samoja annoksia. Söimme samalla haarukalla samalta lautaselta. Mutta en mitä heidän kanssa kuntosalilla käy enkä kutsu kotiini!

K: Kun muuten saan Helsingin-kodin remontin valmiiksi, pidän hirveät tuparit! Meidän täytyy päästä pian jo juhlimaan!