1. Toimiiko talousjärjestelmämme kuten pitää?

Mielestäni ei. Meillä on järjestelmä, joka voi kattaa moninkertaisesti koko ihmiskunnan tarpeet, mutta silti puolet ihmisistä ei saa edes kaikkein välttämättömimpiä tarpeitaan tyydytettyä. Lisäksi talousjärjestelmämme perustuu jatkuvaan tuotannon ja kulutuksen lisäämiseen – ei yhteiskunnan tarpeita – vaan yritysten voittojen maksimointia varten. Tällaisesta järjestelmästä tulee nopeasti tuhoisa ympäristölle.

2. Miksi talouskasvu huomioidaan kaikissa päätöksissä, mutta ympäristöä ei?

Päättäjät keskittyvät talouskasvuun siksi, että he ovat suurelta osin niiden ihmisten vallassa, jotka ovat kasvun pääasiallisia hyötyjiä. Ympäristöpolitiikka on yleensä eliitin intressejä vastaan. Myös sillä on osuutensa, että poliitikot tietävät taloutemme olevan kasvusta riippuvainen. On olemassa vaihtoehtoinen ratkaisu: voimme siirtyä kasvun jälkeiseen talouteen.

3. Pystymmekö muuttamaan talousjärjestelmäämme välttääksemme ilmastokatastrofin?

Meidän on siirryttävä kasvun jälkeiseen, jälkikapitalistiseen talouteen, joka on tehty vastaamaan ihmisten tarpeisiin samalla kun vähennämme energian ja resurssien liiallista käyttöä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu itsestään. Se vaatii yhteistä poliittista liikettä.

4. Miten voimme nostaa globaalin etelän elintasoa kestävällä tavalla?

Useimmat globaalin etelän maat ovat yhä kestävällä tasolla. Ongelmana on, että iso osa globaalin etelän resursseista ​​käytetään rikkaiden maiden palvelemiseen. Mieti kaikkea sitä työvoimaa, maata ja resursseja, jotka käytetään pikamuotiin. Ne voitaisiin käyttää ravitsevan ruoan kasvattamiseen. Etelän taloudet tarvitsevat strategioita päästäkseen eroon tästä järjestelmästä.

5. Pitäisikö globaalin pohjoisen laskea elintasoaan?

Se riippuu siitä, mitä elintasolla tarkoitetaan. Rikkaissa maissa resurssien käyttö on kestämätöntä, mutta niissä on myös köyhyyttä. Tämä johtuu siitä, että resurssit mobilisoidaan ihmisten tarpeiden sijaan pääomaan. Meidän on siirryttävä järjestelmään, joka keskittyy ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen julkisilla palveluilla ja samalla vähentää liiallista resurssien käyttöä. Meillä on näyttöä siitä, että tällainen talous parantaa hyvinvointia.

Köyhät maat eivät ole alikehittyneitä, niitä hyväksikäytetään liikaa.

6. Ovatko taloustieteen käyttämät mittarit toimivia?
BKT ymmärretään laajalti surkeaksi mittariksi hyvinvoinnille, vaikka sitä usein käytetäänkin niin. Se ei sisällä tuotannon sosiaalisia ja ekologisia kustannuksia. BKT ei ole ihmisen hyvinvoinnin vaan kapitalismin hyvinvoinnin indikaattori. On olemassa vaihtoehtoisia indikaattoreita, kuten aidon kehityksen mittari (GPI).

7. Miksi ajatus ikuisesta talouskasvusta elää edelleen?
Luulen, että ihmiset pitävät BKT:ta abstraktiona. Saattaa tuntua mahdolliselta, että BKT voidaan irrottaa todellisista resursseista, jolloin se voi nousta ikuisesti, mutta näin ei ole. BKT on tuotannon mittari ja lisääntynyt kasvu merkitsee tuhoa ympäristölle.

8. Tuleeko aina olemaan rikkaita ja köyhiä alueita vai voidaanko tilanne muuttaa?

Se voidaan muuttaa ja se on muutettava. Ei ole järkeä jatkaa ylikuluttavan oligarkkiluokan tukemista keskellä ympäristökriisiä. Meidän on vähennettävä rikkaita enimmäistulopolitiikalla, se on tehokkain yksittäinen ilmastopoliittinen teko. Mitä tulee maiden väliseen epätasa-arvoon, korkean tulotason maiden tulee vähentää resurssien käyttöä, kun taas alhaisemman tulotason maiden tulisi ottaa resursseja takaisin saavuttaakseen kehitystavoitteet.

9. Miten meidän pitäisi edetä saavuttaaksemme globaalin tasa-arvon?

Monenvälisellä tasolla voimme demokratisoida instituutiot, jotka hallitsevat globaalin talouden sääntöjä, kuten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston. Nyt rikkailla mailla on niissä eniten valtaa. Etelä taas tarvitsee strategioita, joita kutsun yksipuoliseksi dekolonisaatioksi. Niiden pitäisi esimerkiksi vähentää riippuvuutta ulkomaisesta pääomasta.

10. Ymmärtävätkö ihmiset globaalissa pohjoisessa tarpeeksi hyvin etelän ja pohjoisen välistä kuilua?

Eivät ymmärrä. Hallitseva uskomus on, että köyhät maat ovat jäljessä. Ihmiset myös uskovat, että rikkaat maat antavat hyväntahtoisesti apua köyhille maille. Kumpikaan näistä ei ole totta. Köyhät maat eivät ole alikehittyneitä, niitä hyväksikäytetään liikaa. Avunsiirrot pohjoisesta etelään ylittyvät moninkertaisesti resurssien viemisen vuoksi. Köyhät maat kehittävät rikkaita maita.

Keynote Jason Hickel: Kohti kapitalisminjälkeistä taloutta Maailma kylässä -festivaaleilla sunnuntaina 29.5. klo 16.00–16.25, Online, Tiivistämö.