Rajavirkailija ojentaa matkailijalle passin lisäksi heleänsinisen esitteen. Se on viesti Abu Dhabin poliisilta. ”Rakas vierailija! Tervetuloa Arabiemiirikuntien liittoon. Ole tietoinen maan laeista ja tavoista, jotta varmistat, että vierailustasi tulee miellyttävä. On sinun vastuusi tuntea laki. Ole ystävällinen ja noudata sitä.”

Takasivu ohjeistaa tarkemmin. Alkoholia ei saa juoda julkisella paikalla, ei häiritä yleistä rauhaa. Huumeet on kielletty, samoin prostituutio. Yksi kielloista niputtaa yhteen kolme ei-eitä: asunnottomuuden, kerjäämisen ja ihmiskaupan. Kiellettyjä paikkoja ei saa valokuvata.

Suomessa asuva valokuvaaja Filippo Zambon päätyi Abu Dhabiin työkeikalle, kuvaamaan ranskalaislehdelle juttua Abu Dhabin elokuvafestivaalista. Festivaalilla riittää rahaa ja kunnianhimoa, mutta järjestäjien hartaista toiveista huolimatta maailman nimekkäimmät tähdet jättävät sen väliin.

Festivaalin kimallusta ja yltäkylläisyyttä kuvatessaan Zambon käänsi kameran välillä myös toisaalle: festivaalin puitteita rakentavaan työväkeen, torikauppiaisiin, rakennusmiehiin. He kaikki olivat kotoisin jostakin muualta. Koko maa nimittäin pyörii ulkomaisen työvoiman varassa.

Festivaaliväen mielestä moisen porukan kuvaaminen oli outoa. Mutta ei sentään kiellettyä.

Työnantajan vallassa

Zambon on kuvannut paljon eri puolilla maailmaa, mutta Abu Dhabin äärimmäiset vastakohdat yllättivät. Festivaalivieraat juhlivat viiden tähden ilmastoidussa luksuksessa, siirtotyöläiset tekivät ulkona pitkää päivää yli 40 asteen paahteessa.

Abu Dhabi on osa seitsemästä emiirikunnasta muodostuvaa Arabiemiraattien liittoa. Abu Dhabin emiirikunta on liittovaltion talousveturi ja emiirikunnista pinta-alaltaan suurin. Sen väestö on kymmenkertaistunut sitten vuoden 1975, yli kahteen miljoonaan.

Abu Dhabin kaupunki puolestaan on koko liittovaltion pääkaupunki. Se on kasvanut nopeasti helmenkalastajien kylästä liikemaailman keskukseksi.

Asukkaita kaupungissa on reilut 600 000, ja siellä on käynnissä valtavia rakennushankkeita. Kaupungin edustalla olevalle Saadiyat-saarelle on rakenteilla tutunkuuloisia rakennuksia: Guggenheim, Louvre ja New York University. Ne kaikki avaavat sivupisteensä Abu Dhabiin.

Rakennukset nousevat vierastyövoimalla. Arabiemiraattien väestöstä vain alle kolmannes on maan omia kansalaisia. Heitä ei näy rakennuksilla eikä muillakaan tavanomaisilla työpaikoilla, ainakaan muualla kuin johtoportaassa.

Käytännön työt tekevät vierastyöläiset, joiden oleskelulupa on sidoksissa työlupaan. He ovat paljossa riippuvaisia työnantajastaan. Liian riippuvaisia, väittävät useat ihmisoikeusjärjestöt.

Arabiemiraateissa ja muissa Persianlahden valtioissa on käytössä niin kutsuttu kefala-järjestelmä. Siinä työnantajaa kutsutaan ulkomaisen työntekijän ”sponsoriksi”. Maahantulo onnistuu vasta siinä vaiheessa, kun tulijalla on jo olemassa työsopimus abudhabilaisen työnantajan kanssa.

Työpaikkaa saa vaihtaa aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua maahan tulosta, ja silloinkin vain työnantajan luvalla. Jos työntekijä jättää työpaikkansa, työnantajan on ilmoitettava siitä viranomaisille, jotka puolestaan peruvat tämän oleskeluluvan.

Arabiemiraateissa ja muualla Persianlahdella valtiot pitävät yllä selvää juopaa omien kansalaistensa ja maahan tulijoiden välillä. Siksi sana siirtotyöläinen kuvaa tilannetta paljon vaikkapa maahanmuuttajaa paremmin. Tulijoiden on käytännössä mahdotonta saada kansalaisuutta, tai edes jäädä maahan pidemmäksi aikaa.

Suurin osa rakennustöissä olevista siirtotyöläisistä on kotoisin Intiasta ja sen naapurimaista. He ovat pääasiassa köyhiä, vain vähän koulua käyneitä miehiä. Ja moni heistä on maksanut paljon rahaa päästäkseen Abu Dhabiin töihin.

Niin ei pitäisi olla, sillä Arabiemiraattien liiton laissa kielletään työnvälittäjiä perimästä siirtotyöläisiltä työnvälitys- tai matkakuluja.

Kaunisteltua totuutta

Amerikkalainen ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on seurannut useiden vuosien ajan Abu Dhabin edustalla olevan Saadiyat-saaren rakennustyöntekijöiden asemaa. Osa aikaisemmista huolenaiheista – kuten puutteet palkanmaksussa ja terveysvakuutuksissa – näyttävät olevan korjaantumassa.

Yksi ongelma pitää kuitenkin sitkeästi pintansa: suurin osa maahan tulevista työntekijöistä joutuu yhä maksamaan merkittävän summan rahaa saadakseen työpaikan.

Esimerkiksi 32-vuotias bangladeshilaismies oli maksanut työpaikan välittäneelle agentille lähes 2000 euroa. Kahden vuoden työskentelyn jälkeen lainaa oli vielä paljon lyhennettävänä. ”Jos työskentelemme putkeen kuusi vuotta, voimme jäädä voitolle. Kolme vuotta ei siihen riitä.”

Toinen merkittävä ongelma on se, ettei tarjolla oleva työ läheskään aina vastaa sisällöltään eikä palkaltaan sitä, mistä lähtömaassa on sovittu. Välitys- ja matkakuluja varten velkaa ottaneella siirtotyöläisellä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta alkaa perätä oikeuksiaan.

Kotiinpaluu ei yleensä ole vaihtoehto, sillä rahat velanmaksuun on tienattava jossakin. Ja sovittua huonommat ehdot Abu Dhabissa voivat silti peitota kotiseudulla tarjolla olevat ansaintamahdollisuudet.

Miksi sitten Persianlahden maihin riittää tulijoita, vaikka työoloissa ja -ehdoissa on niin paljon ongelmia? Tätä on tutkinut muun muassa yhdysvaltalainen antropologi Andrew Gardner. Hän muistuttaa, että päätös lähteä siirtotyöläiseksi on monen eri tekijän summa.

Kaikkein ilmeisin syy on tietenkin taloudellinen: Persianlahden maissa matalapalkkatöistä maksetaan siirtotyöläisten kotimaita paremmin.

Monen lähtöpäätöstä avittaa myös kotimaan huono turvallisuustilanne. Esimerkiksi Sri Lankasta ja Nepalista lähdettiin siirtotyöläisiksi erityisen paljon juuri aseellisten konfliktien aikaan. Eikä päätös läheskään aina ole yksin lähtijän, vaan usein taustalla on koko suvun päätös lähettää yksi jäsenistään ulkomaille tienaamaan.

Gardner muistuttaa, että lähtöpäätökseen vaikuttaa usein myös väärä tieto. Työpaikkojen välittämisellä tienaavien yritysten kannattaa maalata kohdemaasta mahdollisimman positiivinen kuva. Toisaalta myös moni siirtolainen kertoo kotiseudulla omista kokemuksistaan kaunistellun version.

Kukaan ei halua tunnustaa tulleensa huijatuksi.

Lähteet: Migrant Labor in the Gulf. Working group summary report, Georgetown University, Qatar; Human Rights Watch: The Island of Happiness Revisited; PriceWaterhouseCooper-konsulttitoimiston monitorointiraportti abudhabilaisen Tourism Development & Investement Companyn yhteiskuntavastuusta.