Iltapäivän aurinko porottaa kahvilan terassille Luxemburgin aukiolla, Euroopan parlamentin edessä.
Tuulia Syväsen
työpäivä Brysselissä on ohi. Takana on paneelikeskustelu kansainvälisen kuluttajaliiton kanssa ja tapaaminen Euroopan komission sisämarkkinaosastolla.
Nyt Syväsellä on pari tuntia aikaa ennen kuin juna Bonniin lähtee. Siellä sijaitsee hänen varsinainen työpaikkansa: Fairtrade Labeling Organizationin eli FLO:n päämaja. Siellä on ollut myös Syväsen koti viimeiset kuusitoista kuukautta.
”Alunperin kyse piti olla vain neljän kuukauden pestistä”, Syvänen aloittaa ja tilaa omenamehua.
Tai oikeastaan hänen ei pitänyt lähteä ollenkaan.
Marraskuussa 2008 FLOn johtaja Rob Cameron kyseli Syväseltä, tietäisikö Suomen Reilun kaupan edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja sopivia ehdokkaita järjestön johtoryhmän uuteen tehtävään. Vai olisiko hän itse kiinnostunut?
Syvänen nauroi.
”Sanoin, että mullahan on Suomessa hyvä työ ja perhe. Kotona puhuin asiasta miehelle, joka totesi, että no, kiinnostaako? En ollut edes ajatellut asiaa niin pitkälle…Mutta joo, kyllä kiinnosti!”
Syvänen muutti Bonniin helmikuussa 2009. Neljän kuukauden kuluttua häneltä kysyttiin, haluaisiko hän jatkaa. Syvänen suostui vuoden pestiin.
Viime toukokuussa hänet nimitettiin vakituisesti FLO:n operatiiviseksi johtajaksi. Hänen lisäkseen johtotiimiin kuuluu toimitusjohtaja ja talousjohtaja.
Syväsen toimenkuva on laaja. Henkilöstöjohtamisen lisäksi yhteisen toimintasuunnitelman laatimista, viestintää, tuottajien tukitoimintaa, standardien asettamista ja uusien markkinoiden kehittämistä.
”Isoja asioita”, sanoo Syvänen ja hymyilee. ”Tuntuu, että voin saada paljon aikaan.”
Itselle räätälöity työ
Älykäs, kunnianhimoinen, määrätietoinen, nopea omaksumaan asioita, hallitsee isoja kokonaisuuksia.
Näillä sanoilla entiset työtoverit kuvailevat Syvästä. Ominaisuuksia, jotka ovat hyödyllisiä ihmiselle, joka haluaa vaikuttaa. Ja Syvänen on aina halunnut.
Kun hän kuusitoistavuotiaana liittyi Luonto-Liittoon ja Tampereen kehitysmaakauppayhdistykseen, hän ei osannut kuvitella, että vaikuttamisesta tulisi ammatti.
Mutta kun juuri perustettu Reilun kaupan edistämisyhdistys etsi tiedottajaa alkuvuodesta 1999, Syvänen ei epäröinyt. Takana oli tiedotusopin opintoja, töitä toimittajana ja tuore muutto Helsinkiin. Työ oli kuin Syväselle räätälöity.
”Meitä oli silloin kaksi työntekijää: toiminnanjohtaja ja minä. Käytössämme yksi huone, kasa pahvilaatikoita eikä yhtään kaupallista kumppania.”
Puoli vuotta myöhemmin, elokuussa 1999, Syvänen oli jo lanseeraamassa reilun kaupan norsumerkkiä ja ensimmäisiä tuotteita. Kahvi ja tee rantautuivat Helsingin Kauppatorille symbolisesti Estelle-laivalla, piispa Eero Huovisen siunaamina.
”Se oli hieno hetki. Mukana oli hondurasilainen viljelijä, ulkoministeriön väkeä, kaupallisia kumppaneita – paljon toimijoita!”
Kun Reilun kaupan edistämisyhdistys perustettiin, tarjonta rajautui kehitysmaakauppojen Africaféeseen. Syvänen ja silloinen toiminnanjohtaja Lasse Kosonen aloittivat saman tien neuvottelut suomalaisten paahtajien kanssa.
”Lähes kaikki lähtivät heti mukaan: Meira, Kesko, Pirkka, Robert’s Coffee…”, Syvänen luettelee. ”Pauligin poisjäänti oli tietysti pettymys sen merkittävän markkina-aseman takia.”
Hittituote: banaani
Toinen merkittävä asia oli reilujen banaanien saapuminen Suomen markkinoille vuonna 2001. Menekki ylitti odotukset. Viikossa banaaneja tilattiin ympäri Suomea, ja vuoden aikana niitä myytiin yli miljoona kiloa.
”Teetätimme myös hauskat banaaniasut, joihin pukeutuneet hahmot seikkailivat pitkin kaupunkeja”, Syvänen naurahtaa.
Banaaneista tuli reilun kaupan hittituote. Vuonna 2008 niitä myytiin Suomessa 9,4 miljoonaa, eli 17 prosenttia markkinoista.
Mutta miksi juuri banaani?
Syvänen vastaa entisen tiedottajan tottumuksella: tarkoilla luvuilla ja selkeillä lauseilla.
”Hinnoittelu on ollut asiallista ja kilpailu on toiminut. Suomalaiset myös kuluttavat paljon banaaneja, noin 12 kiloa per kapita. Banaani on myydyin hedelmä ja tärkeä ruokakaupan tuote – prosentti koko liikevaihdosta. Ehkä se on myös symbolinen reilun kaupan tuote, sellainen jossa kiteytyy monta ongelmaa.”
Kansainvälisiä banaanimarkkinoita hallitsee muutama monikansallinen yritys, joiden rinnalla pienviljelijöille jää vain vähän neuvotteluvaraa. Valitsemalla reilun kaupan hedelmän kuluttajalla on tunne siitä, että hän vaikuttaa.
Kaikki voittavat
Syvästä kuunnellessa tulee selväksi, että reilu kauppa on aina yhdistelmä kuluttajan valintoja ja markkinastrategiaa. Pelkät ideologiset ja eettiset argumentit eivät riitä – on osattava neuvotella markkinoiden säännöillä.
”Reilun kaupan konsepti on, että kaikki voittavat. Tuottajalle jää asianmukainen korvaus ja reilun kaupan lisä, joka jää kuluttajan maksettavaksi tai joka voidaan imeä maahantuontiketjun kautta, jos volyymit ovat tarpeeksi suuret.”
Ja kun Suomen keskittyneillä vähittäiskauppamarkkinoilla yksi lähtee mukaan, muidenkin on pohdittava asiaa. Nykyisin jokaisella yrityksellä on oltava jokin vastaus ympäristöasioihin ja vastuullisuuskysymyksiin. Reilun kaupan merkki on helppo väline, sillä sertifiointi ja valvonta ovat muiden vastuulla.
Syvänen onkin kymmenen vuoden aikana nähnyt enemmän onnistumisia kuin pettymyksiä. Siitä kertoo jo pelkästään se, että Suomessa on nykyisin tarjolla 1 500 reilua tuotetta, joita myytiin viime vuonna 86,9 miljoonalla eurolla – 16,31 euroa jokaista suomalaista kohti.
Puljusta organisaatioksi
Reilun kaupan edistämisyhdistys on muuttunut pienestä järjestöstä 14 henkilöä työllistäväksi organisaatioksi. Norsumerkistä luovuttiin vuonna 2003 ja tilalle tuli kansainvälisessä käytössä oleva reilun kaupan merkki.
Samassa ajassa Syvänen siirtyi tiedottajan toimesta ensin projektipäälliköksi, sitten kukista ja hedelmistä vastaavaksi tuotepäällikköksi. Vuonna 2005 hänestä tuli toiminnanjohtaja.
Kun Syvänen lähti Bonniin helmikuussa 2009, reilu kauppa oli Suomessa siirtynyt vaihtoehtoliikkeistä tavallisten ruokakauppojen hyllyille. Ehkä siksi tavoitteet uudessa työssä eivät pelota Syvästä.
Juuri pelottomuus onkin yksi niistä piirteistä, jonka entiset työtoverit Syväseen liittävät.
”Tuulia ei pelännyt ketään, vaikka Reilun kaupan edistämisyhdistys toimii hyvinkin isojen kaupallisten toimijoiden kanssa. Siinä mielessä pesti Bonnissa sopii Tuulialle kuin nenä päähän. Hän on äärimmäisen kunnianhimoinen reilun kaupan kasvun suhteen”, entinen työtoveri toteaa.
Toinen läheinen työtoveri kertoo Syväsen olevan niin sitoutunut reiluun kauppaan, että hän otti siihen kohdistuneen kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena. ”Siksi hän saattoi joskus puolustaa reilua kauppaa liiankin kipakasti.”
Juuri omaan asiaansa uskomista, sitoutumista ja suurten asioiden tavoittelua tarvitaan myös nykyisessä työssä. FLO on asettanut tavoitteekseen viisinkertaistaa viljelijöiden määrän ja kymmenkertaistaa vähittäiskaupan arvon vuoden 2015 loppuun mennessä.
Tavoitteet ovat kovat, mutta Syvänen on vakuuttunut, että ilman niitä ei saada aikaan suuria muutoksia ja isoja innovaatioita. Eikä hän luonteensa mukaisesti pidä lukuja saavuttamattomina – päinvastoin. Reilun kaupan vuosittainen kasvu on ollut kaksinumeroista useilla markkinoilla jo pitkään.
”Päätuotteiden, kuten kahvin, teen, kaakaon tai kukkien saralla on paljon kasvunvaraa. Aiomme myös lisätä näiden tuotteiden markkinasegmenttejä. Esimerkiksi kahvista voidaan tehdä pikakahvia ja erilaisia jauhatuksia. Ja banaaneista voidaan tehdä raaka-ainetta soseisiin, vauvanruokiin, kakkuihin…”
Myös tuotevalikoimaa on tarkoitus lisätä. Uusimpia valtauksia ovat pavut ja kulta, joka tulee markkinoille ensi vuonna. Standardeja ollaan kehittelemässä myös katkaravuille, silkille, pellavalle ja bioenergian tuotantoon käytettävälle jatropha-kasville. Samalla reilu kauppa laajenee uusille markkinoille, kuten Puolaan, Tsekkiin, Brasiliaan, Intiaan ja Etelä-Afrikkaan.
Turismille sertifikaatti
Yksi tärkeä aluevaltaus kuitenkin vielä puuttuu: ”Turismi kuljettaa suuria rahavirtoja pohjoisesta etelään. Toivottavasti sillekin saadaan joskus sertifiointi.”
Työssään Syvänen joutuu silloin tällöin kuulemaan kritiikkiä siitä, että sertifiointeja myönnetään monikansallisten yritysten, suurten kaupparyhmien tai halpaketjujen tuotteille. Hän ei näe siinä ongelmaa.
”Sertifioimme tuotteita, emme yrityksiä. Eri organisaatioilla on erilaiset roolit. Meidän roolimme on tukea reilua kauppaa, ei toimia boikottijärjestönä.”
Syvänen muistuttaa jälleen, että kyse on ennen kaikkea kaupasta. Jos ehdot ovat kohdallaan, tuottajat myyvät myös suuryrityksille.
”Ja tuottajien ääntä on kuunneltava. Reilu kauppa on tuottajalähtöinen järjestelmä ja sen pitää pysyä sellaisena. Emme me voi sanella ehtoja pohjoisesta. Toki joskus tuotteet floppaavat ja yrityksellä ei ole todellista halua sitoutua. Mutta se on kuitenkin aika harvinaista.”
Syvänen haaveilee, että EU-markkinoille pääsyyn asetettaisiin eettiset miniminormit – oli välineenä sitten reilun kaupan merkki tai jonkin muu järjestelmä.
”Ongelmat ja niiden ratkaisut tiedetään. Muutokseen ei vaadita paljoa.”
Mutta kun Syväseltä kysyy, mikä on uuden työn suurin haaste, hän puhuu hyvin konkreettisista asioista. Kuten siitä, miten keskittyä niihin asioihin, jotka muuttavat maailmaa eniten – sen sijaan että ryhtyisi hoitaman asioita, jotka joku muukin voisi tehdä. Tai siitä, miten motivoida 70 ihmisen tiimi niin, että jokainen tuntee olevansa tärkeä osa organisaatiota ja vaikuttavansa asioihin.
Ihan kuten kuluttajakin, joka ostaessaan reilun kaupan tuotteen on vakuuttunut siitä, että on omalla pienellä teollaan muuttamassa maailmaa paremmaksi.
”Tuulia keskittyy mieluummin isojen asioiden eteenpäin viemiseen kuin pilkun viilaamiseen”, entinen työtoveri kertoo. ”Ihan päällimmäisenä Tuuliaa leimaa kuitenkin sataprosenttinen sitoutuminen reiluun kauppaan. En tiedä ketään toista, joka uskoisi siihen järjestelmään niin täysillä.”
Tuulia Syvänen
- Syntynyt vuonna 1972.
- Opiskellut tiedotusoppia, valmistunut yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi.
- Työskennellyt 1999–2009 Reilun kaupan edistämisyhdistyksen tiedottajana, projektipäällikkönä, tuotepäällikkönä ja toiminnanjohtajana.
- Aloitti Fairtrade Labelling Organizations Internationalin eli FLO:n operatiivisena johtajana helmikuussa 2009.
- Perhe: mies ja 8-vuotias poika, jotka palaavat Bonnin-vuoden jälkeen Suomeen. Syvänen ryhtyy matkustamaan Helsingin ja Bonnin väliä.
Julkaistu Maailman Kuvalehti Kumppanissa 9/2010.
Muut Maailman Kuvalehden linkit
- Pääkirjoitus: Paluu kukkahattuihin
- Kolumni: Mätäkuun juttuja
- Luonnon vai öljyn suojelua
- Politiikkaa palautuksilla
- Vientituotteena ihminen
- Vieraskolumni: Jalkapallon MM-kisat – hukkaan heitetty mahdollisuus?
- Reppu & passi: Kallion kundin katoava paratiisi
- Paperittomien Eurooppa
- Kumpi vai kampi: Optimisti vai pessimisti?
- Puhekupla: Paras ja paras