Tuoreen mielipidemittauksen mukaan yli puolet suomalaisista haluaisi tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa. Ilmiö on yleinen Euroopassa. Britanniassa maahanmuuttoon erittäin kielteisesti suhtautuva British National Party -puolue menestyi edellisissä eurovaaleissa, Tanskassa oikeistohallitus tiukensi turvapaikkapolitiikkaa huomattavasti vuonna 2002.

Nämä maat ottavat kuitenkin vähän maahanmuuttajia verrattuna Kanadaan. Noin 30 miljoonan asukkaan Kanada ottaa joka vuosi vastaan yli 200 000 uutta asukasta. Maan virallinen tavoite on lisätä väkilukua maahanmuuton avulla prosentilla vuodessa.

”Yleensä, kun jossain esiintyy paljon työttömyyttä, ihmiset eivät halua ottaa maahanmuuttajia. Kanadassa tilanne on päinvastainen – korkean työttömyyden alueet, jotka eivät perinteisesti ole ottaneet monia maahanmuuttajia, yrittävät houkutella heitä enemmän”, maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta Toronton yliopistossa tutkiva professori Jeffrey Reitz kertoo.

Reitzin mukaan Kanadan maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikan suurimpia saavutuksia onkin se, että maahanmuuttajien suuresta määrästä huolimatta maahanmuutolla on vankka kannatus. Viime vuosikymmeninä tehdyissä mielipidekyselyissä kanadalaiset ovat toistuvasti sanoneet, että he joko haluavat maahanmuuttajien määrän pysyvän samana tai kasvavan. Ainoa poikkeus oli vuosi 1982, jolloin maa oli lamassa.

Maahanmuutto tukee taloutta

Reitzin mukaan yksi tärkeimmistä syistä maahanmuuton suosiolle Kanadassa on vahva mielikuva siitä, että maahanmuuttajat hyödyttävät maata taloudellisesti.

”Toisaalta taloustieteilijät ovat sitä mieltä, että maahanmuuttajat kasvattavat taloutta vain vähän. Tutkijat eivät tosin mallinna maahanmuuton vaikutuksia kovinkaan tarkasti. On esimerkiksi sanottu, että maahanmuuttajat tuovat paljon uusia ideoita, ja että heidän luova panoksensa on taloudellisesti merkittävä.”

Myös rajanaapuruus Yhdysvaltojen kanssa on lisännyt kanadalaisten suopeutta maahanmuuttoa kohtaan. ”Ilman maahanmuuttoa Kanadan väestö pienenisi. Tällöin Kanada olisi vähemmän vaikutusvaltainen suhteessa Yhdysvaltoihin”, Reitz kertoo.

Kanada valitsee maahanmuuttajansa pistejärjestelmällä – korkeasta koulutuksesta tai hyödyllisestä työkokemuksesta saa paljon pisteitä. Monet Kanadan maahanmuuttajista ovatkin korkeasti koulutettuja. Silti Kanadassa on samantyyppisiä ongelmia maahanmuuttajien työllistymisessä kuin Euroopassakin.

”Monet maahanmuuttajat eivät työllisty koulutustaan vastaavasti. Monet ammattilaiset eivät saa töitä – ja tohtorit ajavat taksia.”

Maahanmuuttajien työllisyystilanne on ajan myötä heikentynyt. Monien esimerkiksi kiinalaisten tai intialaisten maahanmuuttajien on vaikeaa saada työnantajia uskomaan, että heidän pätevyytensä tai tutkintonsa on aito.

Ongelmista huolimatta maahanmuuton kannatus on pysynyt vankkana. Reitzin mukaan hallitus on panostanut paljon maahanmuuttajien työllistymisen tukemiseen. Yleinen ilmapiiri tukee maahanmuuton ongelmien ratkaisua, sen sijaan että se kääntyisi maahanmuuttoa vastaan.

Aasialaiset menestyvät parhaiten

Kanada ei juurikaan ole joutunut kohtaamaan niitä maahanmuuttoon liittyviä ongelmia, jotka kuohuttavat eniten tunteita Euroopassa.

”Kanadassa ei ole ollut Ranskan tai Britannian kaltaisia levottomuuksia. Toisaalta joillakin mustien asuinalueilla Torontossa on esiintynyt sosiaalisia ongelmia, kuten nuorten miesten jengejä, huumeita ja väkivaltaa. Mutta näiden yhteisöjen osuus maahanmuutosta on niin pieni, että ongelmat eivät aja ihmisiä kritisoimaan kaikkea maahanmuuttoa.”

Vaikka Kanadassakin maahanmuuttajilla on vaikeuksia työllistyä, Reitzin mukaan tilanne esimerkiksi Ranskassa on huomattavasti pahempi. Lisäksi Ranskassa on suuri määrä nuoria miehiä Pohjois-Afrikasta. Kanadassa maahanmuuttajien kirjo on laajempi.

”Maahanmuuttajat toki keskittyvät samoille alueille, mutta ryhmien määrä on yksinkertaisesti suurempi. Maahanmuuttajat ovat myös vahvasti orientoituneita työhön ja menestymiseen.”

Eri maahanmuuttajaryhmien­ menestyksessä on suuria eroja. Parhaiten ovat pärjänneet aasialaiset maahanmuuttajat, ja erityisesti heidän lapsensa. Kiinalaisten maahanmuuttajien lapsista 60–70 prosentilla on yliopistotutkinto.­ ”Nämä toisen polven maahanmuuttajat ansaitsevat paremmin kuin keskimääräiset anglo-kanadalaiset. Ero esimerkiksi Ranskan tilanteeseen on suuri”. Monet Reitzin opiskelijoista Toronton yliopistossa ovat juuri näitä toisen polven aasialaistaustaisia kanadalaisia. ”He sanovat, että lasten elämän parantaminen motivoi heidän vanhempiaan muuttamaan Kanadaan.”

Reitzin mukaan tässä ei ole kyse siitä, että aasialaiset maahanmuuttajat pärjäisivät luonnostaan paremmin, vaan siitä, että heidät on valittu pistejärjestelmän kautta. Aiemmin näin ei ollut. ”Kanadaan rautateitä rakentamaan tulleiden kiinalaisten jälkeläisten koulutustaso on keskimääräistä alhaisempi.”

Voiko eurooppa oppia?

Kanadaa on monesti pidetty maahanmuuton mallimaana. Australia kopioi aikoinaan Kanadan pistejärjestelmän, ja samaa on mietitty eri Euroopan maissa. Reitz onkin sitä mieltä, että maahanmuuttajien pisteyttäminen auttaa, mutta se ei takaa maahanmuuttopolitiikan onnistumista.

Myös Kanadan monikulttuurisuuspolitiikka on ollut tärkeä. Kanada otti monikulttuurisuuden viralliseksi politiikakseen 1970-luvulla, ensimmäisenä maailmassa.­ Toisaalta Reitz muistuttaa, että kanadalainen monikulttuurisuus ei tarkoita sitä, että eri ryhmät eristäytyisivät toisistaan.

”Kanadassa maahanmuuttajia kannustetaan oppimaan jompikumpi virallisista kielistä, englanti tai ranska. Ihmisiä myös pyritään saamaan osallistumaan yhteiskunnan instituutioihin.”

Tärkein tekijä Kanadan maahanmuuttopolitiikan toimivuudelle on Reitzin mielestä kuitenkin se, että suuri yleisö kannattaa sitä. ”Poliitikot Kanadassa puhuvat maahanmuutosta myönteisesti, ja maahanmuuttajien korkea koulutustaso auttaa ylläpitämään positiivista imagoa. Monissa muissa maissa kansalaiset eivät ole innostuneita maahanmuutosta, ja poliitikot heijastavat tätä.”

Reitzin mielestä kansan tuki maahanmuuttopolitiikalle on ensisijaisen tärkeää. Hän muistuttaa, ettei sitä Kanadassakaan voida pitää itsestäänselvyytenä, vaan maahanmuuton ongelmakohtiin tulee puuttua.

Miten Reitz neuvoisi perinteisesti vähän maahanmuuttajia ottanutta maata? Oman maansa maahanmuuttopolitiikkaan selvästi tyytyväinen mies naurahtaa. Ja vinkkaa, että Kanadasta on turha ottaa mallia ennen kuin eurooppalaiset ovat päättäneet, haluavatko he ylipäätään maahanmuuttajia.