Auringonlasku Dominikaanisessa tasavallassa (Kuva: Kent Wilska)
SANTO DOMINGO — Elokuussa 1999 toteutettu valtion sähköyhtiön yksityistäminen ei poistanut jo vuosia jatkuneita Dominikaanisen tasavallan energiaongelmia. Tunteja kestävät sähkökatkot ovat yhä jokapäiväistä arkea ja selkeät pelisäännöt ovat kateissa. Myös virastot ovat välillä pimeinä, sillä valtio ei ole maksanut satojen miljoonien markkojen velkojaan ulkomaisille sähkön tuotanto- ja jakeluyrityksille. Tyytymättömyys viranomaisten kyvyttömyyteen ratkaista maan energiaongelma on purkautunut useaan otteeseen väkivaltaisina levottomuuksina eikä kuolonuhreiltakaan ole vältytty.
”Yksityistämisen jälkeen pahinta on, ettei tiedä kenelle pitäisi valittaa. On olemassa valtion sähkölaitos, valvontaviranomaiset, yksityiset sähköntuottajat sekä jakeluyritykset, joista jokainen vain syyttää toinen toistaan, eikä kukaan kanna vastuuta”, sanoo maan ammattiyhdistysliikettä yhteen kokoava Dionisio Martínez.
Hallitus panostaa uusiutuviin energialähteisiin
Uusiutuvasta energiasta toivotaan nyt osaratkaisua maan energiaongelmiin. Dominikaanisen tasavallan energiahuolto on lähes kokonaan tuontiöljyn varassa. Vain noin 15 prosenttia maan energiatarpeesta kyetään tyydyttämään kotimaisista lähteistä.
”Me kulutamme yksin lähes saman verran öljyä kuin suurin osa Keski-Amerikkaa yhteensä. Öljylaskumme on 1,4 miljardia dollaria vuodessa. Ei siis ole ihme, että kotimaisten uusiutuvien energialähteiden kehittäminen on nyt etusijalla. Viime vuonna voimaan tullut polttoaineverolaki ja uusi sähkölaki avaavat oven uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen”, kertoo Milton Morrison, maan kauppa- ja teollisuusministeriön energiaosaston johtaja.
”Varat vaihtoehtoisen ja puhtaan energian hankkeisiin kerätään polttoaineverolla. Tämä on nyt kirjattu lakiin. Rahasto hankkeita varten perustetaan vuoden 2002 alussa. Uusi sähkölaki suosii uusiutuvia energiamuotoja hyödyntäviä hankkeita — sen kautta myönnetään muun muassa alan yrityksille usean vuoden verovapaus”, Morrison jatkaa.
Tehtävää hallituksella riittää. Uusiutuvan energian osalta vain vesivoima näkyy tilastoissa. Se vastaa 10–15 prosentista energian kokonaistuotannosta. Muun uusiutuvan energian yhteenlaskettu osuus jää alle prosentin.
”En osaa sanoa onnistuuko hallitus tehtävässään. En myöskään haluaisi itse mennä mukaan puoluepolitiikkaan, mutta nykyinen hallituspuolue oli vallassa kuuluisan energiakriisin aikaan 1970–1980-luvulla. Monet muistavat yhä nuo ajat, ja uskon, että nyt pyritään tosissaan vähentämään riippuvuutta tuontienergiasta”, sanoo REGAE:n toiminnanjohtaja Jehova Peña. REGAE (Renewable Energy Growth Assistance Entity) on ainoa maassa yksinomaan uusiutuvaan energiaan liittyviin teemoihin keskittyvä kansalaisjärjestö, Peña kertoo.
”Uusiutuvan energian suhteen on kyllä olemassa paljon suunnitelmia, mutta toimivia hankkeita on olemassa vasta kourallinen. Maassa on noin 50 tuulimyllyä sekä 25 mikrovesivoimalaa. Lisäksi noin 10 000 taloudessa on aurinkopaneelit”, hän sanoo.
Vaikka nämä hankkeet eivät näy kokonaistilastoissa, ne ovat tarjonneet merkittävän energialähteen joillakin yksittäisillä paikkakunnilla.
”Tuulivoiman suhteen on tehty paljon virallisiakin laskelmia. Pohjoisrannikolla Puerto Platassa on suunnitteilla iso 400 megawatin kansainvälinen tuulivoimahanke. Tuulivoiman olisi tarkoitus kattaa seitsemän prosenttia maan energian kokonaistarpeesta vuoteen 2010 mennessä”, Milton Morrison selittää.
Myös ydinvoiman mahdollisesta käyttöönotosta Dominikaanisessa tasavallassa on putkahtanut esiin lehtijuttuja aika ajoin.
Morrison kuitenkin kuittaa huhut naurahtamalla: ”Ne ovat lehdistössä aina silloin tällöin esiintyvää hölynpölyä. Meillä ei ole raskasta teollisuutta, jossa tarvittaisiin suuria määriä energiaa. Täytyy myös myöntää, ettei meillä ole sellaista teknologista osaamista, jota voimaloiden ylläpito ja huolto vaativat”, hän jatkaa.
Syrjäseuduilla ei odotella hallituksen lupauksia
Samalla kun hallitus jatkaa loputonta kamppailuaan maan energiaongelmien ratkaisemiseksi, syrjäseudulla on turvauduttu uusiutuvaan energiaan, koska sähkölinjoja ei moneen paikkaan ole tiedossa vielä pitkään aikaan. Yksityisille sähkönjakeluyrityksille maaseudun takapajulat eivät tarjoa hyviä liiketoimintamahdollisuuksia.
Tunnin ajomatkan päässä miljoonan asukkaan Santiagosta sijaitseva Juncalito on yksi monista sähkölinjojen pääväyliltä sivussa olevista kylistä. Noin tuhannen asukkaan kylän on tuotettava itse sähkönsä generaattoreilla, aurinkopaneeleilla ja tuulimyllyillä. Jääkaapit käyvät kaasulla.
Tietä Juncalitoon koristavat tyhjät sähköpylväiden rungot. Pysähdymme matkanvarrella ja kysymme paikallisilta työmiehiltä, onko Juncalitoon tulossa vihdoin sähköt. Yksi miehistä naurahtaa ja kertoo: ”Pylväät pystytettiin vaalien edellä puolitoista vuotta sitten. Sen jälkeen hanke unohdettiin. Kun seuraavat vaalit tulevat, silloin pylväisiin kiinnitetään poikkipuut ja muut laitteet. Sitten kuluu taas neljä vuotta, jonka jälkeen pylväisiin asennetaan sähköjohdot. Sitten voidaan alkaa odotella sähköä.”
”Uusiutuvaan energiaan panostaminen syrjäseuduilla on seurausta siitä, että alueet on unohdettu. Tätä ei voida lukea aktiivisen energia- tai ympäristöpolitiikan ansioksi”, sanoo REGAE:n mekaanikko Luis Alberto.
Ministeriön virkamies Milton Morrison ei kuitenkaan allekirjoita väitettä, että maaseutu olisi unohdettu. ”Uudessa sähkölaissa edellytetään erityisten maaseudun sähköistämisestä vastaavien yksikköjen perustamista. Tämä vahvistaa jo olemassa olevaa maaseudun sähköistämissuunnitelmaa. Aikaisemmin syrjäseutujen kouluja on jo varustettu aurinkopaneeleilla”, Morrison selittää.
Uusiutuvan energian käyttö kovassa kasvussa
YK:n mukaan maailmassa pari miljardia ihmistä asuu perinteisten energiaverkkojen ulottumattomissa. Kehitysmaiden maaseutu onkin varteenotettavin aluevaltaus uusiutuvalle energialle. Maailmalla ala kasvaa 25–30 prosenttia vuodessa.
Dominikaanisessa tasavallassa on joka kuukaudessa noin 28–29 aurinkoista päivää. Aivan viime vuosiin asti suoraa aurinkoenergiaa on saarella käytetty kuitenkin vain lähinnä vain pyykin, vihannesten sekä kalan ja lihan kuivattamiseen. Nyt aurinkopaneeleja myyvät yritykset ovat löytäneet saaren. Maassa on myyty noin 10 000 neliömetriä paneelia.
Juncaliton kylässä useilla perheillä on aurinkopaneelit. Kahvin pienviljelijällä Sonialla perheineen on ollut yksi tuulimylly ja aurinkopaneeli kolme vuotta. ”Nämä ovat meidän ainoa sähkön lähde. Laitteet antavat virtaa sähkölamppuihin ja pieneen televisioon”, Sonia kertoo. ”Tähän asti ei ole ollut ongelmia. Laitteiden huolto on helppoa. Täytyy vain muistaa lisätä akkuihin vettä silloin tällöin. Paneeli maksoi muistaakseni 500 dollaria ja tuulimyllypaketti 1500 dollaria”, hän jatkaa.
Aurinkopaneeli pikkukylän talon katolla (Kuva: Kent Wilska)
Kaikille laitteiden ostaminen ei siis ole mahdollista, sillä minimipalkka maassa on alle 1 500 markkaa (250 euroa) kuukaudessa. Osa yrityksistä myös vuokraa aurinkopaneeleita noin 150 markalla (25 eurolla) kuukaudessa. Näin televisio ja muut modernin maailman ihmeet ovat yhä useamman ulottuvilla myös syrjäisellä vuoristoseudulla.