Väkivalta naisia kohtaan on ihmisoikeusrikos – ei perheen sisäinen asia
Perheväkivalta on yleisin naisiin kohdistuva väkivallan muoto ja naisten yleisin vammauttaja, kertoo Unicefin tuore vuosiraportti.
Väkivallan juurimisessa avainasemassa ovat miehet — lainsäätäjinä, tuomareina, poliiseina, terveys- ja perhesuunnitteluviranomaisina, isinä ja aviomiehinä. Asenteiden on muututtava — ja pian.
Vihdoinkin YK-järjestöt ovat alkaneet nostaa naisiin kohdistuvan väkivallan esiin sille kuuluvalla vakavuudella. Kiitos siitä kuuluu kansallisille ja kansainvälisille naisryhmille. Käännekohta suhtautumisessa naisten raiskauksiin ja pahoinpitelyihin oli sotilaiden törkeä raiskauspolitiikka entisen Jugoslavian alueilla.
Miesvaltaisessa YK-järjestelmässäkin on alettu reagoida myös perheväkivaltaan, jota on perinteisesti pidetty perheenjäsenten sisäisenä asiana ja monissa yhteiskunnissa täysin normaalina käyttäytymisenä. YK:n ihmisoikeustoimikunta asetti erikoisraportoijan selvittämään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Hänen raporttinsa julkaistiin viime keväänä. 1990-luvulla sukupuolinen väkivalta on alettu vuosisatojen vähättelyn jälkeen vihdoin nähdä ihmisoikeusrikoksena.
YK:n erityisjärjestöt reagoivat perheväkivaltaan
Väkivalta naisia vastaan on ”kaikista kieroutunein, mutta vähiten todelliseksi ihmisoikeusrikokseksi myönnetty” toimintatapa, todetaan YK:n Väestörahasto UNFPA:n uudessa vuosiraportissa. Siinä viitataan Wienin ihmisoikeuskonferenssin ja Neljännen naisten maailmankonferenssin päätöslauselmiin, joiden mukaan naisiin kohdistuva väkivalta vaarantaa naisten elämän, ruumiin, psykologisen itsenäisyyden ja vapauden. Muun muassa Maailmanpankki on alkanut puhua naisiin kohdistuvan väkivallan aiheuttamista valtavista taloudellisista menetyksistä.
”Vaikka sukupuolinen väkivalta on yhtä vanha kuin ihmiskunta, vasta viimeisen vuosikymmenen aikana se on alettu tunnustaa yleisesti, sitä on alettu tutkia ja väkivallan tuomitsevaa lainsäädäntöä on alettu säätää mitenkään merkittävässä määrin”, toteaa Charlotte Bunch Unicefin tämän vuoden vuosiraportissa. Bunch kirjoittaa, että kymmenille miljoonille naisille koti on terrorin paikka.
”He eivät pelkää vieraiden pahoinpitelyjä, vaan sukulaisten, ystävien ja rakastajien terroria. Kotona tapahtuvat pahoinpitelyt ovat kaikkein yleisin naisiin kohdistuvan väkivallan muoto ja naisten yleisin vammauttaja.”
Hän muistuttaa, että väkivalta ei pääse otsikoihin — se tapahtuu suljettujen ovien takana ja uhrit pelkäävät puhua. Jopa niin avoimessa yhteiskunnassa kuin USA:ssa tutkimusten mukaan vain yksi sadasta naisesta raportoi itseensä kohdistetusta väkivallasta.
Perheväkivalta on yleistä kaikissa maissa ja sitä vähätellään kaikkialla. Useimmissa maissa ei ole sitä koskevia luotettavia tutkimuksia tai tilastoja. Koska rikoksen tilastointi on puutteellista, ei maiden välisiä vertailuja voida luotettavasti tehdä. Suomessa Tasa-arvoasiain Neuvottelukunta ja Tilastokeskus ovat aloittaneet ensimmäisen kattavan tutkimuksen, ja tietoja siitä odotetaan saatavan ensi keväänä.
Yhdysvalloissa tehdyn perheväkivaltatutkimuksen mukaan 21 — 30 prosenttia amerikkalaista naisista joutuu vähintään kerran puolisonsa pahoinpitelemäksi. Heistä puolet saa selkäänsä useammin kuin kolmesti vuodessa. Kolumbiassa 20 prosenttia naisista on joutunut miehensä tai partnerinsa pahoinpitelemäksi, ja joka kolmas on kokenut henkistä tai sanallista pahoinpitelyä. Uuden Guinean Papualla 67 prosenttia maaseudun ja 56 prosenttia kaupunkien naisista on joutunut fyysisen väkivallan uhreiksi. Norjassa 25 prosenttia gynekologien potilaista on fyysisesti tai seksuaalisesti pahoinpideltyjä.
Erikoistutkija Markku Heiskanen Tilastokeskuksesta on parhaillaan selvittämässä pelkästään naisiin kohdistuvaa miesten ja parisuhteiden väkivaltaa Suomessa. Poliisitilastoon on tähän mennessä kirjattu kaikki poliisin tietoon tulleet väkivaltatapaukset.
— Poliisin tietoon tulee noin 24 500 naisten pahoinpitelyä. Niistä kymmenen prosenttia eli vähän yli 2 300 on parisuhde- ja perheväkivaltaa. Se on vain jäävuoren huippu, vakuuttaa Heiskanen.
”Vain vajaa kymmenesosa perheväkivaltatapauksista näyttää rikoksina johtavan poliisitutkintaan”, kirjoittaa puolestaan Risto Lättilä Tilastokeskuksen julkaisemassa perheväkivaltarikollisuutta 1996 kartoittavassa aineistossa. Hänen mukaansa rikosuhritutkimuksen mukaan perheväkivallan uhriksi joutui 1996 noin 25 000 henkeä, mutta myös hän uskoo, että tämänkaltaiset haastattelututkimukset aliarvioivat perheväkivallan määrän. Tutkimusten perusteella tiedetään, että suurin osa kaikenlaisen väkivallan uhreista kaikkialla maailmassa tuntee tekijän ja on läheisessä suhteessa häneen. Naisista 80 prosenttia kertoo, että väkivallantekijä oli tuttu, puoliso tai perheenjäsen.
Useimmissa maissa perheväkivaltaa vähätellään. Sitä pidetään edelleen perheen sisäisenä asiana, vaikka raiskaus kodin ulkopuolella tunnustetaan jo rikokseksi. Suomessa myös perheväkivalta on ollut yleisen syytteen alainen rikos vuoden 1995 syksystä.
Naisille annettavia selkäsaunoja pidetään luonnon järjestyksenä edelleen monissa maissa. Naisten sukuelinten silpomista tai tyttölasten abortointeja pidetään vieläkin miesvaltaisen yhteiskunnan ”normaalina” toimintana, jolla naiset pidetään kurissa ja miehen kunnia säilytetään. Charlotte Bunch kirjoittaa, että Lähi-idässä ja Latinalaisessa Amerikassa on maita, joissa ”miehen kunnia” sisältyy rikoslakiin ja sallii miehen vapautua vaimonsa murhasyytteestä.
Tekopyhä ”puuttumattomuus perheen sisäisiin asioihin” uusintaa ongelmat seuraaviin sukupolviin: väkivaltaisten vanhempien lapsista tulee usein väkivaltaisia aikuisia.
— Väkivallan sietäminen ja sen tekeminen näyttävät periytyvän, kun ne on opittu kotona, sanoo Markku Heiskanen.
Tutkimusten mukaan väkivaltaisten vanhempien lapset eivät ainoastaan syyllisty kotiväkivaltaan, vaan ovat väkivaltaisia myös kodin ulkopuolella. Väkivalta saa lapsia karkaamaan kotoa katulapsiksi, työhön ja prostituoiduiksi.
Väkivaltainen kotityranni voi olla niin herra kuin duunarikin
Perheväkivalta on niitä rikoksia, joihin syyllistyy niin koulutettuja kuin kouluja käymättömiäkin, niin varattomia kuin rikkaitakin ja kaikkiin etnisiin ryhmiin kuuluvia miehiä. Rikoksentekijöiden joukossa on yhtä lailla korkeita virkamiehiä, tuomareita ja kansanedustajia kuin maanviljelijöitä tai timpureitakin. Edes naisten taistelu oikeuksiensa puolesta ja tasa-arvon lisääntyminen eivät ole vaikuttaneet merkittävästi väkivaltaa vähentävästi. Esimerkiksi kampanjat rattijuoppoutta ja tupakointia vastaan ovat tehonneet aivan toisella tavalla.
Raiskaus ja pahoinpitely aiheuttavat vammoja, tajuttomuutta ja mielisairautta, kuten depressiota, post-traumaattista stressiä, lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttöä, syyllisyyttä, pakkomielteitä, ahdistuneisuutta, nöyryytystä, häpeää, itsesyytöksiä ja luopumista aiemmin miellyttäviltä tuntuneista toiminnoista, muistihäiriöitä, persoonallisuuden muutoksia, sukupuolista kyvyttömyyttä, syöntihäiriöitä.
Väkivalta saa naiset yrittämään itsemurhaa ainoana keinona paeta tilanteesta. Fidzi-saarten intialaisväestön keskuudessa itsemurha on kulttuurisesti tunnustettu keinoksi kostaa sille, joka on tehnyt itsemurhan tekijän elämästä helvetin. Siellä 41 prosenttia itsemurhan tehneiden naisten haastatelluista puolisoista tunnusti oman väkivaltaisuutensa johtaneen vaimon tappamaan itsensä. Kanadassa 62 prosenttia murhatuista naisista kuoli perheväkivaltaan. Suomessa noin puolet väkivaltaisista kuolemantuottamuksista ovat perheväkivaltatapauksia.
Väkivallan juurimisessa ovat avainasemassa miehet — lainsäätäjinä, tuomareina, poliiseina, terveys- ja perhesuunnitteluviranomaisina, isinä ja aviomiehinä. Heidän on puututtava ongelman kulttuurisiin syihin ja alettava nähdä sekä itsensä että naiset uudella tavalla.
— Sen jälkeen, kun vähättelystä on päästy eroon, on perheväkivallan tutkiminen edelleenkin vaikeaa, mustuttaa Markku Heiskanen.
— Uhritutkimukseen kuuluvat myös erilaiset tapaturmat, kuten liikenneonnettomuudet tai työtapaturmat. Ne ovat julkisia ja valtio voi säätää suojavyö- tai kypäräpakon. Mutta kotiin ei voi mennä sanomaan, miten ihmisten matot on kiinnitettävä lattiaan. Sen takia täytyy saada asenteet muuttumaan. Niihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi tasa-arvokasvatuksella kouluissa, mietti Heiskanen.
PERHEVÄKIVALTA
Noin 60 miljoonaa naista on ”kadonnut” maailmasta perheväkivallan seurauksena, lähinnä Etelä- ja Länsi-Aasiassa, Kiinassa ja Pohjois-Afrikassa.
Yhdysvalloissa, missä erilaiset väkivaltarikokset naisia vastaan lisääntyvät, joka 9. sekunti nainen joutuu intiimin partnerinsa pahoinpitelemäksi.
Suomessa joka neljäs pahoinpidelty nainen on puolison pahoinpitelemä, miehistä joka 20:s.
Intiassa vuosittain tapetaan yli 5 000 naista siksi, että sukulaiset pitävät naisen tuomia myötäjäisiä liian mitättöminä. Vain pieni murto-osa tapauksista johtaa oikeustoimiin.
Bangladeshissä vaimon kasvojen turmeleminen heittämällä hänen päälleen happoa on niin yleistä, että rikokselle on rikoslaissa oma kohtansa.
LÄHTEET:
Dr. Nafis Sadik. The State of World Population 1997. The Right to Choose: Reproductive Rights and Reproductive Health. UNFPA United Nations Population Fund. New York 1997. ISBN 0-89714-409-0.