”En luo rasismia, ainoastaan raportoin siitä”

Vähemmistöistä tai ulkomaalaisista kirjoitettaessa hyvä tahto voi viedä harhaan. Asian ”neutraali” käsittely tarkoittaa nimittäin usein valtaväestön ennakkoluulojen pönkittämistä.

Ongelma on hankala, sillä ryhmien väliset erot eivät aina ole kielteinen seikka. Erojen julkituonti voi päinvastoin tukea ryhmän itsetuntoa. Milloin siis raportoidaan todellisuutta, ja milloin toistetaan harhaisia stereotypioita?

Myös Suomen Journalistiliitto on kiinnittänyt huomiota siihen, miten vähemmistöjä ja ulkomaalaisia käsitellään tiedotusvälineissä. Se on julkaissut Marjut Helmisen kirjoittaman vihkosen Etniset vähemmistöt – maahanmuuttajat – ulkomaalaiset. Kuinka raportoida?

Esimerkkitapausten lisäksi kirjanen sisältää joitakin konkreettisia ehdotuksia, mutta esittelee myös, millaisia ohjeita muissa maissa on annettu.

Esimerkiksi Englannin journalistiliitto kiinnittää huomiota sananvalintoihin: ”Jotkut sanat, jotka olivat ennen yleisesti käytössä, tuntuvat tänään loukkaavilta, kuten puoliverinen tai värillinen. Kysy ihmisiltä itseltään, kuinka he määrittelevät itsensä.”

Suomeen tuotuna ohje voisi vaikuttaa esimerkiksi sanan neekeri käyttöön. Ohjeen mukaan neekeri-sanan käyttöä ei siis voi perustella sillä, että tavallinen kadunmies, mökin mummo tai Nykysuomen sanakirja pitävät sanaa neutraalina ja soveliaana tiedotusvälineiden käyttöön.

Rainer Korhonen

Marjut Helminen: Etniset vähemmistöt – maahanmuuttajat – ulkomaiset. Kuinka raportoida? SJL:n mediakriittinen julkaisusarja 4. Journalistien eettinen toimikunta / Suomen Journalistiliitto 1996.