1. Millaisia merkittäviä hyötyjä ja edistysaskeleita Suomen kehitysyhteistyövarat ovat tarjonneet Afganistanille näiden viimeisten parinkymmenen vuoden aikana?
Tärkeää on muistaa, että Suomi on osa kansainvälisen yhteistyön ”perhettä” ja toiminut yhteistyössä muiden maiden kanssa Afganistanin tilanteen ja yhteiskunnallisen kehityksen edesauttamiseksi. Varsinkin tyttöjen lukutaitoon ja naisten koulutukseen on panostettu, mikä on merkittävää. Myös äitiysterveyteen liittyvä klinikkatoiminta ja seksuaalivalistus ovat olleet tärkeitä panostuksia.
2. Havaittavissa on ollut keskustelua Afganistanissa aiemmin tehdyn kehitysyhteistyön hukkaan menemisestä. Mitä mieltä olet, valuuko Suomen kahdenkymmenen vuoden aikana tekemä kehitysyhteistyö maassa nyt hukkaan tämän vallitsevan tilanteen vuoksi?
En alkaisi ensimmäiseksi maalailemaan kauhukuvia. Tällä hetkellä on vielä liian aikaista sanoa, millaisena Afganistanin islamilainen emiraatti tulee käytännössä näyttäytymään. Emme voi tietää vielä, palataanko maassa 90-luvulle vai ei. Mielestäni ajatus, että kaikkien näiden vuosien aikana tehty kehitysyhteistyö olisi mennyt täysin hukkaan, on ylimielistä ja jopa vähättelevää. Koulutuksen mukanaan tuomat positiiviset seuraukset ovat kauaskantoisia.
3. Mihin näkemyksesi mukaan kehitysyhteistyövaroja olisi tärkeintä suunnata Afganistanissa juuri tällä hetkellä talibanien valtaannousun myötä?
Tällä hetkellä 18 miljoonaa ihmistä Afganistanissa on humanitaarisen avun varassa. On ajateltava ihmisen perustarpeita selviämisen kannalta ja panostettava ensimmäiseksi ruoka-apuun, turvan tarjoamiseen ja vesi- sekä sanitaatiohuoltoon. Humanitaarinen apu on lähtökohtaisesti puolueetonta riippumatta siitä, mikä taho on vallassa.
Eikö ole helpompaa ja järkevämpää toimia paikan päällä Afganistanin kaltaisissa ongelmapesäkkeissä kuin ottaa miljoonia pakolaisia vastaan? On kysymys inhimillisestä hädästä, ja kehitysapu kuuluu sivistysvaltioiden eettiseen perustaan.
4. Millainen rooli ja vastuu Suomen on jatkossa otettava kehitysyhteistyön tekijänä ja kehitysavun tarjoajana Afganistanissa?
Suomen on otettava asian suhteen käytännöllinen lähestymistapa. Humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö ja rauhan rakentaminen ovat kytköksissä toisiinsa, eli puhutaan neksuksesta. Tällä hetkellä pääpaino on humanitaarisessa avussa ja osittain rauhantyössä. Valitettavasti Taliban on tullut jäädäkseen, mikä on epämieluisa fakta. Tämä fakta on kuitenkin hyväksyttävä, jotta voidaan löytää kanavia ja keinoja työskennellä maan tavallisten ihmisten auttamiseksi.
5. Afganistanissa on monia yhteisöjä ja alueita, jotka eivät ole hyötyneet maan kehityksestä ja kehitysyhteistyövaroista, kuten maaseudun yhteisöt. Miksi näin on?
Täytyy muistaa, että toimintaympäristö maassa oli vaikea, sillä kyse oli kuitenkin sotatilassa olevasta maasta. Pääsy maaseudun syrjäseuduille oli hankalaa, minkä vuoksi paljon kehitysapua keskitettiin kaupunkeihin ja niiden lähiympäristöihin. Järjestökentän toimintaedellytykset kapenivat kapenemistaan kaikki nämä viimeiset parikymmentä vuotta. Maaseudun syrjäkylät olivat ensimmäisiä alueita, joissa Taliban pääsi valtaan. Toki maaseudulla on ollut myös järjestöjä tekemässä arvokasta työtä, jota ei pidä väheksyä.
6. Erityisen paljon Afganistanissa vallitsevasta tilanteesta kärsivät naiset ja lapset. Millaisiin naisten ja lasten oikeuksia parantaviin kohteisiin kehitysrahoitusta tulisi mielestäsi suunnata?
Suuntaisin varat ensimmäisenä lasten ja naisten kohdalla terveydenhuoltoon ja ruokaturvaan sekä vesi- ja sanitaatiohuoltoon. Nämä ovat niitä asioita, jotka liittyvät yksilön selviämiseen. Islamilainen emiraatti on ainakin puheen tasolla todennut, että naispuolisten terveydenhoitohenkilöiden pitäisi palata töihin.
7. Toistuvasti Suomessa kyseenalaistetaan kehitysavun tarpeellisuutta ja sitä, onko maalla varaa siihen. Mitä vastaisit näille henkilöille, jotka suhtautuvat kriittisesti kehitysrahoitukseen?
Asiaa täytyy suhteuttaa. Suomen julkisen kehitysyhteistyön osuus bruttokansantulosta on noin 0,51 prosenttia. Eli jos ajattelemme euron kolikkoa ja mietimme kehitysyhteistyöhön mentävää siivua kolikosta, on siivu todella pieni. Toiseksi: eikö ole helpompaa ja järkevämpää toimia paikan päällä Afganistanin kaltaisissa ongelmapesäkkeissä kuin ottaa miljoonia pakolaisia vastaan? On kysymys inhimillisestä hädästä, ja kehitysapu yksinkertaisesti kuuluu sivistysvaltioiden eettiseen perustaan.
8. Suomen kehitysapu Afganistaniin on ollut vuositasolla noin 28-30 miljoonaa euroa. Voisiko mielestäsi olla mahdollista, että Suomi nostaisi Afganistaniin suuntautuvan kehitysrahoituksen määrää tulevaisuudessa vallitsevan tilanteen vuoksi?
Pidän sitä epätodennäköisenä. Islamilainen emiraatti on ilmiönä niin epämieluisa todellisuus kohdata, että se herättää suuria kysymysmerkkejä. Vaikka asiasta keskusteltaisiin, niin varmastikaan yhteisymmärrykseen asian suhteen ei päästäisi.
9. Jos saisit itse päättää yhden Afganistanissa lähitulevaisuudessa tehtävän kehitysyhteistyökohteen tai -hankkeen, jota Suomi tukisi rahallisesti, millainen kohde tai hanke se olisi?
Täytyy ottaa huomioon, että perustarpeet ovat suuret. Päättäisin suunnata varoja jonkinlaiseen ruokaturvahankkeeseen. Ihmiset tarvitsevat elantoa tulevaisuudessakin, joten siihen panostaminen on tärkeää. Kun katsoo maan historiallista kehitystä, niin kansainvälisellä yhteisöllä on ollut maatalouden kehittäminen aika heikossa asemassa. Tämä on valitettavaa.
10. Millaisena näet asiantuntijana Afganistanin tulevaisuuden tällä hetkellä?
Maan kehitys on huolestuttavaa: sotaa on käyty neljäkymmentä vuotta, alkaen Neuvostoliiton hyökkäyksistä vuonna 1979. Väkivallan kierre on sitä luokkaa, että sen katkaiseminen on todella vaikeaa. Lisäksi maassa on syvät jakolinjat ja vaikea rajanaapurusto. Toivoisin, että toivoa olisi, mutta nämä elementit sotivat maan eheytymistä ja vakautumista vastaan. Käynnissä on tragedia, ja valitettavasti näen maan dystopiana.