Huhtikuun 13. päivä Novaja Gazetassa työskentelevä kollegani soitti minulle. Hän oli epätoivoinen.
”Aleksandra Skotšilenko on pidätetty. Hänet viedään eristyksiin”, kollegani kertoi.
”En ymmärrä, miten jatkamme tästä eteenpäin. En ymmärrä, mitä voi enää kirjoittaa ja mitä ei, jotta en joudu vankilaan.”
Skotšilenko oli työskennellyt aiemmin Bumaga-lehdelle. Liittovaltiotasolla tiedotusvälineiden toimintaa valvova elin oli estänyt kyseisen lehden toiminnan jo 12. maaliskuuta, koska se ”levitti valheellista tietoa Venäjän väitetystä hyökkäyksestä Ukrainaan”. Tällä muotoilulla Venäjällä voidaan sulkea mikä tahansa tiedotusväline, joka julkaisee ”erikoisoperaatiosta” hallitukselle epämieluisia tietoja.
Taistelujen alkamista seuranneiden kahden kuukauden aikana Venäjällä on lakkautettu 36 joukkotiedotusvälinettä, joukossa suurin riippumaton radiokanava Eho Moskvy ja televisiokanava Dožd.
Skotšilenkoa syytettiin Venäjän armeijaa koskevien valheiden levittämisestä ja uhattiin jopa kymmenen vuoden vankeudella: tuomareiden mukaan hän oli levittänyt sodanvastaisia lentolehtisiä, joissa esitettiin valheellista tietoa Ukrainassa käytyjen taisteluiden seurauksista. Mitä muuta kuin lentolehtisiä suljettujen tiedotusvälineiden työntekijät voisivat tehdä, kun heiltä on viety mahdollisuus jakaa tietoa kansalaisille?
Nyt heitä, jotka eivät ole opetelleet uuskieltä, vaan kutsuvat asioita edelleen niiden oikeilla nimillä, hiljennetään ja pidetään.
Toimittajia vastaan on ”erikoisoperaation” alkamisen jälkeen nostettu jo viisi rikossyytettä:
16. maaliskuuta federaation tutkintakomitea ilmoitti aloittavansa prosessin sobaka.ru-sivuston perustajaa Veronika Belotserkovskajaa vastaan. Hän oli julkaissut ”valheellisia tietoja” lasten järkyttävästä tilanteesta Ukrainassa. Venäjän federaation rikoslain 2. luvun pykälän 207.3 mukaan häntä odottaa jopa 10 vuoden vankeustuomio.
21. maaliskuuta nostettiin rikossyyte Andrei Novašovaa vastaan. Häntä syytettiin Mariupolin taisteluista valheellista tietoa sisältäneen artikkelin jakamisesta sosiaalisessa mediassa. Mahdollinen rangaistus jopa 3 vuotta vankeutta.
Tunnettua toimittajaa Aleksandr Nevzorovia vastaan syyte nostettiin 22. maaliskuuta. Häntä syytetään Mariupolin synnytyssairaalan tulitusta koskevan ”valheellisen” tiedon julkaisemisesta. Mahdollinen rangaistus 10 vuotta vankeutta.
13. huhtikuuta tutkintakomitea pidätti altailaisen sanomalehti Listokin toimittajan Sergei Mihailovin – niin ikään armeijaa koskevan ”valheellisen tiedon” levittämisestä. Mahdollinen tuomio 10 vuotta.
13. huhtikuuta tietoon tuli edellä mainittu Aleksandra Skotšilenkon tapaus.
Venäjältä käsin – näissä olosuhteissa – on mahdotonta työskennellä. Niinpä riippumattomat toimittajat lähtevät maasta ja jatkavat toimintaansa ulkomailta. Viimeinen Venäjällä toiminut suurempi riippumaton julkaisu Novaja Gazeta keskeytti toimintansa 28. maaliskuuta ja on sen jälkeen julkaissut vain yhden jutun – lehden päätoimittajan, Nobelin rauhanpalkinnon voittaneen Dmitri Muratovin päälle karkaamisesta.
Meitä on valmisteltu jo pidemmän aikaa siihen, että journalismi tulee Venäjällä tiensä päähän. Valmistauduimme tilanteeseen 2020, kun sana ”räjähdys” suositeltiin korvaamaan sanalla ”pamaus”, tai kun koronapandemian aiheuttama taloudellinen taantuma pyydettiin korvaamaan ilmaisulla ”negatiivinen kasvu”.
Nyt heitä, jotka eivät ole opetelleet uuskieltä vaan kutsuvat asioita edelleen niiden oikeilla nimillä, hiljennetään ja pidätetään. Ja heidän, jotka ovat Venäjällä ja vapaita, täytyy asetella jokainen sanansa tarkkaan: sen, onko sana totta vai valhetta, päättää hallitus.
Ivan Žilin on venäläinen riippumaton toimittaja.