Kymmenien tuhansien Eurooppaan pyrkivien ihmisten saapuminen viime viikolla Espanjalle kuuluvaan Ceutaan on herättänyt kysymyksiä siitä, olivatko taustalla mafia, some-huhut vai Espanjan muuttunut pakolaispolitiikka.
Ainakin osa tulijoista antoi huomattavasti yksinkertaisemman vastauksen.
”Luuletko, että olisin tullut, jos minulla olisi työpaikka”, tokaisi esimerkiksi 22-vuotias Ahlam al-Adnan, kun The New York Timesin toimittaja kysyi, missä tämä oli työskennellyt ennen tuloaan Ceutaan.
Marokkolaisten paremman elämän kaipuuta voi ymmärtää työttömyystilastoja tarkastelemalla. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n arvion mukaan 15–24-vuotiaiden marokkolaisten työttömyysaste on 21,9 prosenttia. Siihen lasketaan työvoimaan kuuluvat nuoret.
Marokon kaltaisissa maissa työttömyysturva on hyvin heikko.
Lukema ei ole kovin poikkeuksellinen.
”Jos miettii muita Pohjois-Afrikan maita, niin Algeriassa ja Libyassa se on merkittävästi korkeampi”, huomauttaa väitöskirjatutkija Kari Paasonen Tampereen yliopistosta.
Myös esimerkiksi Suomessa nuorisotyöttömyysaste on samaa luokkaa kuin Marokossa. Erot kuitenkin tulevat näkyviin, kun tarkastellaan, kuinka suuri osuus nuorista on sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella. Tähän lukuun lasketaan koko nuorisoväestö, myös työvoimaan kuulumattomat.
Suomessa tässä tilanteessa on ILO:n arvion mukaan vain noin kahdeksan prosenttia nuorista, Marokossa peräti kolmannes. Samansuuntaisia ovat luvut myös esimerkiksi Libyassa, Etelä-Afrikassa ja vaikkapa toisella puolella maapalloa, Intiassa.
Marokon nuorisotyöttömyyttä selittää osaltaan väestönkasvu. Maailmanpankin vuodelta 2024 peräisin olevien tietojen mukaan (pdf) viimeisen vuosikymmenen aikana työikäisen väestön osuus on kasvanut 11,4 prosenttia mutta työllisten osuus vain 1,5 prosenttia.
Marokon kaltaisissa maissa työttömyysturva on hyvin heikko, Paasonen muistuttaa. Toisaalta myöskään työpaikka ei takaa kunnollista elintasoa, eikä jako työllisten ja työttömien välillä muutenkaan ole mustavalkoinen.
”Marokon kaltaisissa maissa ihmiset tekevät työtä usein harmaalla alueella, pätkittäisesti, osa-aikaisesti tai niin huonoissa oloissa tai pienellä palkalla, ettei minkäänlaista tyydyttävää elintasoa ole.”
Paasonen tutkii väitöskirjassaan työttömyyden vaikutusta siihen, minkä verran ihmiset osallistuvat mielenosoituksiin ja poliittiseen väkivaltaan Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa.
Hänen mukaansa juuri työttömyyden ja työllisyyden välimaastossa elävät nuoret ovat sille kaikkein alttiimpia. Heillä on sekä motivaatiota että mahdollisuuksia osallistua.
Harmaalla alueella eläminen on yleistä: ILO:n mukaan peräti 77 prosenttia Marokon työssäkäyvistä työllistyy epävirallisella sektorilla. Nuorten työssäkäyvien joukossa osuus on vielä suurempi.
Vuoden 2024 Arabibarometri-tutkimuksen (pdf) mukaan peräti 55 prosenttia 18–29-vuotiaista marokkolaisista harkitsee maastamuuttoa. Tärkein syy oli taloudellinen, mutta syiksi mainittiin myös koulutusmahdollisuudet, korruptio ja politiikka.
EU-maissa Ceutan kriisi on kirvoittanut kuitenkin keskustelua etenkin siitä, miten siirtolaisia pystyttäisiin torjumaan parhaiten ja tarvitseeko Marokko lisää tukea rajavalvontaansa.
Paasosen mielestä olisi tärkeää kysyä ihmisiltä itseltään, miksi nämä ovat lähteneet. Mediassa lähtijöitä on haastateltu vain vähän, hän huomauttaa.
”Näistä ihmisistä on puhuttu vyörynä, aaltona tai jopa invaasiona. Se loitontaa meitä siitä ajatuksesta, että he ovat ihmisiä, jotka ovat lähteneet omista syistään. Jotta ratkaisuja voidaan löytää, heidän motiivejaan ja pyrkimyksiään on ymmärrettävä paremmin.”