Jälleen yksi ympäröivää maailmaa suomeksi käsittelevä julkaisu lopetti, kun vuonna 1961 perustettu Ulkopolitiikka-lehti lakkautettiin maaliskuussa. 

Lehteä julkaisi eduskunnan yhteydessä toimiva Ulkopoliittinen instituutti (UPI), ja se keskittyi kansainväliseen politiikkaan sekä talouteen.

Yli 60 vuoden ikään ehtinyt Ulkopolitiikka ilmestyi pitkään printtilehtenä ennen kuin se vuonna 2024 siirtyi verkkoon. Tuolloin lehteä lähdettiin uudistamaan kunnianhimoisesti, entinen toimituspäällikkö Matti Koskinen kertoo.

“Sitten kävi ilmi, että siihen ei ollutkaan varaa, ja loppujen lopuksi lehti jäi taloudellisen ahdingon uhriksi”, hän sanoo.

Koskisen mukaan Ulkopolitiikka toi esiin tutkijoiden ääntä yleistajuistettuna. Hän uskoo, että lehden lakkauttamisen myötä julkisuudesta jää puuttumaan tutkimustietoon perustuvaa kriittistä analyysiä, joka pääsee päivänpoliittisia tapahtumia syvemmälle.

Koskinen huomauttaa, että asiantuntijoita hyödynnetään mediassa paljon mutta heidän esiintymisensä ovat yksipuolisia ja pinnallisia.

“Se on usein enemmän sellaista kommentaattoritoimintaa kuin asiantuntijan syvällisen näkemyksen esiintuomista.”

Ulkopolitiikka-lehden lakkauttaminen on osa suomalaisen median laajempaa kehityskulkua, jossa ulkomaanjournalismin resursseja on supistettu. 

Esimerkiksi ulkoministeriön 55 vuotta julkaisema, kehityspolitiikkaan keskittynyt Kehitys-lehti lakkautettiin poliittisella päätöksellä vuoden 2024 toukokuussa. 

Matti Koskisen arvion mukaan Ulkopolitiikan lakkauttamisen taustalla oli UPIn hiipunut kiinnostus lehteä kohtaan.

“Sieltä se ajautui ulkosyrjälle, josta se oli helppo leikata pois.“

Koskisen mukaan UPIn suhde lehteen viileni vuosina 2019–2024 instituuttia johtaneen Mika Aaltolan kaudella. Instituuttia vuosina 2009–2019 johtaneen Teija Tiilikaisen aikana näkemys lehden roolista oli selkeämpi, Koskinen arvioi.

Tuntuu, että pienistä resursseistaan huolimatta lehti kävi instituutille vähän raskaaksi.

Hän uskoo, että Ulkopolitiikalla olisi nähty UPIssa arvoa, jos se olisi ollut halvempi ja sille olisi saatu vähemmällä vaivalla enemmän yleisöä.

“Tuntuu, että pienistä resursseistaan huolimatta lehti kävi instituutille vähän raskaaksi.“

Päätöksen Ulkopolitiikan lakkauttamisesta teki Ulkopoliittisen instituutin marraskuussa 2024 aloittanut johtaja Hiski Haukkala. 

UPIlla oli Haukkalan mukaan tarve varmistaa taloudellinen vakaus, jotta se voisi keskittyä ydintoimintaansa: tutkimukseen, sen jalostamiseen politiikalle relevantiksi tiedoksi ja tämän viestimiseen maailmalle. 

“Haluan täsmentää, että en ole kylmäsydäminen. Tässä joutuu tekemään ikäviä päätöksiä, joissa ei ole hopeareunuksia“, Haukkala sanoo.

Hänen mukaansa hallintoon haluttiin tehdä lisäinvestointeja, mutta tutkimuksesta ei haluttu leikata. Siksi leikkaus kohdistui Ulkopolitiikkaan.

UPIn budjetti viime vuonna oli noin 6,15 miljoonaa euroa, kun taas Ulkopolitiikka-lehden lakkauttamisella säästettiin Haukkalan mukaan noin 130 000–140 000 euroa vuodessa. 

Tämä tarkoittaa, että julkaisu muodosti noin kaksi prosenttia instituutin kokonaisbudjetista. Toisaalta Haukkala huomauttaa, että Ulkopolitiikan kehittäminen olisi vaatinut “useita kymmeniä tuhansia euroja“ vuodessa.

Koko UPI:lle asetettua säästötarvetta lehden lakkauttaminen ei kattanut. Jäljelle jäävä kolmannes pyritään Haukkalan mukaan kattamaan instituutin vuokrakustannuksista neuvottelemalla.

Yhtenä lakkautusperusteena esiin on noussut lehden vähäinen suosio.

Journalisti-lehden uutisessa Haukkala sanoi, että Ulkopolitiikka “ei ole vajavaisten resurssien takia saavuttanut sellaista asemaa julkisessa keskustelussa kuin sille olisi kuulunut“. 

Haukkala korostaa tätä myös Maailman Kuvalehden haastattelussa. Hän kehottaa katsomaan Ulkopolitiikan sometilejä. Esimerkiksi Instagramissa lehden useimmat julkaisut olivat saaneet noin parikymmentä tykkäystä, suosituimmat kolumnit yli sata.

“Siinä näkee, miten niillä panostuksilla, joita lehteen pystyttiin laittamaan, saatiin suhteellisen vähäistä vuorovaikutusta ja keskustelua aikaiseksi.“

Toisaalta kyse ei ollut pelkästään somesta. Haukkala arvioi, että suurempikaan huomio ei olisi pelastanut julkaisua nykyisessä taloustilanteessa.

Voi olla, että pitkät, laadukkaastikin tehdyt reportaasit eivät ole tässä ajassa se media, jonka kautta ihmiset ottavat asioita haltuun.

Hiski Haukkala vakuuttaa jakavansa huolen suomen kielen roolista ulko- ja turvallisuuspolitiikan käsittelyssä. Jatkossa UPI aikoo lisätä suomenkielisen ohjelman määrää yleisölle järjestettävissä tapahtumissa.

Ulkopolitiikka-lehteä koskeviin kysymyksiin vastatessaan Haukkala lähtee pohtimaan laajemmin mediaympäristön muutosta. 

“Voi olla, että pitkät, laadukkaastikin tehdyt reportaasit eivät ole tässä ajassa se media, jonka kautta ihmiset ottavat asioita haltuun.“

Kilpailijaksi nousee pirstaloituneempi, lyhytjänteisempi sosiaalisen median ympäristö, jossa korostuvat lyhyemmät tekstit, kuva ja ääni.

“Niiden generoima keskustelu on todennäköisesti paljon vaikuttavampaa ja ihmisille mielekkäämpää sisältöä, ja se on haaste meille kaikille.“

Mediaympäristön katveista puhuessaan Haukkala kertoo “melun maailmasta“, jossa hän kaipaa “eteenpäin katsovaa, syvää näkemystä“. 

Pian hän alkaa opponoida omaa näkemystään.

“Jos katsotaan, millaista keskustelua ihmiset haluavat käydä, on elitististä sanoa, että tämä on huonoa keskustelua ja asioista pitäisi olla parempi ja syvempi näkemys. Yhteiskunnallinen keskusteluhan on vapaata keskustelua asioista: se on demokratian rooli ajatusten ja ideoiden markkinapaikoilla.“