Hallituksen päätös ryhtyä valmistelemaan Suomen eroamista Ottawan miinasopimuksesta on poikkeuksellinen ja epäjohdonmukainen, sanoo ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen-osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson.
Pääministeri Petteri Orpo (kok) kertoi tiistaina, että hallitus ryhtyy valmistelemaan eroamista Ottawan sopimuksesta, johon Suomi liittyi vuonna 2012. Sopimus kieltää jalkaväkimiinojen eli henkilömiinojen käyttämisen, valmistamisen, varastoinnin ja siirtämisen.
Johanssonin mukaan sopimuksesta eroaminen murentaisi koko kansainvälistä sääntöperustaista järjestelmää. Eroamalla Suomi myös näyttäisi huonoa esimerkkiä muille maille.
Jos tästä nakerretaan, mikä on seuraava askel?
”Toisesta maailmansodasta lähtien on eletty järjestelmässä, jossa turvallisuutta luodaan kaikkein eniten sillä, että on yhteisiä sääntöjä, joita kaikki noudattavat. Jos joku niitä rikkoo, muut eivät riko, koska siitä seuraa loputon kierre. Tällä päätöksellä annetaan esimerkki siitä, että järjestelmää voi nakertaa. Ja jos tästä nakerretaan, mikä on seuraava askel?” Johansson kysyy.
Hänen mukaansa päätös on myös ”räikeässä ristiriidassa” hallituksen usein toistaman ulkopoliittisen periaatteen kanssa. Sen mukaan Suomi nimenomaan tukee monenkeskistä sääntöpohjaista järjestelmää.
”Kyse on samasta asiasta kuin käännytyslain kohdalla: siinäkin todettiin, että toimimme kansainvälisten sääntöjen vastaisesti mutta teemme niin silti”, Johansson toteaa.
Ottawan sopimus solmittiin aikoinaan sen takia, että henkilömiinat ovat erityisen tuhoisia siviilien kannalta, sillä ne jäävät ympäristöön sotien jälkeenkin. Irtautumista on kuitenkin perusteltu sillä, että Suomi olisi ”vastuullinen” miinoittaja.
”Sellaista ei olekaan. Miinojen käyttö on vastuutonta. Piste”, Johansson sanoo.
Miinatilannetta seuraavan kansainvälisen Land Mine Monitorin mukaan (pdf) esimerkiksi vuonna 2023 miinat silpoivat tai tappoivat yli 5 700 ihmistä. Tunnetuista uhreista 84 prosenttia oli siviilejä.
Jos Suomi itse rupeaisi valmistamaan kansainvälisissä normeissa kiellettyjä aseita, niin voisi kysyä, mihin ihmeeseen tämä maa on menossa.
Euroopan turvallisuustilanteen heikkeneminen on kuitenkin lisännyt keskustelua siitä, pitäisikö miinoja silti käyttää. Puola, Liettua, Viro sekä Latvia ilmoittivat maaliskuussa irtautuvansa Ottawan sopimuksesta mutta eivät ole vielä tehneet sitä.
”Se, että sodankäynnin inhimillistämiseksi laadituista sopimuksista erotaan, on hyvin, hyvin poikkeuksellista. Tähän mennessä vain Liettua on irtautunut rypäleaseet kieltävästä sopimuksesta. Ottawan sopimuksesta ei ole eronnut vielä yksikään valtio”, Johansson muistuttaa.
Ottawan sopimuksessa on mukana 165 maata. Ulkopuolella ovat esimerkiksi Intia, Iran, Israel, molemmat Koreat, Venäjä, Saudi-Arabia ja Yhdysvallat.
Johansson pitää hallituksen ehdotusta sopimuksesta luopumisesta ristiriitaisena myös sen takia, että vielä vuonna 2023 puolustusvaliokunta oli sitä mieltä, etteivät miinat ole välttämättömiä ja että sopimuksesta irtautuminen voisi aiheuttaa mainehaittoja.
Onkin epäselvää, mistä Suomi miinoja saisi, sillä monet sopimuksen ulkopuolellakaan olevat maat eivät valmista niitä.
”Ja jos Suomi itse rupeaisi valmistamaan kansainvälisissä normeissa kiellettyjä aseita, niin voisi kysyä, mihin ihmeeseen tämä maa on menossa.”
Hallituksen suunnitelma on herättänyt huomiota myös kansainvälisesti. Nobelin rauhanpalkinnon miinatyöstään vuonna 1997 saanut International Campaign to Ban Landmines on tuominnut päätöksen ja vaatinut sen perumista.
Uutistoimisto Reutersin haastattelema Norjan ulkoministeri Espen Barth Eide puolestaan piti päätöstä valitettavana ja kertoi, että Norja aikoo pysyä mukana sopimuksessa.