Kun Venäjä valtasi Ukrainaan kuuluvan Krimin vuonna 2014 ja aloitti täysimittaisen hyökkäyssodan helmikuussa 2022, vanhat sukupuolirooliasetelmat muuttuivat Ukrainassa perusteellisesti. Miehet joutuivat etulinjaan, joten naisten piti alkaa huolehtia kaikesta muusta.
Naisia on Ukrainassa rintamalla, mutta nuoret, pätevät ja hyvin koulutetut naiset edustavat nyt yhä useammin maataan myös kansainvälisen talouden ja politiikan huipputapaamisissa.
Esimerkiksi perinteiselle miesten toimialalle, energiateollisuuteen, tulee yhä enemmän naisinsinöörejä.
“Ensinnäkin siksi, että miehistä on pulaa. Ja toiseksi naiset yksinkertaisesti haluavat kouluttautua alalle, joka ei aikaisemmin ollut heille helppo valinta. Mutta nyt erityisesti uusiutuva energia on tulevaisuuden kannalta äärimäisen kiehtovaa”, kertoo Nataliya Katser-Buchovska, 41, joka toimii energiateollisuuden investointien johtavana asiantuntijana ja neuvonantajana.
Katser-Buchovska on innovatiivista teknologiaa tukevan Ukrainan kestävän kehityksen (UASIF) rahaston sekä vihreitä investointeja edistävän Green Resilience Facilityn perustaja ja toimitusjohtaja.
Hänen mukaansa Ukrainassa on ollut jo aiemmin vahva naisjohtajien perinne. Hän itse toimi aikaisemmin kansanedustajana vuosina 2014–2019. Tuolloin naisia oli vain kymmenisen prosenttia kansanedustajista, mutta vuoden 2019 vaalien jälkeen naisten osuus on noussut 21 prosenttiin.
Hanna Hopko, 42, on puolestaan Ukrainan järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan johtavia voimia. Myös hän on entinen parlamentin jäsen. Hän on toiminut parlamentin ulkoasianvaliokunnan ensimmäisenä naispuolisena puheenjohtajana.
Hopko on perustanut Ukrainan jälleenrakennusta edistävän ja Nato- ja EU-jäsenyyttä ajavan ANTS-verkoston sekä Ukrainan voiton puolesta kampanjoivan kansainvälisen järjestön.
“Naisjohtajuus on luonnollinen reaktio. Tämä sota koskee meidän eloonjäämistämme. Meidän naisten täytyy pelastaa maamme inhimillinen pääoma. Siksi naiset toimivat kaikkialla, missä he voivat edistää Ukrainan voittoa.“
Hänen mielestään ukrainalaisille naisille antaa erityisiä voimia se, että Venäjän hyökkäyssota on luonteeltaan eksistentiaalinen. Kyse on kansakunnan olemassaolosta. Hän kutsuu Venäjän hyökkäystä kansanmurhaksi.
“Meidän naisten on puhuttava arvoista maailmaa johtaville miehille. He haluavat olla hyvin rationaalisia ja pragmaattisia. Mutta me naiset tunnemme tuskan, kun menetämme sodassa kansakunnan parhaat valloittajaa vastaan käydyssä taistelussa.”
Ukrainassa eletään aivan erilaisessa todellisuudessa kuin tuntemassamme rauhan ja hyvinvoinnin Euroopassa. Nataliya Katser-Buchovska tuntee eri maailmojen vastakohtaisuuden.
Hän kärsii suurta surua Ukrainan itärintamalla kuolleiden läheistensä vuoksi. Samaan aikaan hän liikkuu globaalin liike-elämän eliitin joukossa.
“Se mikä minusta todella teki vahvan, on kolme vallankumousta ja kaksi sotaa.”
Hän on opiskellut muun muassa Harvardin huippuyliopistossa ja toimii nyt muun muassa liike-elämän johtajien yhteisön CEO Club of Londonin hallituksen jäsenenä.
“Se mikä minusta todella teki vahvan, on kolme vallankumousta ja kaksi sotaa”, hän sanoo.
Tällä hän tarkoittaa vuoden 1990 vallankumousta, jota ukrainalaiset kutsuvat graniittivallankumoukseksi, vuosien 2004–2005 oranssia vallankumousta sekä Maidanin vallankumousta 2014. Kahdeksi sodaksi ukrainalaiset laskevat 2014 Krimin miehityksen sekä 2022 Venäjän käynnistämän täysimittaisen hyökkäyksen.
Hänellä on kaksi poikaa, jotka hän kertoo opettaneensa niin, etteivät he ihmettele työssäkäyvää ja yhteiskunnallista vastuuta ottavaa äitiä.
Ukrainassa on kokonainen sukupolvi 1980-luvun alkuvuosina syntyneitä, Katser-Buchovskan ja Hopkon kaltaisia naisia, jotka haluavat kantaa vastuuta kotimaastaan.
“Se on meidän veressämme lopun ikäämme”, Katser-Buchovska sanoo.