(IPS) — Euroopan toisen maailmansodan jälkeisen ajan nopeimmin kasvavaan monimiljoonaiseen pakolaisjoukkoon kuuluvat romanit ovat muiden pakolaisten tavoin joutuneet jättämään kotinsa ja yhteisönsä, kun sota on tullut liki. Selvittyään maan rajoille romanit ovat joutuneet brutaaliksi kuvatun syrjinnän kohteiksi.

”Slovakian, Romanian ja Unkarin rajoilla kentällä toimivat ryhmät ovat vahvistaneet syrjintää tapahtuneen, ja myös media on raportoinut siitä. Rajavartijat syrjivät romaneja rajan molemmilla puolilla, ja rajan ylityksen jälkeen paikalliset asukkaat syrjintää jatkavat. Se tekee hyvin surulliseksi ja pettyneeksi, mutta ei yllätä”, kansalaisjärjestö Open Society Foundationin romanitoimiston johtaja Zeljko Jovanovic toteaa.

Romaneita on esimerkiksi seisotettu rajoilla joskus kymmenien kilometrien mittaisissa jonoissa hyytävän kylmässä säässä odottamassa vastaanottokäsittelyä. Etnisten ukrainalaisten rajamuodollisuudet ovat sujuneet huomattavasti nopeammin.

”Romanit ovat aina viimeisiä, jotka päästetään maasta ulos”, Jovanovic sanoo.

Vain toiset romanit auttavat

Eräs Moldovaan selviytynyt romaninainen kertoi joutuneensa odottamaan perheensä kanssa rajalla neljä päivää vailla ruokaa ja juomaa. Kun he löysivät suojapaikan, ukrainalaiset rajavartijat häätivät heidät sieltä.

Kaikki romanien kanssa työskentelevät kertovat samanlaisia tarinoita. Etnisille ukrainalaisille järjestetään majoitus ja ylläpito kaikkialla, romaneille tuskin missään. He eivät saa myöskään tietoa tai minkäänlaista tukea. Vapaaehtoistenkin kerrotaan kieltäytyneen romanien auttamisesta.

Siinä missä valtaväestö kääntää romanipakolaisille selkänsä, paikalliset romanit avaavat kotinsa ja auttavat miten voivat.

”Avustustyötä koordinoi hyvä romaniaktivistien verkosto. Monissa Romanian ja Slovakian rajakaupungeissa on myös romanikaupunginjohtajia, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan romanipakolaisia”, Jovanovic kertoo.