Kehitysyhteistyöjärjestöt ja ulkoministeriön virkamiehet arvostelevat ulkoasiainneuvos Matti Kääriäisen tuoretta kirjaa, joka tuomitsee kehitysyhteistyön toimimattomaksi. Moni toivottaa keskustelun aiheesta tervetulleeksi mutta on eri mieltä Kääriäisen väitteiden kanssa.

Muun muassa Suomen Mosambikin suurlähetystössä työskennelleen Kääriäisen tällä viikolla ilmestyneen Kehitysavun kirous –teoksen mukaan nykymuotoinen kehitysyhteistyö pitäisi lopettaa, sillä se ei ole toiminut. Köyhyys ei ole vähentynyt ja kehitysyhteistyötä tehdään muutenkin vain länsimaiden lähtökohdista käsin.

Järjestöt muistuttavat, että vaikka köyhyys onkin vähentynyt hitaasti, kehitysmaiden tilanteen paranemisesta on paljon esimerkkejä. Esimerkiksi lapsikuolleisuuden puolittaminen ei olisi ollut mahdollista ilman kattavia rokotusohjelmia, joita muun muassa Suomi on rahoittanut, kirjoittaa Suomen UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki blogitekstissään.

Hänen mukaansa sitä, paljonko kehitysmaiden kehitys johtuu juuri kehitysyhteistyöstä, on kuitenkin vaikea osoittaa, sillä kehitysyhteistyö on paljon muutakin kuin rahan siirtoa.

”Se on yhteisten asioiden hoitoa, politiikan tekoa ja tavoitteiden asettamista. Tavoitteista keskeisempänä voidaan pitää YK:n vuosituhattavoitteita. Ne loivat kaikille maailmaan maille yhteiset aikaan sidotut, mitattavat tavoitteet.”

Hetemäen mukaan kehitysyhteistyöstä pitää kuitenkin keskustella, jotta voitaisiin tehdä oikeita asioita. Myös Suomen Lähetysseuran vs. toiminnanjohtaja Rolf Steffansson pitää Kääriäisen kirjassa esittämiä kysymyksiä oikeina. Samoista asioista on hänen mukaansa kuitenkin puhuttu monta vuotta ja toimintaa on myös parannettu, hän sanoo.

”Kyyninen näkemys”

Kääriäinen kehottaa kirjassaan kehitysyhteistyötoimijoita kääntämään huomionsa pienistä hankkeista ja mikrotasosta kokonaisuuteen, kuten laittomaan pääomapakoon ja globaalin kauppajärjestelmän epäreiluuteen. Kepan toiminnanjohtajan Timo Lappalaisen mukaan kansalaisjärjestöt ovat jo mukana makrotason ongelmien ratkaisemisessa. Hän puolustaa myös mikrotason hankkeita.

”Kääriäisen mielipidettä mikrotason kehitysyhteistyöstä voi luonnehtia kyyniseksi: vaikka makrotason ratkaisuja saataisiinkin aikaan, tulevat ne näkyviin yksittäisen ihmisen elämässä vasta kymmenen-kahdenkymmenen vuoden viiveellä. On inhimillisesti katsoen kestämätöntä antaa ihmisten sillä aikaa kuolla tai vähintään elää köyhyysrajan alapuolella”, Lappalainen toteaa Kepan verkkosivuilla.

Järjestöjen lisäksi kirjaa ovat kritisoineet myös aiemmin ulkoministeriössä työskennellyt Pohjoismaisen Afrikka-instituutin johtaja Iina Soiri sekä kehitysministeri Sirpa Paatero (sd). Soirin mukaan Kääriäisen kirja on epäjohdonmukainen ja mustavalkoinen.

”Jos perusviestiäsi oikein yrittämällä yrittää ymmärtää, kehitysmaille pitäisi antaa enemmän päätösvaltaa – mutta toisaalta ne ovat kaikki toimimattomia (sivu 109) ja kaikki johtajat ovat korruptoituneita eikä heitä voisi vähempää kiinnostaa köyhyyden vähentäminen (sivu 73)”, hän kirjoittaa Kehitys-lehden blogissa.

Helsingin Sanomien haastatteleman Sirpa Paateron mukaan osa kirjan tiedoista on vanhentuneita. Hänen mukaansa myös korruptioon puututaan paremmin kuin Kääriäinen antaa ymmärtää.