Tiheä viidakko, upottavaa mutaa, käärmeitä, hyönteisiä, ihmissalakuljettajia ja aseistettuja ryhmiä. Niin suurta epätoivoa, että sen vuoksi on valmis riskeeraamaan henkensä.
Näin Barcelonassa vieraileva kolumbialainen valokuvaaja Federico Rios Escobar kuvailee Dariénin viidakkoaluetta. Se on ainoa katkos Kolumbiasta Panamaan vievällä Pan-Amerikan valtatiellä. Siksi siitä on tullut lyhyessä ajassa suosittu reitti Yhdysvaltoihin yrittävien siirtolaisten keskuudessa.
Viime vuonna viidakon läpi kulki yli puoli miljoonaa siirtolaisista.
”Kolme vuotta sitten olin Dariénissa ensimmäistä kertaa. Silloin reittiä käytti 20 000 siirtolaista vuodessa.”
Rios Escobar antaa haastattelun Barcelonassa. Sinne on hän on tullut Etelä-Ranskan Perpignanissa pidettävästä Visa pour l’Image -kuvajournalismifestivaalilta.
Vielä muutama vuosi sitten Rios Escobarin kuvissa oli pääosin miehiä. Nyt niissä on myös naisia ja pieniä lapsia. Kaikki he yrittävät päästä Panamasta Keski-Amerikan halki Meksikoon ja sieltä Yhdysvaltoihin.
Kuvissa näkyy olosuhteiden armottomuus: ihmiset yrittävät päästä eteenpäin tiheässä viidakossa yltä päältä mudassa. Sään lisäksi viidakossa vaarana ovat lukuisat aseistetut ryhmät ja ihmiskauppiaat.
”He eivät lähde amerikkalaisen unelman perässä. He lähtevät, koska vaihtoehtoa ei ole.”
Rios Escobar juo kahvia barcelonalaisen kirjaston terassilla. Sen sisällä on palkittu näyttely Kolumbian FARC-sisseistä, jotka kävivät vuosikymmeniä sotaa Kolumbian hallitusta vastaan.
Sissiryhmiin nuoria ajoi näköalattomuus ja mahdollisuuksien puute. Samat syyt ajavat ihmisiä siirtolaisiksi.
“Kyse on paremmasta tulevaisuudesta omille lapsille. Esimerkiksi laadukas koulutus on suuressa osassa maailmaa edelleen etuoikeus.”
Dariénin katkoksen läpi kulkeva reitti on paitsi poikkeuksellisen ankara, myös monikulttuurinen. Sellaiseen Rios Escobar ei ollut aiemmin törmännyt.
Viidakkokaistaleen läpi kulkee siirtolaisia yli sadasta maasta. Kauimpaa tulevat kiinalaiset.
”Ensin he lentävät Ecuadoriin, joka ei vaadi heiltä viisumia.”
Kesäkuusta lähtien Ecuador on tosin kiristänyt kiinalaisia koskevia maahantulosäädöksiä.
Presidentin murha kolme vuotta sitten ajoi Haitin kaaokseen ja nyt valtaa pitävät väkivaltaiset jengit.
Suurin osa siirtolaisista on venezuelalaisia. Rios Escobarin mukaan pandemia lisäsi venezuelalaissiirtolaisten määrää entisestään.
”Pandemian aikana monet jäivät työttömäksi, kun katukaupustelu kiellettiin ja ihmiset määrättiin karanteeniin.”
Nyt taas diktatuuriksi muuttunutta Venezuelaa hallitsee Nicolás Maduro, joka ei suostu myöntämään tappiotaan heinäkuisissa vaaleissa. Siksi entistä useampi päättää lähteä.
Toiseksi suurin ryhmä ovat haitilaiset. He ovat olleet viime aikoina kansainvälisen median otsikoissa, kun Trump väitti heidän syövän paikallisten koiria Springfieldissä.
Rios Escobar on työskennellyt myös Haitissa. Hän näyttää kuvia puhelimestaan.
”Vuoden 2010 maanjäristys oli humanitaarinen katastrofi. Presidentin murha kolme vuotta sitten ajoi Haitin kaaokseen ja nyt valtaa pitävät väkivaltaiset jengit.”
Aluksi haitilaiset pakenivat väkivaltaa Brasiliaan ja Chileen, mutta siellä heihin kohdistui Rios Escobarin mukaan ennennäkemätöntä rasismia. Myös töitä oli vaikea löytää tai ne olivat huonosti palkattuja.
Viime vuosina Haitista on paennut satoja tuhansia ihmisiä, joista suurin osa yrittää Yhdysvaltoihin. Yhdysvallat puolestaan maksaa Panamalle viidakon läpi yrittävien siirtolaisten pysäyttämisestä.
”Siirtolaisuutta ei kuitenkaan voida pysäyttää niin kauan kuin ihmisillä ei ole mahdollisuuksia”, Rios sanoo.
Hän ottaa esimerkiksi kotimaansa: Kolumbiassa köyhyydestä nouseminen kestää 13 sukupolvea.
Matka Dariénin katkoksen läpi voi kestää yli viikon. Olosuhteet ovat ankarat ja runsaista sateista johtuvat tulvat yleisiä.
”Reitin varrella näkee myös ruumiita. Monia ei löydetä koskaan, kun tulvavesi kuljettaa pois ruumiit.”
Kukaan ei tiedä kuinka moni pääsee perille Yhdysvaltoihin. Virallisia tilastoja ei ole myöskään reitin varrella kuolleista.
Rios Escobar on ollut Dariénin katkoksella neljä kertaa. Sieltä otetut kuvat on julkaistu New York Times -lehdessä, jonka kuvaajana hän työskentelee.
Kuvat olivat myös tänä vuonna arvostetun yhdysvaltalaisen Pulitzer-palkinnon ehdokkaana. Rios Escobar kiertää näyttelyissä ympäri maailmaa.
Eurooppalaisessa mediassa Keski-Amerikan läpi kulkeva siirtolaisreitti on jäänyt kuitenkin vähemmälle huomiolle. Sama koskee Sudanin ja Jemenin sotia.
Syytkin ovat ilmeiset. Ukrainan sota ja Gazan tilanne tulevat lähemmäksi.
Rios Escobarin mielestä pohjoisen pitäisi kuitenkin olla kiinnostunut globaalista etelästä. Hän muistuttaa, että maanosan epätasa-arvo johtuu paljon myös pohjoisesta.
”Mutta en jäisi odottelemaan pohjoisen apua, vaan globaalin etelän pitäisi yrittää seistä omilla jaloillaan.”
Rios Escobar matkustaa suuren osan vuodesta. Eniten hän viettää kuitenkin aikaa viidakossa. Siellä näkee ongelmien juurisyyt. Parhaiten Rios Escobar tuntee kotimaansa Kolumbian viidakot.
Vuonna 2016 sissit ja Kolumbian hallitus solmivat rauhansopimuksen, joka päätti 50 vuotta kestäneen sisällissodan.
Rauhansopimus ei kuitenkaan ole tuonut täydellistä rauhaa. Syrjäseudulla toimii uusia sissiryhmiä, ja nuorilla ei ole mahdollisuuksia, sillä hallinto ei ole täyttänyt rauhansopimuksen lupauksia.
Huumekartelleilla on entistä enemmän valtaa, kun huumeiden käyttö länsimaissa on lisääntynyt. Se näkyy myös viidakossa.
”Dariéninkin katkoksen läpi kulkevat ihmisten lisäksi huumeet. Kaikki, mikä on kaupan.”
Barcelonasta Rios Escobar kulkee takaisin kotikaupunkiinsa Medelliniin lähteäkseen jälleen viidakkoon. Siellä hänellä on mukanaan on teltta, vedenpitävät vaatteet ja voileipä jokaiselle päivälle.
Rios Escobar kertoo, että siirtolaiset suhtautuvat kuvaamiseen pääosin myönteisesti.
”Monet kiittävät, kun joku on kiinnostunut heistä.”