1. Israelin–Palestiinan konfliktia kutsutaan toisinaan mediasodankäynniksi. Kuka siinä vaikuttaisi olevan voitolla ja miksi?
Ei ole helppoa sanoa, kuka voittaa mediasodan. Israel on selkeästi voittoisa perinteisessä sodankäynnissä. Tästä kertovat Gazan pommitukset ja yhä uusien alueiden miehitykset Länsirannalla. Mutta toisaalta Israel on jatkuvan vallankumouksen edessä.
Israel häviää imagosodan kansainvälisessä mediassa, mutta maan hallinnon kanta on, että Israelin turvallisuus on tärkeämpää kuin maan imago ulkomailla. Palestiinalaiset voittavat jollakin tavalla, sillä kansainvälinen yhteisö tietää, että Israel polkee palestiinalaisten oikeuksia.
2. Millainen on Palestiinan median rooli tässä?
Konflikti on läsnä mediassa joka ikinen päivä. Lehdet ovat täynnä uutisia miehitystä vastustavien nuorten tappamisista tai pidätyksistä. Luemme usein pidätettyjen palestiinalaisten talojen purkamisesta, tarkastuspisteiden sulkemisesta kaupunkien välisillä pääteillä, raportteja siitä, kuinka miehitysjoukot estävät maanviljelijöitä keräämästä oliivi- tai viinisatoja ja muusta vastaavasta.
3. Onko Palestiinan media puolueeton?
Sekä palestiinalainen että israelilainen media ovat omalla tavallaan puolueellisia. Kaikki Israelin tiedotusvälineet puolustavat tavalla tai toisella miehitystä ja siirtokuntien laajentamista, kun taas Palestiinan media tukee intifadaa, kansannousua. Siinä on kyse myös palestiinalaisten itsemääräämisoikeudesta ja oikeudesta perustaa itsenäinen valtio sekä yrityksestä saada paluuoikeus yli viidelle miljoonalle palestiinalaiselle pakolaiselle.
4. Onko sellaista asiaa olemassakaan kuin ”Palestiinan vapaa media”?
Palestiinassa on kolmenlaisia tiedotusvälineitä: Palestiinan kansallisen viranomaisen omistamia, kaupallisia sekä kansalaisyhteiskunnan pyörittämiä. Vapaa media löytyy tästä kolmannesta tyypistä.
Yleisesti ottaen meillä on sananvapauteen liittyviä ongelmia. Tämä johtuu sekä Israelin asettamista esteistä että palestiinalaisviranomaisen sensuurista.
5. Millaista sensuuria kohtaatte?
Emme voi ilmaista kaikkia näkemyksiämme, emmekä voi liikkua vapaasti tarkastuspisteiden takia. Tietoihin ei ole pääsyä, eikä ole olemassa lakeja, jotka suojelisivat toimittajia turvallisuusjoukoilta tai sotilailta.
6. Millaisia muita haasteita palestiinalaistoimittajat kohtaavat työssään?
Palestiinalaiset toimittajat kohtaavat samoja ongelmia kuin muutkin palestiinalaiset: tappamista, pidättämistä ja vangitsemista. Palestiinalais-amerikkalaisen naistoimittajan Shirin Abu Aqlehin murha toukokuussa 2022 on meillä kaikilla tuoreessa muistissa. Hän on yksi sadoista toimittajista, jotka on konfliktin aikana joko tapettu tai vangittu.
7. Millaiselta Länsimaiden uutisointi Israelin–Palestiinan konfliktista näyttää Palestiinasta käsin?
Länsimaisen medianäkyvyyden ”neutraalius” ei jotenkin onnistu ilmaisemaan sitä, mitä todellisuudessa tapahtuu, esimerkiksi kuka rikkoo ja kenen ihmisoikeuksia. Usein oikeistolaiset tiedotusvälineet ovat kallellaan Israelin suuntaan. Monissa länsimaisissa tiedotusvälineissä varotaan kritisoimasta Israelia, jotta vältytään syytteiltä antisemitismistä.
8. Millainen on naisen asema Palestiinan mediassa?
Sukupuolitietoisuutta on paikallisessa mediassa paljon. Meillä on paljon naistoimittajia, TV-juontajia, kirjeenvaihtajia, valokuvaajia ja elokuvantekijöitä, mutta silti tarvitsemme enemmän tasapainoa töihin ja rooleihin.
9. Miten arvioisit palestiinalaisnuorten medialukutaitoja?
Mielestäni medialukutaito on hyvällä tasolla. Meillä on ollut vahvoja kansalaisyhteiskunnan aloitteita, kansainvälisten järjestöjen hankkeita, kirjoja ja medialukutaidon ohjeita. Lisää kuitenkin tarvitaan.
10. Terveisiä suomalaisille ulkomaantoimittajille?
Toivon kaikkea hyvää jokaiselle. Haluaisin ystävällisesti kannustaa heitä huomaamaan, että puolueettomuus ei aina ole yhtä kuin totuuden kertominen. Tiedän, että Palestiinan käsitteleminen on arkaluontoista eurooppalaisille tiedotusvälineille, mutta Palestiinan tapaus ansaitsee tulla esille.