Jos otat käteesi karttapallon, saatat sitä pyörittäessäsi jälleen kerran huomata, mikä määrä maailman kolkkia on jäänyt uutisvirrassa vähemmälle huomiolle. Pallosta vain jotkut osat saavat kansainvälisessä mediassa suurimman tilan ja huomion. Ne tuntuvat olevan aina samat maat.
Mediatilan dominanssin ohella ilmassa on useita maailmanrauhaa ravistelevia ilmiöitä, jotka kytkeytyvät tavalla tai toisella mediaan ja sananvapauteen. Vaikka Suomi on yhä muiden Pohjoismaiden tapaan sananvapauden kärkijoukkoa, täälläkin on tultu tilastoissa alas. Silti: Suomessa saa yhä sanoa.
Käytämmekö sananvapauttamme niin hyvin kuin voisimme? Onko meillä median tekijöinä rohkeutta haastaa tarpeeksi valtaapitäviä tai tuoda esiin mahdollisimman monipuolisia näkemyksiä?
Sanavapauden kaventumisen ohella tiedonvälitykseen heijastuu muutakin: Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan toi propagandasodan meitä lähemmäs kuin aikoihin, sosiaalisen median algoritmit kaventavat luuppiamme, ulkomaankirjeenvaihtajat tekevät työtään etulinjassa, joka on henkisesti yllättävän lähellä meitä.
Ulkomaanuutiset ovat olennainen tekijä maailmanrauhan ylläpitämisessä. Mitä enemmän medioilla on kirjeenvaihtajia ja omaa uutisointia eri puolilla maailmaa, sitä paremmin väistämme riskin tulla tuutanneeksi samaa ”totuutta” kaikkialla.
Kansainvälisiltä uutistoimistoilta ostetut käännösjutut eivät voi korvata kunkin median paikalla olevien omien toimittajien ääntä. Omiin toimittajiin ja kirjeenvaihtajiin panostamalla vältetään pahimmat yksinkertaistukset ja mutkien oikomiset.
Kuten Ylen kirjeenvaihtaja Antti Kuronen toteaa (s. 14), etäisyyden päästä asiat voivat näyttää tv:n katsojasta selkeiltä, mutta paikan päällä ne ovat hyvinkin mutkikkaita. Todellisuus on aina monitahoisempaa kuin haluaisimme sen olevan. Onneksi on ammattilaisia, jotka sitä meille kuitenkin avaavat, itsensä likoon laittaen.
Yksi heistä on venäläisen riippumattoman median Meduzan päätoimittaja Ivan Kolpakov, joka elää maanpaossa Latvian Riikassa. Kolpakovin luotsaamaan lehteen raportoivat niin ukrainalaiset kuin venäläiset toimittajat, jotka tekevät työtään henkensä uhalla. ”Journalistien ammattitaito punnitaan siellä, missä viha roihahtaa liekkiin”, hän sanoo (s. 34).
Maailman Kuvalehdessä teemme kaikkemme, että uutismedian piirtämä kuva maailmasta täydentyisi. Koska tämän lehden teema on media, päätimme kertoa ensimmäistä kertaa tarkemmin, mistä lähtökohdista me tätä työtämme teemme. Kurkistus kädessä pitämäsi lehden toimitukseen alkaa sivulta 28.
Todellisuus on aina monitahoisempaa kuin haluaisimme sen olevan.
Tärkein tieto siitä tulee tässä: Hyödynnämme kansainvälistä verkostoamme ja urheita freelancereitamme, jotka ennakkoluulottomasti astuvat median varjopaikkoihin. Ilman heitä tätä lehteä ei tällaisena voisi olla olemassa. Tutummilla huudeilla he kääntävät kameransa johonkin sellaiseen, jonka avulla voimme saada uuden näkökulman tutuksi luulemaamme todellisuuteen.
Toivomme, että maailma, jonka sinä näet, olisi mahdollisimman moninainen. Ja että tämän media-teemaisen numeron luettuasi olisimme antaneet uusia välineitä käsitellä sitä.
Kirjoittaja on Maailman Kuvalehden päätoimittaja.