Viime sunnuntaina päättyi yliajalle venynyt vuoden tärkein ilmastotapahtuma COP27. Jo nyt Egyptin Sharm-El-Sheikissä järjestettyjen YK:n ilmastoneuvottelujen lopputulosta on laajalti kuvailtu pettymykseksi.
Kokouksen merkittävin saavutus oli sopu uuden menetysten ja vahinkojen ”rahoitusjärjestelyn” perustamisesta. Kyse on siis siitä, miten tulevaisuudessa kustannetaan ilmastonmuutoksen seurauksena tapahtuvia tuhoja.
Ilmastonmuutoksen negatiiviset seuraukset jakautuvat sekä maiden välillä että niiden sisällä epätasaisesti: valtiot ja ihmiset, jotka ovat ilmastonmuutoksesta vähiten vastuussa, kärsivät usein ilmastotuhoista eniten.
Uuden rahoitusmekanismin on tarkoitus tukea ilmastotuhoille eniten alttiita kehittyviä maita, Tämä oli kehittyvien maiden ja kansalaisyhteiskunnan päävaatimuksia tämän vuoden neuvotteluihin tultaessa.
Uuden rahaston perustaminen on tärkeä vastuunkannon ele.
Mikään tuleva rahoituspäätös ei aiheuta korvausvelvoitetta.
Yhdysvallat ja EU ovat pitkään vastustaneet erillisen rahaston perustamista. Erityisesti Yhdysvallat on – suurimpana historiallisena saastuttajana – pelännyt joutuvansa korvausvelvolliseksi ilmastotuhoista.
Kun menetysten ja vahinkojen rahoitus otettiin historiallisesti tämän vuoden kokouksen agendalle, Yhdysvallat lisäsikin agendakohtaan varauksen, jonka mukaan mikään tuleva rahoituspäätös ei aiheuta korvausvelvoitetta.
Kokouksen loppumetreillä EU:n kanta alkoi pehmetä ja unioni siirtyi yllättäen puoltamaan uutta rahoitusmekanismia. Jäätyään yksin, Yhdysvallat joutui kääntämään kelkkaa ja seurasi pian perässä.
Uuden rahaston on tarkoitus aloittaa toimintansa kahden vuoden kuluttua. Toistaiseksi sen toiminnasta tiedetään hyvin vähän ja hankalia neuvotteluja on vielä edessä. Jäi esimerkiksi auki, luetaanko kehittyviksi maiksi luokitellut suuret saastuttajat, kuten Kiina, rahoittajien joukkoon.
Sharm el-Sheikhissä oli paikalla ennätysmäärä fossiiliteollisuuden lobbareita.
Erityisen riittämättömänä Egyptin ilmastokokouksen antia on pidetty päästövähennyssopimusten suhteen.
On selvää, että ilman kiireellisiä toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ilmastotuhot pahenevat entisestään, eikä rahoitusta riitä nopeasti etenevän ilmastonmuutoksen aiheuttamien tuhojen kattamiseen.
Tuore esimerkki valottaa asiaa. EU teki Sharm el-Sheikhissä 60 miljoonan dollarin rahoituslupauksen menetysten ja vahinkojen kattamiseksi. Pakistanin tulvien hintalapuksi on arvioitu 40 miljardia dollaria, eli noin 670 kertaa enemmän.
Olemassa olevien sitoumusten toimeenpanolle ja vahvistamiselle on akuutti tarve, jos halutaan pysyä maiden yhteisesti sopimassa tavoitteessa estää ilmaston lämpeneminen yli 1,5 asteen. Tähän tarpeeseen Sharm el-Sheikhin ilmastokokous ei onnistunut vastaamaan. Valtioiden nykyisillä päästövähennystoimilla ollaan nimittäin edelleen YK:n raportin mukaan matkalla kohti 2,8 asteen lämpenemistä.
Fossiilisten polttoaineiden alasajoa ei saatu juuri ollenkaan edistettyä tämän vuoden kokouksessa.
Päätökseen hiipi loppumetreillä myös muotoilu siirtymisestä kohti ”vähähiilisiä energiajärjestelmiä”. Tämän on tulkittu tarkoittavan myös fossiilista maakaasua, jonka käyttöä kokouksen isäntämaa Egypti on ajanut ”siirtymävaiheen polttoaineena”.
Kenties taustalla vaikutti, että Sharm el-Sheikhissä oli paikalla ennätysmäärä fossiiliteollisuuden lobbareita.
Koska tämän vuoden kokous ei onnistunut kirittämään päästövähennystavoitteita, kansallisen päätöksenteon ja yksityisen sektorin vastuu ja rooli korostuvat.
Vastuu päästövähennyksistä on ensisijaisesti suurilla saastuttajilla. G20-maat ovat vastuussa noin 80 prosentista kaikista päästöistä ja maat investoivat edelleen suuria määriä fossiilisiin polttoaineisiin. Uskottavia ilmastotoimia tarvittaisiin ripeästi, mikäli 1,5 asteen tavoitteesta aiotaan pitää kiinni.
Ensi vuoden ilmastokokous järjestetään Arabiemiraateissa. Siellä toteutetaan ensimmäinen globaali katsaus siitä, miten valtiot ovat suoriutuneet Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanosta.
Koska tämän vuoden kokous ei onnistunut kirittämään päästövähennystavoitteita, kansallisen päätöksenteon ja yksityisen sektorin vastuu ja rooli korostuvat.
Jotta Pariisin sopimuksen päästövähennystavoitteisiin päästäisiin, jokaisen valtion olisi tulevan vuoden aikana tehtävä edistyksellistä ilmastopolitiikkaa sekä uskottavia kansallisia päästövähennystoimia.
