Gambialainen naistanssija Binta Badjie on apea. Päätä on särkenyt koko päivän, eikä esiintyminen innosta. Kun Yololi-ryhmän rumpalit Abdoulie Njie ja Ismaila Sambou alkavat soittaa djembe-rumpujaan, Binta unohtaa päänsärkynsä. Binta vieläpä valitsee soolokseen liikkeen, jossa pää heiluu hurjasti puolelta toiselle.

”Djembe on elämämme. Kun sen rytmin kuulee, ei voi istua paikallaan”, naurahtaa ryhmän vetäjä Ismaila Sambou.

Ismaila vetää kymmenhenkistä Yololi-ryhmää, joka saapui Tampereelle heinäkuun alkupuolella Afrikkalainen nainen elää ja tanssii -projektin esiintyjäksi. Projektin tavoitteena on herättää mielenkiintoa afrikkalaisen naisen elämään tanssin ja musiikin välityksellä.

Tamperelainen afrikkalaisen tanssin ja musiikin yhdistys Cheza Ngoma valitsi Yololin yhteistyökumppaniksi Cheza Ngoman puheenjohtajan Jonna Solin harjoiteltua ja esiinnyttyä ryhmän kanssa Gambiassa. Lähes kaikki yololilaiset kuuluvat länsiafrikkalaiseen jola-heimoon, josta ryhmän nimikin juontuu. Heimo on kuuluisa vahvasta tanssi- ja musiikkiperinteestään, ja useat Gambian esiintyvät taiteilijat ovat jolia.

Kun apina syö sadon

Yololi ja Cheza Ngoma harjoittelivat yhdessä ja loivat länsi- ja itäafrikkalaista tanssi- ja musiikkiperinnettä yhdistelevän esityksen. Produktion ensiesitys nähtiin Fest Africa -tapahtumassa kulttuuritalo Telakalla.

Cheza Ngoman esiintyvä ryhmä on harjoitellut afrikkalaisesta naiseudesta kertovaa tanssikoreografiaa tansanialaisen opettajansa Menard Mpondan johdolla viime syksystä lähtien. Esitys on yhdistelmä Mpondan omia moderneja koreogra-fioita ja tansanialaisia perinteisiä tansseja.

Esityksessä keskeinen perinteinen tanssi Masewe koostuu useasta osasta. Kutema ninkuni kertoo polttopuun hausta, yhdestä naisten raskaista töistä. Binti Ali kertoo rikkaasta tytöstä, joka on kiinnostunut vain omasta ulkonäöstään. Mingokwassa mietitään, miten perhe selviää, kun apina syö sadon.

”Afrikkalaiset perinteiset tanssit kertovat arkielämästä – työstä, vaikeuksista tai juhlasta”, tuumivat Mponda ja Sambou. ”Ne ovat syntyneet näiden tapahtumien yhteydessä, kun ihmiset ovat kerääntyneet juhlimaan sadonkorjuun päättymistä tai parantamaan sairasta.”

Suurin osa Yololi-ryhmän tanssijoista saa Gambiassa toimeentulonsa tanssista ja musiikista. He esiintyvät hotelleissa ja lentokentällä turisteille.

Yololin naistanssijalla Bintou Sajolla ei ole muuta koulutusta kuin tanssi. Hän ei kuitenkaan vaihtaisi alaa, vaikka tanssitaiteilijan ammatti ei ole niitä helpoimpia Gambiassa.

”Työ ei ole aina helppoa, sillä monet gambialaiset yhdistävät mielessään ammattimme prostituutioon. Houkuttelemme kuulemma esityksillämme asiakkaita.”

Yhdistelmä länsi- ja itäafrikkalaista

Cheza Ngomalaisille tanssi on harrastus, lukuunottamatta opettaja ja koreografi Menard Mpondaa. Menard on tyytyväinen ryhmänsä kehitykseen. Vuosittainen suurempi produktio motivoi tanssijoita tekemään parhaansa harrastuksensa parissa.

”On palkitsevaa huomata viime syksynä aloittaneiden tanssijoiden edistyminen. He ovat todella taistelleet kehittyäkseen.”

Afrikkalainen nainen elää ja tanssii -koreografiassa Yololi ja Cheza Ngoma tanssivat enimmäkseen erikseen. Esityksessä oli kuitenkin osioita, joissa laulettiin ja tanssittiin yhdessä. Yololin esittämät tanssit ovat kokoelma eri länsiafrikkalaisten heimojen juhla- ja työtansseja.

Mamapara-Talasa on Ismailan bravuurinumero. Tämä susu-kansalta peräisin oleva esitys on yhdistelmä akrobatiaa ja magiaa tulennielemisineen. Mamapara-naamio tanssii joskus kolmemetristen puujalkojenkin päällä. Pelokkaampi katsoja joutuu välillä ummistamaan silmänsä, sillä tanssi näyttää vaaralliselta.

”Mamaparaa kutsutaan myös taitavan miehen tanssiksi. Sen voivat esittää vain kokeneet taiteilijat”, kertoo Ismaila.

Useat Yololin tanssit kertovat kylän, etnisen ryhmän tai jopa valtion yhtenäisyyden tärkeydestä. Esimerkiksi Sofora on yksi jola-heimon uusimmista tansseista. Tanssin tarkoitus on luoda siteitä jola-heimon eri klaanien välille. Soforassa tanssijat muodostavat rivin, josta osa tanssijoista lähtee vuorotellen tanssimaan erilaisia liikkeitä pienemmällä joukolla tai yksin.

”Tätä tanssia tanssittiin Gambiassa joskus kokonainen päivä, ja kummasti sen jaksoi”, muistelee Jonna Soli.

Ilmestynyt Kumppanissa 4/2004